lauantai 13. huhtikuuta 2019

Pääsiäislämmittelyä: Wannabe-Martan wannabe-rahkapullat kahteen kertaan leivottuna

Wannabe-Martta sai eilen päähänsä leipoa pullaa. Sellaista ihmettä ei tapahdukaan kuin enintään pari kertaa vuodessa. Ilmeisesti tuleva pääsiäinen sai Wb-Martan mielimään rahkapullia (joita Kaaoskeittiössä ei ole nähty saatikka tehty ikinä). Ja tietysti ajatus juolahti mieleen kaupassakäynnin jälkeen eikä kaupasta ollut rahkapullahimoa enteilevästi rahkaa mukaan tarttunut. Mutta eipä moiset haasteet ole Wb-Marttaa ennenkään pysäyttäneet, ainahan kaapista jotain löytyy... Turkkilaista jogurttia, valkosuklaata ja lemon curdia 👍 kelpaa. Tuumasta toimeen siis.

Wb-Martalla oli eilen Ateenasta paluun jälkimainingeissa kiireinen aikataulu, ja pullataikinan puuhaamiseen muiden hommien välissä jäi niukat 20 minuuttia aikaa. Jauho pöllysi ja Kenwood sai laittaa parastaan kun taikinaa vaivattiin, ohjeitakaan ei ehtinyt siinä kiireessä lukemaan.

Mutta. Joskus on sanottu, ettei pullaa tule tehdä vihaisena, ja ilmeisesti sama pätee kiireeseen. Ei nimittäin noussut, pahalainen. Killitteli tunnin päästä kulhon pohjalla ihan saman näköisenä kuin "nousemaan" laitettaessa. Kokeiltiin vielä erinäisin konstein houkutella taikinaa heräämään, mutta kun ei niin ei. Kumma kyllä, ei edes harmittanut. Pullaa ei siinä vaiheessa tehnyt enää edes mieli 😄 sellaista se on Kaaoskeittiössä, mieli muuttuu tuulen mukana.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja tänä aamuna otettiin taikinan kanssa uusi yritys, nyt paremmalla onnella. Lopputuloksena ihan kivoja ei-rahkapullia, jotka sopivat vaikka pääsiäiseen.

Ei-rahkapullat Wannabe-Martan tapaan (20 kpl) 

Taikina:
5 dl maitoa
2 dl sokeria
2 pss kuivahiivaa
2 tl kardemummaa
1 tl suolaa
n. 13 dl vehnäjauhoa
100 g voita
Täyte:
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 dl kermaa
100 g valkosuklaata
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sokeria
1 kananmuna
1 dl lemon curdia
Lisäksi voiteluun 1 kananmuna

Laita yleiskoneen kulhoon pari desiä vehnäjauhoja ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Lämmitä maito 42°C lämpimäksi. Kaada maito jauho-hiivaseokseen ja sekoita. Lisää sokeri, kardemumma ja suola. Laita lisää jauhoa noin 5 dl, ja sekoita yleiskoneen taikinakoukulla sekaisin. Koneen käydessä pienimmällä nopeudella, jatka jauhon lisäämistä puoli desiä kerrallaan. Alusta taikinaa noin viisi minuuttia ja tarkista jauhon määrä. Lisää voi pieninä paloina ja jatka alustamista vielä noin viisi minuuttia. Siirrä nousemaan puoleksi tunniksi lämpimään paikkaan leivinliinan alle. 

Taikinan kohotessa valmista täyte. Lämmitä kerma kattilassa, älä keitä. Lisää paloiteltu valkosuklaa ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Anna seoksen jäähtyä, ja lisää jogurtti, sokerit ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi. 

Leivo taikinasta 20 pyöreää pullaa ja nosta vielä leivinliinan alla puoli tuntia. 

Paina jokaiseen pullaan lasilla syvennys. Voitele reunat kananmunalla. Laita syvennykseen noin teelusikallinen lemon curdia, ja lusikoi päälle täytettä. 

Paista 225°C noin kymmenen minuuttia. 



torstai 11. huhtikuuta 2019

Ihana kamala Ateena

Kirjoitan tätä tekstiä ateenalaisessa kahvilassa, aivan Ateenan keskustassa. Edessäni tuoksuu ihana, vahva kahvi, sen vieressä makea, lähes liiankin makea kreikkalainen leivos - juuri niin kuin kreikkalaiset sen osaavat. Ikkunan takana, aivan nenäni edessä, laitapuolen kulkijat tekevät pillerikauppaa kenenkään estämättä, puuttumatta tai edes hätkähtämättä. Tätä on Ateena.

Ateena on käsittämätön, ihastuttava ja kauhistuttava sekoitus vertaansa vailla olevaa kulttuurihistoriaa ja taloudellisen alamäen aiheuttamaa kurjuutta. Kaikkialla kaupungissa hohdokas historia ja vähemmän hohdokas nykypäivä elävät suloisessa sekamelskassa. Tuhansien vuosien takaisia raunioita on jotakuinkin kaikkialla, usein vieressään (ei aina edes kovin taidokkain) graffitein koristetut betoniseinät. Korkeatasoisen hotellisi viereinen talo saattaa olla luhistumaisillaan. Tavaratalon katoksen alla yöpyy asunnottomia rivissä, taitavimmat heistä ovat kyhänneet kuormalavoista ja vanhoista peitoista itselleen sängyn. Loput makaavat paljaalla maalla, ehkä likainen riepu peittonaan. Peiton alta pilkistää käsi jossa on kuppi, koska yhtäkään mahdollisuutta lantin ansaitsemiseen ei kannata jättää käyttämättä. 


Tyypillinen näky Ateenassa: raunioiden vieressä viilettää graffitein maalattu metrojuna. Taustalla Akropoliksen kukkula. 
Täällä taloudellinen ahdinko näkyy kaikkialla: kodittomia on enemmän kuin Wb-Martta on tottunut missään näkemään, hylättyjä, rapistumaan jääneitä taloja on jopa ydinkeskustassa ja tuherrettuja graffitteja on kaikkialla, aivan kaikkialla (paitsi niissä ikivanhoissa raunioissa, luojan kiitos). Turistien suosimalta alueelta yhden korttelin päässä huomaat olevasi alueella jonne et pimeällä haluaisi ja päivälläkin mietit, mikä on nopein reitti sieltä pois. Autokanta on silmiinpistävän vanhaa - Insinöörismiehen bongauksen mukaan Ateenan poliisit ajavat 20 vuotta vanhoilla partioautoilla. Ja mikä huomattavinta: kukaan ei hymyile.


Ränsistyneitä taloja on lukemattomia jopa aivan Ateenan keskustassa
Palkkoja ja eläkkeitä on Kreikassa leikattu, veroja kiristetty ja julkisia menoja karsittu. Jo valmiiksi heikkoa sosiaaliturvaa on entisestään heikennetty. Keskituloisista on tullut köyhiä, köyhistä kodittomia. Ollaan kaukana turistikohteiden kuvankauniista lomaluksuksesta. Ei ihme, ettei hymyilytä. 


Kaikki eivät toivota turisteja tervetulleeksi, joskin yleinen ilmapiiri on matkailijoille myönteinen
Mitä matkailijana voin tehdä? Ensinnäkin, matkusta, näe ja koe. Siis muualle(kin) kuin sliipattuihin turistikohteisiin. Suosi paikallisten omistamia hotelleja kansainvälisten ketjujen sijaan. Osta paikallisesti tuotettuja tuotteita. Anna juomarahaa. Pyri muutoinkin ohjaamaan matkalla käyttämäsi rahat paikallisille yrittäjille. Maksa käyttämistäsi palveluista käypä hinta. 


Myös asiakkaita velvoitetaan tekemään oma osuutensa veronkierron kitkemiseksi
Ateena jättää jälkensä Wb-Marttaan. Se ei ole kaikista auvoisin lomakohde, opettavainen kylläkin. On paljon vaikeampaa ohittaa inhimillinen kurjuus kun sen kohtaa silmästä silmään eikä satunnaisesti sanomalehden sivuilla tai tv-uutisissa. Jo muutamakin päivä antaa perspektiiviä siihen, miten hyvin meillä Suomessa asiat oikeastaan ovat. 


Ja onneksi monella tapaa Ateena on aivan ihana. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon, ettei kaikkea ehdi yhdellä lomalla mitenkään koluta. Yksistään upeassa arkeologisessa museossa voi viettää koko päivän. Suurkaupungista löytää jokainen jotain itselleen. Ja jos kaupungista halajaa pois, on lyhyen automatkan päässä  Peloponnesos, ja lauttamatkan päässä saavutettavissa käsittämättömän hieno Kreikan saaristo. Ja tietysti, kuten Kreikka muutoinkin, Ateena on ruokakulttuuriltaan mahtava. Wannabe-Martta palaa vielä tännekin. 
Spanakopita eli fetapinaattipiirakka on yksi Kreikan herkuista

Gyrosta syödään Kreikassa kaikkialla

Rannikolla kun ollaan, merenelävät kuuluvat ruokalistalle itsestään selvästi. On kuitenkin hyvä olla tarkkana, onko tarjolla tuoreita vai pakastettuja äyriäisiä. Pakastetut eivät yleensä ole paikallisia. 

Kauneus on puoli ruokaa, ainakin mitä jäätelötötteröihin tulee



sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Kirjavinkki : Symbolien pitopöydässä

Wannabe-Martta sai käsiinsä äärimmäisen kiinnostavan kirjan, ja onkin viihtynyt sen parissa lähes koko viikonlopun. Kyseessä on Liisa Väisäsen "Symbolien pitopöydässä - Ruokakulttuuria ja maistuvia merkityksiä". Todellinen ruoan ja ruokailun kulttuurihistorian elämysmatka, jota voi lämpimästi suositella jokaiselle ruoasta, kulttuurista, taiteesta tai historiasta kiinnostuneelle. Kirja on pullollaan toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia niin ruokailun historiasta kuin ruoan symboliikastakin.

Tiesitkö esimerkiksi että Antiikin Roomassa vain rikkailla oli varaa syödä kotona - muut söivät pikaruokaa katukeittiöistä? Nykyisin kovin trendikkäät foodtruckit eivät nekään ole mikään uusi keksintö: pyörien päällä kuljetettavia uuneja oli käytössä jo keskiaikaisilla ruokamyyjillä.

Keskiajalla uskottiin että eri säädyillä oli erilaiset ruoansulatusjärjestelmät ja siksi heidän ruokansakin tuli olla erilaista. Aatelistolle sopivat riista ja eksoottiset mausteet, sivistynyt ruoka kun tuotti sivistyneiden aivojen kautta sivistyineitä ajatuksia. Papiston puolestaan sopi syödä lintujen lihaa, linnut kun lensivät taivaalla kuten uskonoppineiden ajatuksetkin. Rahvaan oli tyytyminen kasviksiin ja sianlihaan, eikä heidän kuulunut osata eikä varsinkaan noudattaa minkäänlaisia pöytätapoja. Väärän säädyn ruokien syöminen oli sekä vahingollista että rangaistavaa.

Kirkolla on luonnollisesti ollut merkittävä vaikutus ruokahistorian kehittymisessä. Varhainen lounas, saatikka aamiainen, olivat merkkejä laiskuudesta ja ahneudesta, keskeyttiväthän ne yöllisen paaston. Yöpaaston lisäksi paastottiin ennen joulua, ennen pääsiäistä ja joka keskiviikko ja perjantai. Tällöin ei ollut sallittua syödä lihaa. Sen sijaan keskiajan suurta herkkua, majavanhäntää, sopi syödä, olihan majava vedessä elävänä eläimenä enemmän kalaa kuin lihaa 😄 Monet juustot ovat niin ikään saaneet alkusysäyksensä paastosta, juuston syöminen kun paaston aikana oli laajalti sallittua.

Kirkko myös vastusti haarukan käyttöä, koska sen uskottiin olevan paholaisen atrain. Haarukoita käytettiinkin pitkään salaa, ja niiden käyttö sallittiin vasta 1700-luvulla, mutta tällöinkin niiden uskottiin olevan ohimenevä muoti-ilmiö.

Eri ruoka-aineiden symboliset merkitykset ovat myös kirjan kiinnostavaa antia. Wannabe-Martalle tuli aivan uutena tietona, että klassisessa taiteessa kinkulla viitataan usein protestantteihin ja kalalla katolisiin, rapu viittaa paholaiseen ja mansikka himoon. Tomaatin taas on katsottu muistuttavan liikaa paratiisin pahamaineista omenaa, ja väitetty haisevankin paholaiselle. Siksipä tomaatin viljelystä on 1500-luvulla saattanut saada jopa kuolemantuomion.

Ja kuolemantuomiosta puheenollen, 1700-luvulla kahvinjuonnin on uskottu johtavan impotenssiin ja jopa kuolemaan, ja Ruotsissa kuolemantuomioita onkin yritetty toteuttaa juottamalla tuomitulle kahvia kolmesti päivässä. Tämän teloitusmenetelmän menestyneisyydestä kirja ei kerro.😃

Kirjan kanssa Wannabe-Martta nautiskeli aivan loistavia Niederegger Lübeckin valkosuklaa-samppanjatryffeleitä. Kirjan ohella niitäkin voi lämpimästi suositella 💝





keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Wannabe-Martan Vegevillitys: Kukkakaalia Tikka Masala

Vegevillitykselle ei näy loppua. Viime viikonloppuna olikin varsinainen kasvisruokien kokkausputki, kun sunnuntaina Kaaoskeittiössä porisi ei vain yhdessä eikä kahdessa, vaan peräti kolmessa kattilassa erilaisia vegepöperöitä. Ja ei, ei sentään - kaikkea ei syöty yhden viikonlopun aikana, mutta tämän kokkausbuumin ansiosta on muutaman arki-illan ruokapulmat taas ratkaistu.

Sunnuntailounaaksi nautiskeltiin yhtä meidän lempiruoista, Tikka Masalaa, mutta tällä kertaa ei perinteisesti kanalla vaan kukkakaalilla. Ja uskokaa pois, se oli aivan yhtä hyvää kuin alkuperäiskanaversiokin (ah ihana suomen kieli ja sen yhdyssanat, ihmekös tuo että ulkomaalaisille suomen oppiminen on työn ja tuskan takana). Niin hyvää, että voi taas reseptinkin jakaa. Ja jos kukkakaali ei maistu, kanaversion tästä tosiaan saa korvaamalla kukkakaalin kanafileellä.

Kukkakaalia Tikka Masala

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
n 5 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl kurkumaa
1 rkl currya
1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl korianterinsiemeniä
Kuivattua chiliä maun mukaan
Pari kierrosta mustapippuria myllystä
1 tlk hyvää tomaattimurskaa
2 tl hunajaa
2 dl turkkilaista jogurttia
1 keskikokoinen kukkakaali
2 rkl öljyä
1 rkl paprikajauhetta
Suolaa

Paahda kuivia mausteita paprikaa lukuunottatta kuumalla pannulla niin että mausteet "aukeavat" - tunnistat tämän huumaavasta tuoksusta. Siirrä mausteet hetkeksi sivuun. 

Pilko sipuli, valkosipuli ja inkivääri pieneksi ja kuullota öljyssä noin viisi minuuttia pienellä lämmöllä niin, ettei valkosipuli ota väriä. Lisää tomaattipyree ja jatka kuullottamista hetki. Lisää paahdetut mausteet, tomaattimurska ja hunaja. Anna kiehua pienellä lämmöllä sen aikaa kun valmistelet kukkakaalin. 

Pilko kukkakaali pieniksi paloiksi, huuhtele tarvittaessa. Pyörittele kukkakaalinuput öljyssä ja paprikajauheessa, ja paahda nuppuja uunissa 220 asteessa 5-10 min nuppujen koosta riippuen (rakenne saa jäädä napakaksi). Jos käytät kanaa, paista kanapaloihin pinnat pannulla. 

Lisää kastikkeeseen jogurtti ja viimeisenä kukkakaali. Sekoita varovasti, ettet muussaa kukkakaalia. Kanaa käyttäessäsi lisää kastikkeeseen ensin kana, ja vasta kanan kypsyttyä jogurtti. Tarkista suola. 

Tarjoa riisin, naanleivän, tuoreen korianterin, limen ja turkkilaisen jogurtin kanssa. Naaaaam. 


tiistai 26. helmikuuta 2019

Wannabe-Martan Vegevillitys: Palak Paneer

Kaaoskeittiössä näyttää olevan käynnissä kasvisten vallankumous. Ensin kasvikset alkoivat salakavalasti valloittaa tilaa lihan rinnalla, sittemmin liha on monessa tapauksessa syrjäytetty kasvisten tieltä kokonaan. Kasvikset jotenkin mystisesti houkuttelevat, ja koska Wb-Martta uskoo että keho tietää mitä tarvitsee (kuten "nyt tuntuu että tarvitsen suklaata/viiniä/pizzaa/jäätelöä/samppanjaa"), kasviksia on kokattu ahkerasti. Niin ahkerasti että niistä alkaa syntyä jo blogitekstejäkin. Sarjan sai kunnian aloittaa kikhernekeitto, joka tosin ylennettiin ensimmäiseksi osaksi vasta jälkikäteen, kun Wannabe-Martta hitaine hoksottimineen tajusi tämän olevan joku ihan oikea juttu eikä vain ohimenevä villitys (jota se toki voi vieläkin olla, mutta hei: kaksi juttua samasta aiheesta, mitä muuta se on kuin sarja?).

Kasvisten lisäksi Wb-Marttaa houkuttavat voimakkaasti maustetut ruoat, liekö kulunut kylmä ja runsasluminen talvi siihen syynä. Viime viikonloppuna Kaaoskeittiössä osuttiin kultasuoneen, kun testissä oli jo toistamiseen Palak Paneer, intialainen pinaattijuusto. Paitsi että noin kahdeksan reseptin ja muutaman oman raaka-aineen yhdistämisen jälkeen ei tämä ruoka taida enää Palak Paneerin kriteerejä täyttää, mutta saman tuo, superhyvää oli silti. Su-per-hy-vää. Ei tulista mutta lempeästi voimakkaan mausteista.

Epäuskoisille tiedoksi: Insinöörismies on tässä Vegevimmassa täysillä mukana. Eikä edes huijattuna vaan ihan tietoisesti 👍

Kokeile, tällä ohjeella tai jollain muulla (tämä on hyvää, niistä muista en mene takuuseen).

Wannabe-Martan Wannabe-Palak Paneer

2 tl juustokuminaa eli jeeraa
2 tl garam masalaa
1 tl currya
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl kuivattua korianteria (lehteä)
0,5 tl kardemummaa
Kuivattua chiliä oman maun mukaan, älä kuitenkaan lisää chiliä tulisuuteen asti
1 tl suolaa

1 sipuli pilkottuna
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
n. 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
Öljyä

1 dl cashewpähkinöitä
n. 2 dl vettä

200 g leipäjuustoa
150 g pakastepinaattia
1 dl turkkilaista jogurttia

Laita cashewpähkinät pehmenemään veteen.

Kuullota sipulia öljyssä, ja kun sipuli alkaa pehmenemään, lisää valkosipuli ja inkivääri. Kuullota vielä hetki, lisää mausteet suolaa lukuunottamatta, ja sekoita tahnaksi. Jatka maustetahnan kuullottamista muutamia minuutteja niin, että mausteet "aukeavat" - tunnistat tämän huumaavasta tuoksusta. 

Lisää sulanut pinaatti pannulle. Aja pehmenneet cashewpähkinät veden kanssa "maidoksi" sauvasekoittimella, lisää tarvittaessa vettä (haetaan suunnilleen oikein paksun kuohukerman koostumusta). Lisää cashewmaito pannulle. Anna porista viitisen minuuttia. Lisää suola, juustokuutiot ja jogurtti, ja kuumenna niin että juustokuutiot ihan aavistuksen sulavat. Tarkista maku, lisää mausteita tarvittaessa. 

Nauti riisin ja naan-leivä kera. Naan-leivän pettämätön ohje tarvittaessa täältä


Tässä Palak Paneerin kaverina myös linssidal, toinen namnam. Siitä lisää ehkä tuonnempana. 

maanantai 28. tammikuuta 2019

Wannabe-Martan Vegevillitys: Keitto joka lämmittää pahimpanakin lumimyräkkäpäivänä

Oletko etsinyt keittoa, joka lämmittää pahimpanakin lumimyräkkäpäivänä, kuten tänään? Älä etsi enää, tässä se nimittäin on. Tämä meni heittämällä Wannabe-Martan vakkarikokkailulistalle. Lumisadettta on luvattu vielä muutama päivä joten testaa itse (ja lisää sitten omalle vakkarikokkailulistallesi).

Keltainen kikhernekeitto kahdelle

1 prk esikeitettyjä kikherneitä suolaliemessä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
noin 5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
tetra kookoskermaa
kanaliemikuutio
kurkumaa
voita
chiliä (tuoretta tai kuivattua)
pippuria
suolaa

Pinnalle
turkkilaista jogurttia tai ranskankermaa
limemehua
korianteria
tuoretta chiliä

Pilko sipuli ja inkivääri. Kuullota niitä voissa pienellä lämmöllä niin pitkään että sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää pilkottu valkosipuli ja huuhdellut kikherneet, mausta suolalla ja pippurilla. Nosta hieman lämpöä, ja paistele seosta kymmenisen minuuttia välillä sekoitellen. Lisää sitten kurkuma, kookoskerma, chili ja kanaliemikuutio. Keitä noin 20 minuuttia, tarkista maku. Jos keitto on mielestäsi liian löydää, soseuta keittoa kevyesti niin, että keitto sakeutuu, mutta suurin osa kikherneistä jää kokonaisiksi. Näin keiton koostumus muistuttaa perinteistä hernekeittoa.

Annostele keitto lautasille, purista päälle limemehua. Lisää päälle nokare jogurttia tai ranskankermaa, tuoretta chiliä ja korianteria. Nautiskele, ja ihmettele että mikä ihmeen talvi?



torstai 3. tammikuuta 2019

Flexitarismi - tiedostavan sekasyöjän synninpäästö

Wannabe-Martta on koko tiedostavan ikänsä ajan ollut (lihaa rakastava ja siksi omantunnontuskissaan kärvistelevä) eläinten- ja luonnonystävä. Jokainen tuotantoeläinten julmaa kohtelua kuvaava artikkeli raastoi teini-ikäisen Wb-Martan sydäntä, eivätkä 2010-luvulla jokapäiväisiksi muuttuneet uutiset ilmaston lämpenemisestä, maapallon ylikansoittumisesta ja nurkan takana odottavasta maapallon kantokyvyn totaalisesta kyykkäämisestä ole tilannetta helpottaneet. Ympäristöstä ja meidän kaikkien yhteisestä ja ainoasta maapallostamme huolehtiminen ei ole enää vain äärivihreiden viherpiipertäjien asia, vaan uutiset tavoittavat nykyisin meidät kaikki ja onneksi vakuuttavatkin kai valtaosan.

Mutta mitä tehdä, kun mediat rummuttavat kasvissyönnin välttämättömyyttä sekä oman että maapallon terveyden pelastamiseksi, ja itse vaan, niin no, tykkäät lihasta? Wannabe-Martta ei vastusta kasvissyöntiä, tietenkään, kuka nyt niin tekisi - mutta ei vaan ole ns Wb-Martan juttu. Ei vaan ole. Yön yli uunissa hautunut lihapata, hirvilihapullat sienikastikkeessa, huolella valmistettu bolognesekastike... ei pysty luopumaan. Ei pysty. Ei vaan pysty.

Mutta viime aikainen suuntaus on Wannabe-Martalle kuin synninpäästö. Ei kuulemma tarvitsekaan luopua? Ei kokonaan. Kunhan luopuu välillä, mahdollisuuksien mukaan suurimman osan ajasta. Vaikkapa arkena. Tai joka toinen viikko. Tai joka toinen päivä. Ja sitten kun valitsee lautaselleen lihaa, tekee valinnan huolella: riistaa, luomua, vastuullisesti kasvatettua ja teurastettua. Sitten valmistaa sen hyvin ja syö sen kaiken.

Wannabe-Martta on ollut tietämättään jo vuosia flexitaristi. Kasvisten ja lihan määrä ruokavaliossa vaihtelee vuodenajan, tilaisuuden ja mielialan mukaan. Välillä menee viikkoja, ettei lautasella ole juurikaan lihaa, välillä sitä on vähän enemmän. Ja sitten, kun pannulle päätyy pihvi, siitä nautitaan omantunnon tuskitta.

Ja ne kasvikset, ne pyritään valitsemaan samoin periaattein kuin Wb-Martta muutoinkin haluaa ruokansa valita: toiselta puolen maapalloa rahdattujen tuoreiden mansikoiden, kurkkujen ja tomaattien sijasta talvella syödään kaalia, juureksia ja sieniä. Marjat syödään tuoreena kesällä ja talvella pakastimesta. Satokausikalenteria selataan ahkerasti ja kasviksia ostetaan silloin kun ne tulevat läheltä. Onhan hieman absurdia ilmastovaikutusten vuoksi välttää kotimaista lihaa ja samanaikaisesti ostaa toiselta puolelta maapalloa lennätettyjä hedelmiä.

Ehdottomuus on (lähes) kaikessa pahasta (Wb-Martan vuoden takaisia mietteitä ehdottomuudesta voit lukea täältä). Erityisesti jos se tulee ulkoa päin, pakotettuna.
"Kaikki alkoholi on pahasta."
"Absolutismi on vaarallista."
"Kaikki liikkumattomuus on pahasta."
"Kahvakuulan heiluttelu on epäterveellistä."
"Positiivinen ajattelu voi olla vaarallista."
"Istuminen on vaarallista."
"Kesäaika on epäterveellistä."
"Sokeri on yhtä epäterveellistä kuin tupakka ja alkoholi."
"Ikävystyminen on vaarallista."
"Valituksen kuunteleminen on epäterveellistä."
"Flossaus-tanssi on vaarallista."
"Perinteinen suomalainen ruoka on epäterveellistä."
"Elämä on vaarallista."
Nämä ovat kaikki todellisia otsikoita viime vuosilta. Ja jokaiselle todennäköisesti löytyy yhtä ehdoton vastaväite.

Mitä jos pyrittäisiin pääsääntöisesti tekemään suurin piirtein oikeita valintoja ja silloin tällöin sallittaisiin itsellemme niitä ei-niin-täydellisiäkin valintoja. Ehkä maailma silti pelastuu.






Pääsiäislämmittelyä: Wannabe-Martan wannabe-rahkapullat kahteen kertaan leivottuna

Wannabe-Martta sai eilen päähänsä leipoa pullaa. Sellaista ihmettä ei tapahdukaan kuin enintään pari kertaa vuodessa. Ilmeisesti tuleva pää...