Tekstit
Kuten jotkut ehkä muistavat, Wannabe-Martta sai viime vuonna lahjaksi vakumointikoneen, josta kovasti ilahtui. Värkkiä onkin sittemmin työllistetty säännöllisesti - superhelppoa, superkätevää. Elintarvikkeet paitsi säilyvät paremmin, vievät vähemmän tilaa, joka esim. Wb-Martan pakastimessa on erittäin tervetullutta.
Kokkaushifistelijän, jollaiseksi Wb-Marttakin ainakin jossain määrin tunnustautuu, väistämätön seuraava askel vakumointikoneen jälkeen on sous vide eli tyhjiökypsennys. Sous videssä liha, kala tai vaikkapa kasvikset upotetaan vakuumissa veteen, ja vesi pidetään tarkasti halutussa lämpötilassa. Näin kypsennystä voidaan jatkaa vaikka tunteja, ilman että ruoka kypsyy yli. Jos olet koskaan ravintolassa ihastellut täydellisen tasakypsää pihviä tai juuri sopivan mehevää lohta (jonka saavuttaminen kotioloissa tuntuu lähes mahdottomalta), sen salaisuus mitä todennäköisimmin on juurikin sous vide. Menetelmä on myös äärimmäisen helppo, ruoka valmistuu kuin itsekseen, eikä kysennyksen pituus ole auringontarkkaa kuten pihvejä tai kalaa yleensä valmistettaessa on. Voiko olla houkuttelevampaa?
Kun Kaaoskeittiössä innostus iskee, se yleensä iskee yllättäen ja pyytämättä, ja on niin armoton ettei sitä vastaan tule taistella. Näin tälläkin kertaa - sous videtä oli päästävä testaamaan välittömästi idean synnyttyä. Koska Wb-Martalla ei ole sous vide -kokkailuun sopivia teknisiä vempaimia (sirkulaattori, joka kiinnitetään esim kattilan tai muun astian reunaan, ja pitää veden halutussa lämpötilassa, tai varsinainen sous vide -keitin), oli kikkailtava. Onneksi sous vide onnistuu hyvin perusvälineilläkin: tarvitset vain isohkon astian (johon kypsennettävä tuote mahtuu ongelmitta), tarkan lämpömittarin ja kosolti kokeilumieltä ja kärsivällisyyttä. Ja aikaa, mitään hätäisen miehen hommaa ei sous vide -kokkailu (-kikkailusta puhumattakaan) ole.
Hurjimmat sous vide -kikkailevat keittiön altaassa: allas täyteen sopivan lämpöistä vettä, lihat (tai mitä nyt onkaan valmistamassa) veteen ja mittarilla lämpötilaa tarkkailemaan. Hanasta on periaatteessa helppo lisätä kuumaa vettä tarvittaessa, mutta lämpötilan pitäminen juuri halutussa on varmasti haasteellista. Ja keittiön vesipiste ja allas on valmistuksen ajan, eli helposti useamman tunnin, enemmän tai vähemmän pois käytöstä. Nou gou Wb-Martalta. Sen sijaan Wb-Martta viritti sous vide -asemansa uuniin: tyhjiöpakatut pihvit uunivuokaan 50-asteiseen veteen (jos kokeilet tätä kotona, varmista huolella että pakkaus on kokonaan veden alla), ja uuni noin 60 asteeseen. Veteen asetetusta lämpömittarista oli helppo tarkkailla veden lämpötilaa, joka nousi hyvin hitaasti aina 54 asteeseen asti (tähän aikaa meni noin 1,5 tuntia). Tällöin lihat otettiin uunista pois, avattiin vakuumi, maustettiin (olisi voinut ja kannattanutkin maustaa jo ennen vakumointia, sillä tyhjiöpakkaus tehostaa lihan maustumista), ja nopeasti kuumalla pannulla kauniit pinnat.
Ja ou mai gaad että voi olla eroa pihvillä ja pihvillä! Pannulla paistaessa tai grillatessa liha kypsyy kerroksittain, ja pinta on aina kypsempi kuin sisus (joka voi olla hyvinkin raaka). Sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos tasakypsää halajaa, on sen pannulla paistaminen erittäin vaikeaa. Ja vaikka luulisikin siinä onnistuneensa, sous vide -kypsytetyn lihan jälkeen tajuaa että ei, ei sittenkään. Myös ero rakenteessa on uskomaton: sous videssä kun neste pystyy pakkauksessa sisällä, on lopputuloksena täydellisen mehevä ja maukas liha.
Varsin onnistunut kikkailu siis ja ei liene vaikea arvata, että nälkä kasvaa syödessä. Kaaoskeittiössä siirrytään jatkossa sous vide -kikkailusta sous vide -kokkailuun. Postissa on nyt matkalla sirkulaattori, joka valmistaa ne täydelliset pihvit, kalat ja kananmunat (tätä on pakko kokeilla!).
Ja jota voi ohjata kännykällä. Arvatkaa kuka teki tilauksen?
Kokkaushifistelijän, jollaiseksi Wb-Marttakin ainakin jossain määrin tunnustautuu, väistämätön seuraava askel vakumointikoneen jälkeen on sous vide eli tyhjiökypsennys. Sous videssä liha, kala tai vaikkapa kasvikset upotetaan vakuumissa veteen, ja vesi pidetään tarkasti halutussa lämpötilassa. Näin kypsennystä voidaan jatkaa vaikka tunteja, ilman että ruoka kypsyy yli. Jos olet koskaan ravintolassa ihastellut täydellisen tasakypsää pihviä tai juuri sopivan mehevää lohta (jonka saavuttaminen kotioloissa tuntuu lähes mahdottomalta), sen salaisuus mitä todennäköisimmin on juurikin sous vide. Menetelmä on myös äärimmäisen helppo, ruoka valmistuu kuin itsekseen, eikä kysennyksen pituus ole auringontarkkaa kuten pihvejä tai kalaa yleensä valmistettaessa on. Voiko olla houkuttelevampaa?
Kun Kaaoskeittiössä innostus iskee, se yleensä iskee yllättäen ja pyytämättä, ja on niin armoton ettei sitä vastaan tule taistella. Näin tälläkin kertaa - sous videtä oli päästävä testaamaan välittömästi idean synnyttyä. Koska Wb-Martalla ei ole sous vide -kokkailuun sopivia teknisiä vempaimia (sirkulaattori, joka kiinnitetään esim kattilan tai muun astian reunaan, ja pitää veden halutussa lämpötilassa, tai varsinainen sous vide -keitin), oli kikkailtava. Onneksi sous vide onnistuu hyvin perusvälineilläkin: tarvitset vain isohkon astian (johon kypsennettävä tuote mahtuu ongelmitta), tarkan lämpömittarin ja kosolti kokeilumieltä ja kärsivällisyyttä. Ja aikaa, mitään hätäisen miehen hommaa ei sous vide -kokkailu (-kikkailusta puhumattakaan) ole.
Hurjimmat sous vide -kikkailevat keittiön altaassa: allas täyteen sopivan lämpöistä vettä, lihat (tai mitä nyt onkaan valmistamassa) veteen ja mittarilla lämpötilaa tarkkailemaan. Hanasta on periaatteessa helppo lisätä kuumaa vettä tarvittaessa, mutta lämpötilan pitäminen juuri halutussa on varmasti haasteellista. Ja keittiön vesipiste ja allas on valmistuksen ajan, eli helposti useamman tunnin, enemmän tai vähemmän pois käytöstä. Nou gou Wb-Martalta. Sen sijaan Wb-Martta viritti sous vide -asemansa uuniin: tyhjiöpakatut pihvit uunivuokaan 50-asteiseen veteen (jos kokeilet tätä kotona, varmista huolella että pakkaus on kokonaan veden alla), ja uuni noin 60 asteeseen. Veteen asetetusta lämpömittarista oli helppo tarkkailla veden lämpötilaa, joka nousi hyvin hitaasti aina 54 asteeseen asti (tähän aikaa meni noin 1,5 tuntia). Tällöin lihat otettiin uunista pois, avattiin vakuumi, maustettiin (olisi voinut ja kannattanutkin maustaa jo ennen vakumointia, sillä tyhjiöpakkaus tehostaa lihan maustumista), ja nopeasti kuumalla pannulla kauniit pinnat.
Ja ou mai gaad että voi olla eroa pihvillä ja pihvillä! Pannulla paistaessa tai grillatessa liha kypsyy kerroksittain, ja pinta on aina kypsempi kuin sisus (joka voi olla hyvinkin raaka). Sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos tasakypsää halajaa, on sen pannulla paistaminen erittäin vaikeaa. Ja vaikka luulisikin siinä onnistuneensa, sous vide -kypsytetyn lihan jälkeen tajuaa että ei, ei sittenkään. Myös ero rakenteessa on uskomaton: sous videssä kun neste pystyy pakkauksessa sisällä, on lopputuloksena täydellisen mehevä ja maukas liha.
Varsin onnistunut kikkailu siis ja ei liene vaikea arvata, että nälkä kasvaa syödessä. Kaaoskeittiössä siirrytään jatkossa sous vide -kikkailusta sous vide -kokkailuun. Postissa on nyt matkalla sirkulaattori, joka valmistaa ne täydelliset pihvit, kalat ja kananmunat (tätä on pakko kokeilla!).
Ja jota voi ohjata kännykällä. Arvatkaa kuka teki tilauksen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti