Wannabe-Martta sai käsiinsä äärimmäisen kiinnostavan kirjan, ja onkin viihtynyt sen parissa lähes koko viikonlopun. Kyseessä on Liisa Väisäsen "Symbolien pitopöydässä - Ruokakulttuuria ja maistuvia merkityksiä". Todellinen ruoan ja ruokailun kulttuurihistorian elämysmatka, jota voi lämpimästi suositella jokaiselle ruoasta, kulttuurista, taiteesta tai historiasta kiinnostuneelle. Kirja on pullollaan toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia niin ruokailun historiasta kuin ruoan symboliikastakin.
Tiesitkö esimerkiksi että Antiikin Roomassa vain rikkailla oli varaa syödä kotona - muut söivät pikaruokaa katukeittiöistä? Nykyisin kovin trendikkäät foodtruckit eivät nekään ole mikään uusi keksintö: pyörien päällä kuljetettavia uuneja oli käytössä jo keskiaikaisilla ruokamyyjillä.
Keskiajalla uskottiin että eri säädyillä oli erilaiset ruoansulatusjärjestelmät ja siksi heidän ruokansakin tuli olla erilaista. Aatelistolle sopivat riista ja eksoottiset mausteet, sivistynyt ruoka kun tuotti sivistyneiden aivojen kautta sivistyineitä ajatuksia. Papiston puolestaan sopi syödä lintujen lihaa, linnut kun lensivät taivaalla kuten uskonoppineiden ajatuksetkin. Rahvaan oli tyytyminen kasviksiin ja sianlihaan, eikä heidän kuulunut osata eikä varsinkaan noudattaa minkäänlaisia pöytätapoja. Väärän säädyn ruokien syöminen oli sekä vahingollista että rangaistavaa.
Kirkolla on luonnollisesti ollut merkittävä vaikutus ruokahistorian kehittymisessä. Varhainen lounas, saatikka aamiainen, olivat merkkejä laiskuudesta ja ahneudesta, keskeyttiväthän ne yöllisen paaston. Yöpaaston lisäksi paastottiin ennen joulua, ennen pääsiäistä ja joka keskiviikko ja perjantai. Tällöin ei ollut sallittua syödä lihaa. Sen sijaan keskiajan suurta herkkua, majavanhäntää, sopi syödä, olihan majava vedessä elävänä eläimenä enemmän kalaa kuin lihaa 😄 Monet juustot ovat niin ikään saaneet alkusysäyksensä paastosta, juuston syöminen kun paaston aikana oli laajalti sallittua.
Kirkko myös vastusti haarukan käyttöä, koska sen uskottiin olevan paholaisen atrain. Haarukoita käytettiinkin pitkään salaa, ja niiden käyttö sallittiin vasta 1700-luvulla, mutta tällöinkin niiden uskottiin olevan ohimenevä muoti-ilmiö.
Eri ruoka-aineiden symboliset merkitykset ovat myös kirjan kiinnostavaa antia. Wannabe-Martalle tuli aivan uutena tietona, että klassisessa taiteessa kinkulla viitataan usein protestantteihin ja kalalla katolisiin, rapu viittaa paholaiseen ja mansikka himoon. Tomaatin taas on katsottu muistuttavan liikaa paratiisin pahamaineista omenaa, ja väitetty haisevankin paholaiselle. Siksipä tomaatin viljelystä on 1500-luvulla saattanut saada jopa kuolemantuomion.
Ja kuolemantuomiosta puheenollen, 1700-luvulla kahvinjuonnin on uskottu johtavan impotenssiin ja jopa kuolemaan, ja Ruotsissa kuolemantuomioita onkin yritetty toteuttaa juottamalla tuomitulle kahvia kolmesti päivässä. Tämän teloitusmenetelmän menestyneisyydestä kirja ei kerro.😃
Kirjan kanssa Wannabe-Martta nautiskeli aivan loistavia Niederegger Lübeckin valkosuklaa-samppanjatryffeleitä. Kirjan ohella niitäkin voi lämpimästi suositella 💝
Tiesitkö esimerkiksi että Antiikin Roomassa vain rikkailla oli varaa syödä kotona - muut söivät pikaruokaa katukeittiöistä? Nykyisin kovin trendikkäät foodtruckit eivät nekään ole mikään uusi keksintö: pyörien päällä kuljetettavia uuneja oli käytössä jo keskiaikaisilla ruokamyyjillä.
Keskiajalla uskottiin että eri säädyillä oli erilaiset ruoansulatusjärjestelmät ja siksi heidän ruokansakin tuli olla erilaista. Aatelistolle sopivat riista ja eksoottiset mausteet, sivistynyt ruoka kun tuotti sivistyneiden aivojen kautta sivistyineitä ajatuksia. Papiston puolestaan sopi syödä lintujen lihaa, linnut kun lensivät taivaalla kuten uskonoppineiden ajatuksetkin. Rahvaan oli tyytyminen kasviksiin ja sianlihaan, eikä heidän kuulunut osata eikä varsinkaan noudattaa minkäänlaisia pöytätapoja. Väärän säädyn ruokien syöminen oli sekä vahingollista että rangaistavaa.
Kirkolla on luonnollisesti ollut merkittävä vaikutus ruokahistorian kehittymisessä. Varhainen lounas, saatikka aamiainen, olivat merkkejä laiskuudesta ja ahneudesta, keskeyttiväthän ne yöllisen paaston. Yöpaaston lisäksi paastottiin ennen joulua, ennen pääsiäistä ja joka keskiviikko ja perjantai. Tällöin ei ollut sallittua syödä lihaa. Sen sijaan keskiajan suurta herkkua, majavanhäntää, sopi syödä, olihan majava vedessä elävänä eläimenä enemmän kalaa kuin lihaa 😄 Monet juustot ovat niin ikään saaneet alkusysäyksensä paastosta, juuston syöminen kun paaston aikana oli laajalti sallittua.
Kirkko myös vastusti haarukan käyttöä, koska sen uskottiin olevan paholaisen atrain. Haarukoita käytettiinkin pitkään salaa, ja niiden käyttö sallittiin vasta 1700-luvulla, mutta tällöinkin niiden uskottiin olevan ohimenevä muoti-ilmiö.
Eri ruoka-aineiden symboliset merkitykset ovat myös kirjan kiinnostavaa antia. Wannabe-Martalle tuli aivan uutena tietona, että klassisessa taiteessa kinkulla viitataan usein protestantteihin ja kalalla katolisiin, rapu viittaa paholaiseen ja mansikka himoon. Tomaatin taas on katsottu muistuttavan liikaa paratiisin pahamaineista omenaa, ja väitetty haisevankin paholaiselle. Siksipä tomaatin viljelystä on 1500-luvulla saattanut saada jopa kuolemantuomion.
Ja kuolemantuomiosta puheenollen, 1700-luvulla kahvinjuonnin on uskottu johtavan impotenssiin ja jopa kuolemaan, ja Ruotsissa kuolemantuomioita onkin yritetty toteuttaa juottamalla tuomitulle kahvia kolmesti päivässä. Tämän teloitusmenetelmän menestyneisyydestä kirja ei kerro.😃
Kirjan kanssa Wannabe-Martta nautiskeli aivan loistavia Niederegger Lübeckin valkosuklaa-samppanjatryffeleitä. Kirjan ohella niitäkin voi lämpimästi suositella 💝