Talvipäivien slow food

Talvi saapui viimeinkin eteläiseenkin Suomeen. Sosiaalinen media täyttyi hetkessä lumisista kaupunkikuvista, kadut ja puistot lumesta iloitsevista lapsista (ei tarvita kuin sentti lunta kun pulkat ilmestyvät katukuvaan, lapsilla kun on tuo hetkestä nauttimisen taito jonka ihminen aikuistuessaan valitettavasti kadottaa). Wb-Martta ei ole kovin kummoinen talvi-ihminen mutta olisihan se nyt kummallinen talvi ollut jos ei yhtään lunta olisi Helsingin kaduille saatu.

Talvisiin ulkoilupäiviin sopivat erilaiset pitkään haudutettavat ruoat, kuten Wb-Martan edesmennyt mummi tapasi sanoa, kuin hajuvesi lihapulliin. Lihapadat ja -keitot  tekevät ulkoilun jälkeen kauppansa. Halvemmat lihat sopivat näihin talvisiin ruokiin hyvin, joten fileet, paistit ja jauhelihat Wb-Martta jättää tähän vuoden aikaan kauppaan, mukaan tarttuu potkaa, lapaa ja niskaa. Sekä tietysti juureksia, sipulia ja kaalia: Wb-Martta ostaa talvella tuskin ikinä salaattia tai kurkkua. Kesäjuttuja semmoset.

Jos Kaaoskeittiöstä joku kokkausverme puuttuu, on se leivinuuni. Tosin varaava takkakin ruoanvalmistukseen suhtkoht sopii, ja sellainen löytyy kyllä. Kaaoskeittiön takassa muhiikin usein talviöisin seuraavan päivän lounaaksi tai päivälliseksi suunniteltu ruoka. Pitkään haudutettavien ruokien valmistelu on yleensä kohtuullisen pienitöistä, ja sen jälkeen ruoka valmistuukin itsekseen. Eikä ruokailun ajankohdallakaan ole niin nokonuukaa, tunti tai pari sinne tänne (varsinkin sinne eli myöhemmäksi), ruoka ei ota nokkiinsa. Uunista leviää yleensä huumava tuoksu siinä vaiheessa kun liha alkaa olla sopivaa syötäväksi, ja tuoksun houkuttelemana yleensä syöjätkin löytävät paikalle.

Silloin kun onnistuu possunposkia jostain saamaan, tekee Wb-Martta niistä espanjalaishenkistä pitkään haudutettavaa tomaattista pataa chorizomakkaran kera. Tätä Kaaoskeittiössä kokkailtiin viime viikonloppuna. Posketkin sattuivat olemaan ibericopossua joten chorizo ja possut seurustelivat mitä mainioimmin keskenään. Niille oli välttämätöntä kipaista seuraksi espanjalainen punaviini koska eihän italialainen saati ranskalainen olisi käynyt päinsä mitenkään 😄

Resepti on, kuten Kaaoskeittiössä yleensäkin, varsin yksinkertainen. Reilusti sipulia ja chorizoa (sitä raakaversiota), sopivasti valkosipulia, chiliä ja savupaprikaa, ja näiden seuraan pinnoiltaan kiinni paistetut possunposket (miksei mikä hyvänsä muukin pitkään haudutettava liha tähän passaisi). Sitten vain pari purkkia hyvälaatuista tomaattimurskaa päälle. Kiireetöntä hauduttelua useamman tunnin ajan ja voilá! Tällä kertaa Wb-Martta heitti kypsennyksen loppupuolella pari perunaakin lohkoina mukaan joten lisäkkeistä tarvinnut erikseen huolehtia. Joskus Wb-Martta on lisännyt loppupuolella myös paahdettua paprikaa ja jopa herkkusieniä mukaan. Veikkaan että kikherneet tai pavut voisivat passata myös. Nyt kylkeen tehtiin vielä nyhtöleipä joka oli aivan taivaallista, googlaa "nyhtöleipä" jos ei ole tuttu juttu.

Wb-Martalle kävi taannoin vahinko. Perjantain Reko-myynnistä ostetut naudan ribsit unohtuivat viikonlopun tuoksinassa jääkaapin perukoille, ja asiaan herättiin vasta sunnuntaina myöhään iltapäivällä. Maanantaina oli sekä Wb-Martalla että Insinöörismiehellä alkamassa viikon työputki eikä kokkailuja silloin pahemmin ehdi harrastaa. FAIL. 

Possunribsit lienevät monille tuttuja, mutta naudan ribsejä tavalliselta lihatiskiltä bongaa selvästi harvemmin. Possunribsit kuuluvat ehkä enemmän grillikauteen (joka tosin Kaaoskeittiössä jatkuu 365 päivää vuodessa), mutta naudan ribsit käyvät talviajan kokkailuun kuin nenä päähän, ne kun vaativat todella pitkän kypsytyksen. Siis todella pitkän. TOOOODEEEEELLAAAAAA PIIIIITKÄÄÄÄÄÄN. Vielä silloinkaan, kun luut jo irtovat lihasta, ei liha silti vielä ole välttämättä mukavan mureaa syötäväksi.

Nopea arviointi vaihtoehdoista: Jätetäänkö koko homma seuraavaan viikonloppuun? Ei säily. Pakastetaanko? Ei, liha kuivuu. Valmistetaan nyt? Öö, nukkuakin pitäisi (nukkumisesta Wb-Martta ei tingi edes ruoanlaiton takia). Yöksi uuniin? Argh, ei ehdi aamulla jäähtyä. Oli pakko virittää yhdistelmämalli: kypsytetään osittain nyt, lisää myöhemmin.

Tuumasta toimeen. Ribsit käärittiin pikaisesti leivinpaperiin ja folioon (kuten Kaaoskeittiössä ribsit pääsääntöisesti kypsennetään, perään sitten maun mukaan vielä grilliä, uunia tai keittämistä) ja työnnettiin kiireesti uuniin. Lihat ehtivät viisi-kuusi tuntia kypsyä, joka oli juuri riittävästi siihen, että luut irtosivat helposti. Ulos yöksi jotta jäähtyivät ja aamulla koko komeus +2-asteiseen jääkaappiin odottamaan seuraavaa viikonloppua.

Seuraavana viikonloppuna lihan kypsyttämistä sitten jatkettiin lihaliemessä hauduttaen, ja useamman  tunnin jälkeen liha olikin sitten aivan supermureaa ja maukasta. Luista tietenkin puuhasteltiin vielä lihalientä pakastimeen tulevien kastikkeiden pohjaksi. Aivan superhyvää oli mutta ei tällä kertaa kaikkein yksinkertaisin valmistusmenetelmä. Todellista slow foodia kun kaksi viikonloppua menee yhden ruoan valmistukseen 😊

Nyt Wb-Martta haaveilee pulkkamäestä ja minttukaakaobaarista. Saapa nähdä päättyykö Suomen talvi ennen kuin se saadaan aikaiseksi 😏 Ensi viikonloppuna mahdollisesti brunssihommeleitä. Siihen asti adios!

Kaikki valmiiksi vuoden loppuun -hype

Wb-Martta elää vuoden kiireisintä aikaa. Töissä on, kuten aina näihin aikoihin, alkanut "tehdään tämä ja tämä ja tämä ja tämä valmiiksi vuoden vaihteeseen mennessä" -hässäkkä. Ihmeellistä on, että vaikka joka vuosi tehdään aina KAIKKI vuoden loppuun mennessä valmiiksi, ensi vuonnakin on kuitenkin aina vaikka mitä puuhaa. Universumin lakeja joita Wb-Martta ei ymmärrä.

Tähän aikaan vuodesta viikonloput menee enimmäkseen edellisestä työviikosta palautuessa ja seuraavaan valmistautuessa. Onneks Wb-Martta ei ole mikään jouluihminen joten jouluvalmisteluista harvemmin tarvitsee stressiä ottaa. Tämä vuonna joulua ei vietetä edes Suomen kamaralla joten joulusiivousta ja koristeluakaan ei tarvitse tehdä, kunhan kynttilät  ja erilaiset valokoristeet kaivaa esiin. Ja se on toki tehtykin jo 😊 Freixenetin uudesta proseccopullosta saa muuten superkauniin valokoristeen kun poistaa etiketit (ja skumpan 😂) ja laittaa valot sisään.

Viime viikonloppuna Kaaoskeittiössä valmistui ekaa kertaa ikinä picanhaa, tuota brasilialaisten ylistämää lehmän pyllyä. Suolaa, pippuria, savua ja grilliä ja VIVA! Eivätpä ole brasilialaiset väärässä, Insinöörismieskin oli tämän makuelämyksen edessä sanaton. Hertsyygeli miten osasikaan olla mureaa ja pehmeää lihaa. Kypsennyksen kanssa tosin kannattaa olla todella tarkkana, mieluiten mittarin kanssa ja mielessä pitäen että liha kypsyy vielä vetäytyessään reippaasti. Mielummin grillistä pois hetkeä liian aikaisin kuin hetkeä liian myöhään.

Picanhan kylkeen kaikessa yksinkertaisuudessaan vain paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa sekä karamellisoitua sipulia. Aivan loistokasta. Kehitimme uuden kannatuslaulun, se menee suunnilleen näin (jonkun jalkapallohoilotuksen sävelellä): "picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa, picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa!!!" Ei siis ollut vika kerta kun tätä Etelä-Amerikan ihmettä Kaaoskeittiössä kokkaillaan.

Wb-Martta on surkea reseptien noudattamisessa. Reseptejä luetaan toki ahkerasti, maailman (tai ainakin Suomen) ihanin ruokalehti Glorian ruoka&viini selataan hiirenkorville heti sen ilmestyttyä (+ vanhoihin numeroihin palataan säännöllisesti) ja kännykällä otetaan kuvia muistilapuiksi ("tätä viiniä karitsanpotkan kanssa"), kaikkien mahdollisten multimediavälineiden muistit on ääriään myöten täynnä kiinnostavia ruokaohjeita (Wb-Martta ei tajua dropboxeista, evernoteista, mitäniitänytonkaan, mitään - kaikki löytyy mutta mitään niistä ei käytetä) ja keittiössä on oma kaappi omistettuna ruokakirjoille. Mutta ei, mitään ohjetta ei juuri koskaan noudateta. Pari ensimmäistä kohtaa reseptin valmistusohjeesta saattaa vielä sujua, mutta viimeistään kolmannessa kohdassa joko keskittyminen herpaantuu, luovuus iskee peliin tai vain yksinkertaisesti unohtuu että tähän oli joku ohjekin: aletaan soveltaa. Vähän sitä, vähän tätä - ja lopputulos muistuttaa alkuperäistä ohjetta kuin Saarioisten pizza napolilaista esiäitiään: yhteistä korkeintaan nimi.

Yhden käden sormilla on laskettavissa ne ruoat joita Wb-Martta valmistaa ohjeen mukaan (paitsi ehkä leivonnaiset, niissä on paha sooloilla. Yritetty toki on, lähes joka kerta...). Mutta viime sunnuntaina tähän harvalukuiseen joukkoon liittyi uusi jäsen: Kitaramiehen kanacurry (resepti vaikka täältä). Ooh ja koosch, herrajjumala miten hyvää. Aivan supertäydellistä pimeän syksysunnuntain ruokaa. Ja se tuoksu - jösses. Jälleen oli sanatonta porukka pöydän ympärillä.

Nyt tämän viikonlopun haasteiden pariin. Huomenna vietetään Wb-Martan kummitytön syntymäpäiviä ja sankari on armoton Frozen-fani (eikö kaikki neljävee tytöt ole?). Wb-Martalla siis tiedossa lahjapaketointia - ei todellakaan kuulu ydinosaamisalueisiin. Voi olla että ruokapäivityksiä ei tarvitse tältä viikolopulta odotella 😁

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ai nii. Joulutorttuja. Tänään. Sen verran jouluihminen Wb-Marttakin on. Mutta mustikkamarmeladilla, ettei mene liian jouluksi.