Wannabe-Martta on koko tiedostavan ikänsä ajan ollut (lihaa rakastava ja siksi omantunnontuskissaan kärvistelevä) eläinten- ja luonnonystävä. Jokainen tuotantoeläinten julmaa kohtelua kuvaava artikkeli raastoi teini-ikäisen Wb-Martan sydäntä, eivätkä 2010-luvulla jokapäiväisiksi muuttuneet uutiset ilmaston lämpenemisestä, maapallon ylikansoittumisesta ja nurkan takana odottavasta maapallon kantokyvyn totaalisesta kyykkäämisestä ole tilannetta helpottaneet. Ympäristöstä ja meidän kaikkien yhteisestä ja ainoasta maapallostamme huolehtiminen ei ole enää vain äärivihreiden viherpiipertäjien asia, vaan uutiset tavoittavat nykyisin meidät kaikki ja onneksi vakuuttavatkin kai valtaosan.
Mutta mitä tehdä, kun mediat rummuttavat kasvissyönnin välttämättömyyttä sekä oman että maapallon terveyden pelastamiseksi, ja itse vaan, niin no, tykkäät lihasta? Wannabe-Martta ei vastusta kasvissyöntiä, tietenkään, kuka nyt niin tekisi - mutta ei vaan ole ns Wb-Martan juttu. Ei vaan ole. Yön yli uunissa hautunut lihapata, hirvilihapullat sienikastikkeessa, huolella valmistettu bolognesekastike... ei pysty luopumaan. Ei pysty. Ei vaan pysty.
Mutta viime aikainen suuntaus on Wannabe-Martalle kuin synninpäästö. Ei kuulemma tarvitsekaan luopua? Ei kokonaan. Kunhan luopuu välillä, mahdollisuuksien mukaan suurimman osan ajasta. Vaikkapa arkena. Tai joka toinen viikko. Tai joka toinen päivä. Ja sitten kun valitsee lautaselleen lihaa, tekee valinnan huolella: riistaa, luomua, vastuullisesti kasvatettua ja teurastettua. Sitten valmistaa sen hyvin ja syö sen kaiken.
Wannabe-Martta on ollut tietämättään jo vuosia flexitaristi. Kasvisten ja lihan määrä ruokavaliossa vaihtelee vuodenajan, tilaisuuden ja mielialan mukaan. Välillä menee viikkoja, ettei lautasella ole juurikaan lihaa, välillä sitä on vähän enemmän. Ja sitten, kun pannulle päätyy pihvi, siitä nautitaan omantunnon tuskitta.
Ja ne kasvikset, ne pyritään valitsemaan samoin periaattein kuin Wb-Martta muutoinkin haluaa ruokansa valita: toiselta puolen maapalloa rahdattujen tuoreiden mansikoiden, kurkkujen ja tomaattien sijasta talvella syödään kaalia, juureksia ja sieniä. Marjat syödään tuoreena kesällä ja talvella pakastimesta. Satokausikalenteria selataan ahkerasti ja kasviksia ostetaan silloin kun ne tulevat läheltä. Onhan hieman absurdia ilmastovaikutusten vuoksi välttää kotimaista lihaa ja samanaikaisesti ostaa toiselta puolelta maapalloa lennätettyjä hedelmiä.
Ehdottomuus on (lähes) kaikessa pahasta (Wb-Martan vuoden takaisia mietteitä ehdottomuudesta voit lukea täältä). Erityisesti jos se tulee ulkoa päin, pakotettuna.
"Kaikki alkoholi on pahasta."
"Absolutismi on vaarallista."
"Kaikki liikkumattomuus on pahasta."
"Kahvakuulan heiluttelu on epäterveellistä."
"Positiivinen ajattelu voi olla vaarallista."
"Istuminen on vaarallista."
"Kesäaika on epäterveellistä."
"Sokeri on yhtä epäterveellistä kuin tupakka ja alkoholi."
"Ikävystyminen on vaarallista."
"Valituksen kuunteleminen on epäterveellistä."
"Flossaus-tanssi on vaarallista."
"Perinteinen suomalainen ruoka on epäterveellistä."
"Elämä on vaarallista."
Nämä ovat kaikki todellisia otsikoita viime vuosilta. Ja jokaiselle todennäköisesti löytyy yhtä ehdoton vastaväite.
Mitä jos pyrittäisiin pääsääntöisesti tekemään suurin piirtein oikeita valintoja ja silloin tällöin sallittaisiin itsellemme niitä ei-niin-täydellisiäkin valintoja. Ehkä maailma silti pelastuu.
Mutta mitä tehdä, kun mediat rummuttavat kasvissyönnin välttämättömyyttä sekä oman että maapallon terveyden pelastamiseksi, ja itse vaan, niin no, tykkäät lihasta? Wannabe-Martta ei vastusta kasvissyöntiä, tietenkään, kuka nyt niin tekisi - mutta ei vaan ole ns Wb-Martan juttu. Ei vaan ole. Yön yli uunissa hautunut lihapata, hirvilihapullat sienikastikkeessa, huolella valmistettu bolognesekastike... ei pysty luopumaan. Ei pysty. Ei vaan pysty.
Mutta viime aikainen suuntaus on Wannabe-Martalle kuin synninpäästö. Ei kuulemma tarvitsekaan luopua? Ei kokonaan. Kunhan luopuu välillä, mahdollisuuksien mukaan suurimman osan ajasta. Vaikkapa arkena. Tai joka toinen viikko. Tai joka toinen päivä. Ja sitten kun valitsee lautaselleen lihaa, tekee valinnan huolella: riistaa, luomua, vastuullisesti kasvatettua ja teurastettua. Sitten valmistaa sen hyvin ja syö sen kaiken.
Wannabe-Martta on ollut tietämättään jo vuosia flexitaristi. Kasvisten ja lihan määrä ruokavaliossa vaihtelee vuodenajan, tilaisuuden ja mielialan mukaan. Välillä menee viikkoja, ettei lautasella ole juurikaan lihaa, välillä sitä on vähän enemmän. Ja sitten, kun pannulle päätyy pihvi, siitä nautitaan omantunnon tuskitta.
Ja ne kasvikset, ne pyritään valitsemaan samoin periaattein kuin Wb-Martta muutoinkin haluaa ruokansa valita: toiselta puolen maapalloa rahdattujen tuoreiden mansikoiden, kurkkujen ja tomaattien sijasta talvella syödään kaalia, juureksia ja sieniä. Marjat syödään tuoreena kesällä ja talvella pakastimesta. Satokausikalenteria selataan ahkerasti ja kasviksia ostetaan silloin kun ne tulevat läheltä. Onhan hieman absurdia ilmastovaikutusten vuoksi välttää kotimaista lihaa ja samanaikaisesti ostaa toiselta puolelta maapalloa lennätettyjä hedelmiä.
Ehdottomuus on (lähes) kaikessa pahasta (Wb-Martan vuoden takaisia mietteitä ehdottomuudesta voit lukea täältä). Erityisesti jos se tulee ulkoa päin, pakotettuna.
"Kaikki alkoholi on pahasta."
"Absolutismi on vaarallista."
"Kaikki liikkumattomuus on pahasta."
"Kahvakuulan heiluttelu on epäterveellistä."
"Positiivinen ajattelu voi olla vaarallista."
"Istuminen on vaarallista."
"Kesäaika on epäterveellistä."
"Sokeri on yhtä epäterveellistä kuin tupakka ja alkoholi."
"Ikävystyminen on vaarallista."
"Valituksen kuunteleminen on epäterveellistä."
"Flossaus-tanssi on vaarallista."
"Perinteinen suomalainen ruoka on epäterveellistä."
"Elämä on vaarallista."
Nämä ovat kaikki todellisia otsikoita viime vuosilta. Ja jokaiselle todennäköisesti löytyy yhtä ehdoton vastaväite.
Mitä jos pyrittäisiin pääsääntöisesti tekemään suurin piirtein oikeita valintoja ja silloin tällöin sallittaisiin itsellemme niitä ei-niin-täydellisiäkin valintoja. Ehkä maailma silti pelastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti