Rekon jälkeinen jauhelihakrapula: Lasse ja muut jauhelihakouhotukset

Wb-Martta ostaa lähes kaikki lihat, varsinkin naudanlihat, Reko-myynnistä. (Googleta Reko jos et tiedä mistä on kyse. Wb-Martalta ISO peukku.) Meillä Rekon myyntipäivä (tai kuten Reko-piireissä sanotaan, jakopäivä) on perjantai. Kaaoskeittiöön ostetaan Rekosta jauhelihaa parin-kolmen kuukauden välein viiden kilon säkki, ja silloin seuraava viikonloppu harratetaan vahvasti jauhelihakokkausta. Viisi kiloa jauhelihaa on nimittäin paljon. Sanoinko jo - PALJON.

Useimmiten osa jauhelihasta päätyy hampurilaispihveiksi, niin tälläkin kertaa. Tällä kertaa hampurilaispihvitehtaassa koettiin erityisiä ilon hetkiä, koska sitten edellisen kerran, Kaaoskeittiöön on ilmestynyt vakumointikone. Enää siis pihvejä ei tarvitsekaan koota leivinpaperilla eroteiltuina painovoimaa uhmaaviksi torneiksi pakastimeen, vaan ne voi vakumoida näppärästi kahden pihvin pakkauksiin. Kuinka kätevää, puhumattakaan vakumointikoneen käyttämisen ilosta (insinöörismies on hieman teknisiin vempaimiin kallellaan vaikkei sitä aina myönnäkään...).

Lopusta useimmiten tehdään muodossa tai toisessa jauhelihakastiketta (bolognese tai perinteinen suomalainen) ja lihapullia valmiiksi annoksiksi pakastettuna (usein peruna- tai juuresmuussin ja sienikastikkeen kera). Tänään nämä vaihtoehdot eivät houkutelleet (insipiraatio eli inspis eli "nappaaks?" on Kaaoskeittiössä kaikista tärkein raaka-aine eikä ilman sitä kannata yrittää mitään, jos yrittääkin niin varmasti epäonnistuu). Sen sijaan lasagne eli tuttavallisesti Lasse houkutteli kovastikin. Eikä sinun tule Lassen kutsua vastustaman (Kaaoskeittiön laki), joten Lassepuuhiin oli Wb-Martan ryhdyttävä. Sitä ennen oli tosin tarve parin tunnin joogalle, lämmitelyksi moiseen urheilusuoritukseen 😊

Joogan jälkeen haettiin fiilistä tartarista, jota Kaaoskeittiössä varsin harvoin itse tehdään (ravintolassa tartutaan mahdollisuuteen toki useinkin):

Tämäkin oli namnam. Mutta sitten asiaan.

Wb-Martan lasagne saattaa näyttää perinteiseltä mutta ei ihan sitä ole: bechamel-kastike on korvattu juustokastikkeella (miksi suuruustaa vehnäjauholla kun juustokin on keskitty?) ja jauhelihana käytetään yleensä aina pelkkää nautaa. Eipä ole vielä vastaan tullut ketään joka ei Wb-Martan lasagnesta olisi pitänyt. Tai ehkä joku mutta sitä henkilöä en muista 😀

Astiat oli loppua taas kesken kun Wb-Martta keitti suurkeittiötyylillä

Lassen kanssa tietty italialaista punkkua, muuta ei kannata yrittäkään (tai no, työpäivänä lounaalla on joskus pakko yrittää jotain muutakin...)

Ihan parasta taas kaikki. Voi olla että isänpäivätuliaisena maailman parhaalle isille viedään yksi vuoka. Maukasta isänpäiväviikonloppua kaikille!

Sesonkiruokaa

Wb-Martta yrittää edes jossakin määrin toteuttaa satokausiajattelua. Vaikka ruoan rahtaaminen maailman toiselta puolen ei missään tilanteessa ole erityisen kannatettavaa, täysin järjetöntä se on sellaisten ruoka-aineiden kohdalla joita Suomestakin saa mutta ei ehkä juuri silloin kun kuluttaja saa niitä päähänsä haluta. Miksi esimerkiksi tuoreita mansikoita pitäisi saada ympäri vuoden?

Kaaoskeittiössä kokkaillaan kesällä paljon tuoreita kasviksia ja kalaa, mutta syksyn tullen siirrytään juureksiin, riistaan, uuni- ja pataruokiin. Yksi pitkään haudutettavista kaikkien aikojen lemppareistamme on kaalilaatikko, jota saatetaan urakoida muutamanakin syksyviikonloppuna - urakoida, sillä sanomattakin lienee selvää että tuleehan sitä sitten tehtyä reilummalla kädellä. Mikä toki on yksinomaan järkevää, sen verran aikaa vievää, olkoonkin helppoa, kaalilaatikon valmistaminen on.

Wb-Martan kaalilaatikko on maailman yksinkertaisin ja silti namnam. Vain kaalia, sipulia, jauhelihaa (sikanautaa, vaikka lähes kaikkeen muuhun meillä käytetäänkin nautaa), kasvisliemessä keitettyä riisiä, siirappia, meiramia ja suolaa. Niin ja jauhelihaan valkopippuria ja hitu (eli vähemmän kuin hitunen) paprikaa. Ei porkkanaa, eikä varsinkaan munamaitoa. Kaalilaatikon kyseessä ollessa vähemmän on enemmän. Ja sitten pitkä haudutus uunissa: voikohan kaalilaatikkoa edes hauduttaa liian pitkään?

Kylkeen puolukkahilloa ja ääntä kohti. Sanoinko jo että on namnam?

Wb-Martan pyhäinpäiväkouhotukset

Wannabe-Martta on supersuorittaja, mitä hamstraamiseen ja säilömiseen tulee. Kahden hengen taloudessa on kolme (kyllä, kolme) pakastinta joista jokaiseen on säilötty kaikkea mahdollista mitä ruokafani voi kuvitella tarvitsevansa: lihaa, kalaa, äyriäisiä, sieniä (paljon), marjoja (enemmän), valmiita ruokia arki-illan kiireitä helpottamaan, puolivalmiita ruokia ("lisää tähän sienikeittopohjaan 2 dl vettä ja vähän kermaa"). Litrakaupalla annospakkauksiin pakastettua liha-, kala- ja kasvislientä. Pizzataikinaa. Pizzakastiketta. Hampurilaispihvejä (itsetehtyjä, tietysti, prässillä määrämuotoiltuja ja leivinpapereiden väliin pinottuna tornina). Kaikkea. KAIKKEA. Tässä Martta on hyvä. Lähes täydellinen.

Sen sijaan suunnittelussa Wb-Martta ei olekaan kovinkaan hyvä. Jotta esim kilon-kahden kilon kokoisia lihakönttejä voisi hyödyntää, pitäisi asiaan herätä jo edellisenä päivänä. Insinöörismies ei tässä juuri ole avuksi, carpe diem -henkisenä hänen suunnittelusäteensä on enintään 15 minuuttia ja "mitä syötäisiin?" juolahtaa mieleen yleensä silloin kun on jo nälkä.

Niinpä Martta suuntasi tänään pakastimen sijasta kaupoille. Onneksi nykypäivänä lähes kaikki kaupat on pyhäinpäivänäkin auki, Alkoa lukuunottamatta, mutta toki Martalla on sen verran viinivarastoa että pari pyhää voi helposti viettää ilman Alkoa. Varsinkin kun viiniä ei pakasteta...

Kaupassahan toki käytiin jo eilen, mutta vain koska oli päätetty että sunnuntaina tehdään kaalilaatikkoa (Wb-Martan bravuureja, siitä lisää huomenna), ja sitä varten tarvittiin ainekset. Eipä yhtään tulluut mieleen että välissähän on joku lauantaikin. Ja useimmat ihmiset syövät myös lauantaisin, Wb-Marttakin. Kun lauantaiaamuna Martta heräsi karuun totuuteen ettei kaapissa ole mitään sopivaa (koska eihän kaalilaatikkoa voi syödä lauantaina jos sitä on kerran suunniteltu sunnuntaille) eikä pakastimesta ehditä mitään sulattaa, oli kaupoille käytävä.

Koska Insinöörismies grillaa aina kun siihen on mahdollisuus, valikoitui ostoskoriin juhlavan kokoinen pala possunfilettä. Se täytettiin lampaankäävällä (pakastimesta, sentään...) ja pippurijuustolla, päällystettiin pekonilla ja sidottiin paistinarulla.

Koko komeus grilliin muhimaan matalassa lämmössä - ei VOI mennä kovin pahasti pieleen?!?

Kylkeen dijonilla ja raskankermalla maistettua perunamuussia (Martta ei olisi Martta jos muussia ei olisi tehty neljä kertaa tarvittava määrä, koska "ainahan loput voi pakastaa") ja valkosipuliöljyssä tiristettyjä papuja. Aivan nam.

Lasiin tämän kanssa Villa Valentina Sangiovese, luomuviini Pugliasta joka tarttui matkaan puhtaasti etikettinsä ansiosta mutta onnistui ilahduttamaan myös sisällöllään.

Jälkkäriksi vielä jäätelöä kahvisiirapilla, ja loppuillan voikin sitten ihmetellä miksei pystykykene. Rauhaisaa pyhänpäivän iltaa kaikille!

Pikaruokien ykkönen eilisen tähteistä

Wannabe-Martan ykköslempparipikaruoka silloin, kun edellisen päivän grillauksesta on jäänyt lihaa yli. Parhaassa tapauksessa kaapista löytyy myös sienikastikkeen jämä (Martta pyrkii käyttämään aina kaikki tähteet ja jonkun ylijäämäkastikkeen innoittamana tämäkin ruoka on syntynyt), mutta jos ei niin pieni sienimuhennoshan valmistuu hetkessä. Tuorepasta kiehumaan ja sillä välin lämmin sienikastike sauvasekoittimella vähän sileämmäksi (levittyy helpommin pastan sekaan). Sienimuhennos valutetun pastan sekaan, pyöräytys niin että sekoittuu hyvin, lautaselle, päälle parmesanlastuja ja kasa ohueksi viipaloitua lihaa (lihaa ei tarvitse edes lämmittää). Päälle voi vielä valuttaa hiukan laadukasta oliiviöljyä ja pyöräyttää pippuria myllystä, ja jos oikein hurjaksi ryhtyy, tuoretta basilikaa elikkäs bassea kuten Kaaoskeittiössä sanotaan. Et pysty käyttämään kymmentä minuuttia enempää  (ainakaan jos sienikastike löytyy valmiina) mutta tarvittaessa voit helposti teeskennellä hikoilleesi hellan ääressä tuntitolkulla 😃 ja on namnam.

Wannabe-Martan oppeja: minkä keräät, sen syöt

Wannabe-Martta on saanut viime viikot laittaa tuulemaan, kiitos surkean kesäsään jonka seurauksena sienisadot on olleet, jos nyt ei ennen näkemättömän suuret niin todella suuret kuitenkin. Insinöörismies on vielä Marttaakin innokkaampi sienestäjä ja jaksaa rouskujenkin kanssa pelata, joten viikonloppu toisensa jälkeen on kyykitty, poimittu, harjattu, halkaistu, perattu, keitetty, paistettu ja kuivattu. Niin, ja tietty kannettu se kaikki metsästä kotiin  Kuivauskapasiteetti on useamman viikon ollut täyskäytössä ja sienivarastot on jo ajat sitten täytetty äärimmilleen.

Lumisade osui siis sopivaan saumaan (vaikka talvi ja siihen liitännäiset sääilmiöt lähtökohtaisesti ovatkin ihan syvältä) ja Martta pääsi keskittymään keräämisen ja säilömisen sijasta itse asiaan: kokkaamiseen ja syömiseen.

Perjantai-iltana aloitettiin viikonlopun sienidieetti pizzan muodossa. Kun pizzapuuhiin jaksamme ryhtyä, teemme aina jättimäisen pizzataikinan ja pakastamme sopivissa kertakäyttöerissä (toimii loistavasti, suosittelen lämpimästi kokeilemaan) ja niinpä nytkin taikina oli sulatusta vaille valmis. 00-jauhoista tehty melko löysän taikinan kanssa joutui tosin kovasanaisesti neuvottelemaan mutta pääsimme lopulta hänen ylhäisyytensä kanssa yhteisymmärrykseen muodosta ja paksuudesta. Hieman smetanaa pohjalle (koska kaapissa sattui olemaan yksi "no-tästähän-on-päiväys-mennyt-jo-eilen" -purkki, muutoin turkkilainen jogurtti olisi ajanut saman asian), aivan aavistus mozzarellaa, ja reilusti lampaankääpää ja suppilovahveroita sekä muutamia punasipulirenkaita. Ooh. Italialaisen punaviinin kanssa lyömätön yhdistelmä.

Tänään jatkettiin valitulla teemalla (ja näin jatkuu varmaan koko talven...). Koska Martta ja Insinöörismies ovat paitsi innokkaita kokkaajia, myös aivan suuruudenhulluja mitä ruokavarastojen hamstraamiseen tulee, syntyi lauantain dinneri pakastimen antimista. Alkuruoaksi väsättiin katkarapukeitto ja pääruoaksi grillattua lampaanfilettä (miksei voisi grillata vaikka on lunta maassa?) sienirisotolla. Vielä vähän portugalilaista punaviiniä kyytipojaksi niin kyllä kelpaa 🍷 

Katkarapukeiton pohjana toimii muuten loistavasti kalanperkeistä keitetty kalaliemi - fileoinnista ylijääneitä roippeita ei Wannabe-Martta koskaan jätä kauppaan. Koska Martta😁

Ihanaa viikonlopun jatkoa!