Kirjavinkki : Symbolien pitopöydässä

Wannabe-Martta sai käsiinsä äärimmäisen kiinnostavan kirjan, ja onkin viihtynyt sen parissa lähes koko viikonlopun. Kyseessä on Liisa Väisäsen "Symbolien pitopöydässä - Ruokakulttuuria ja maistuvia merkityksiä". Todellinen ruoan ja ruokailun kulttuurihistorian elämysmatka, jota voi lämpimästi suositella jokaiselle ruoasta, kulttuurista, taiteesta tai historiasta kiinnostuneelle. Kirja on pullollaan toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia niin ruokailun historiasta kuin ruoan symboliikastakin.

Tiesitkö esimerkiksi että Antiikin Roomassa vain rikkailla oli varaa syödä kotona - muut söivät pikaruokaa katukeittiöistä? Nykyisin kovin trendikkäät foodtruckit eivät nekään ole mikään uusi keksintö: pyörien päällä kuljetettavia uuneja oli käytössä jo keskiaikaisilla ruokamyyjillä.

Keskiajalla uskottiin että eri säädyillä oli erilaiset ruoansulatusjärjestelmät ja siksi heidän ruokansakin tuli olla erilaista. Aatelistolle sopivat riista ja eksoottiset mausteet, sivistynyt ruoka kun tuotti sivistyneiden aivojen kautta sivistyineitä ajatuksia. Papiston puolestaan sopi syödä lintujen lihaa, linnut kun lensivät taivaalla kuten uskonoppineiden ajatuksetkin. Rahvaan oli tyytyminen kasviksiin ja sianlihaan, eikä heidän kuulunut osata eikä varsinkaan noudattaa minkäänlaisia pöytätapoja. Väärän säädyn ruokien syöminen oli sekä vahingollista että rangaistavaa.

Kirkolla on luonnollisesti ollut merkittävä vaikutus ruokahistorian kehittymisessä. Varhainen lounas, saatikka aamiainen, olivat merkkejä laiskuudesta ja ahneudesta, keskeyttiväthän ne yöllisen paaston. Yöpaaston lisäksi paastottiin ennen joulua, ennen pääsiäistä ja joka keskiviikko ja perjantai. Tällöin ei ollut sallittua syödä lihaa. Sen sijaan keskiajan suurta herkkua, majavanhäntää, sopi syödä, olihan majava vedessä elävänä eläimenä enemmän kalaa kuin lihaa 😄 Monet juustot ovat niin ikään saaneet alkusysäyksensä paastosta, juuston syöminen kun paaston aikana oli laajalti sallittua.

Kirkko myös vastusti haarukan käyttöä, koska sen uskottiin olevan paholaisen atrain. Haarukoita käytettiinkin pitkään salaa, ja niiden käyttö sallittiin vasta 1700-luvulla, mutta tällöinkin niiden uskottiin olevan ohimenevä muoti-ilmiö.

Eri ruoka-aineiden symboliset merkitykset ovat myös kirjan kiinnostavaa antia. Wannabe-Martalle tuli aivan uutena tietona, että klassisessa taiteessa kinkulla viitataan usein protestantteihin ja kalalla katolisiin, rapu viittaa paholaiseen ja mansikka himoon. Tomaatin taas on katsottu muistuttavan liikaa paratiisin pahamaineista omenaa, ja väitetty haisevankin paholaiselle. Siksipä tomaatin viljelystä on 1500-luvulla saattanut saada jopa kuolemantuomion.

Ja kuolemantuomiosta puheenollen, 1700-luvulla kahvinjuonnin on uskottu johtavan impotenssiin ja jopa kuolemaan, ja Ruotsissa kuolemantuomioita onkin yritetty toteuttaa juottamalla tuomitulle kahvia kolmesti päivässä. Tämän teloitusmenetelmän menestyneisyydestä kirja ei kerro.😃

Kirjan kanssa Wannabe-Martta nautiskeli aivan loistavia Niederegger Lübeckin valkosuklaa-samppanjatryffeleitä. Kirjan ohella niitäkin voi lämpimästi suositella 💝

Wannabe-Martan Vegevillitys: Kukkakaalia Tikka Masala

Vegevillitykselle ei näy loppua. Viime viikonloppuna olikin varsinainen kasvisruokien kokkausputki, kun sunnuntaina Kaaoskeittiössä porisi ei vain yhdessä eikä kahdessa, vaan peräti kolmessa kattilassa erilaisia vegepöperöitä. Ja ei, ei sentään - kaikkea ei syöty yhden viikonlopun aikana, mutta tämän kokkausbuumin ansiosta on muutaman arki-illan ruokapulmat taas ratkaistu.

Sunnuntailounaaksi nautiskeltiin yhtä meidän lempiruoista, Tikka Masalaa, mutta tällä kertaa ei perinteisesti kanalla vaan kukkakaalilla. Ja uskokaa pois, se oli aivan yhtä hyvää kuin alkuperäiskanaversiokin (ah ihana suomen kieli ja sen yhdyssanat, ihmekös tuo että ulkomaalaisille suomen oppiminen on työn ja tuskan takana). Niin hyvää, että voi taas reseptinkin jakaa. Ja jos kukkakaali ei maistu, kanaversion tästä tosiaan saa korvaamalla kukkakaalin kanafileellä.

Kukkakaalia Tikka Masala

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
n 5 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl kurkumaa
1 rkl currya
1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl korianterinsiemeniä
Kuivattua chiliä maun mukaan
Pari kierrosta mustapippuria myllystä
1 tlk hyvää tomaattimurskaa
2 tl hunajaa
2 dl turkkilaista jogurttia
1 keskikokoinen kukkakaali
2 rkl öljyä
1 rkl paprikajauhetta
Suolaa

Paahda kuivia mausteita paprikaa lukuunottatta kuumalla pannulla niin että mausteet "aukeavat" - tunnistat tämän huumaavasta tuoksusta. Siirrä mausteet hetkeksi sivuun. 

Pilko sipuli, valkosipuli ja inkivääri pieneksi ja kuullota öljyssä noin viisi minuuttia pienellä lämmöllä niin, ettei valkosipuli ota väriä. Lisää tomaattipyree ja jatka kuullottamista hetki. Lisää paahdetut mausteet, tomaattimurska ja hunaja. Anna kiehua pienellä lämmöllä sen aikaa kun valmistelet kukkakaalin. 

Pilko kukkakaali pieniksi paloiksi, huuhtele tarvittaessa. Pyörittele kukkakaalinuput öljyssä ja paprikajauheessa, ja paahda nuppuja uunissa 220 asteessa 5-10 min nuppujen koosta riippuen (rakenne saa jäädä napakaksi). Jos käytät kanaa, paista kanapaloihin pinnat pannulla. 

Lisää kastikkeeseen jogurtti ja viimeisenä kukkakaali. Sekoita varovasti, ettet muussaa kukkakaalia. Kanaa käyttäessäsi lisää kastikkeeseen ensin kana, ja vasta kanan kypsyttyä jogurtti. Tarkista suola. 

Tarjoa riisin, naanleivän, tuoreen korianterin, limen ja turkkilaisen jogurtin kanssa. Naaaaam. 

Wannabe-Martan Vegevillitys: Palak Paneer

Kaaoskeittiössä näyttää olevan käynnissä kasvisten vallankumous. Ensin kasvikset alkoivat salakavalasti valloittaa tilaa lihan rinnalla, sittemmin liha on monessa tapauksessa syrjäytetty kasvisten tieltä kokonaan. Kasvikset jotenkin mystisesti houkuttelevat, ja koska Wb-Martta uskoo että keho tietää mitä tarvitsee (kuten "nyt tuntuu että tarvitsen suklaata/viiniä/pizzaa/jäätelöä/samppanjaa"), kasviksia on kokattu ahkerasti. Niin ahkerasti että niistä alkaa syntyä jo blogitekstejäkin. Sarjan sai kunnian aloittaa kikhernekeitto, joka tosin ylennettiin ensimmäiseksi osaksi vasta jälkikäteen, kun Wannabe-Martta hitaine hoksottimineen tajusi tämän olevan joku ihan oikea juttu eikä vain ohimenevä villitys (jota se toki voi vieläkin olla, mutta hei: kaksi juttua samasta aiheesta, mitä muuta se on kuin sarja?).

Kasvisten lisäksi Wb-Marttaa houkuttavat voimakkaasti maustetut ruoat, liekö kulunut kylmä ja runsasluminen talvi siihen syynä. Viime viikonloppuna Kaaoskeittiössä osuttiin kultasuoneen, kun testissä oli jo toistamiseen Palak Paneer, intialainen pinaattijuusto. Paitsi että noin kahdeksan reseptin ja muutaman oman raaka-aineen yhdistämisen jälkeen ei tämä ruoka taida enää Palak Paneerin kriteerejä täyttää, mutta saman tuo, superhyvää oli silti. Su-per-hy-vää. Ei tulista mutta lempeästi voimakkaan mausteista.

Epäuskoisille tiedoksi: Insinöörismies on tässä Vegevimmassa täysillä mukana. Eikä edes huijattuna vaan ihan tietoisesti 👍

Kokeile, tällä ohjeella tai jollain muulla (tämä on hyvää, niistä muista en mene takuuseen).

Wannabe-Martan Wannabe-Palak Paneer

2 tl juustokuminaa eli jeeraa
2 tl garam masalaa
1 tl currya
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl kuivattua korianteria (lehteä)
0,5 tl kardemummaa
Kuivattua chiliä oman maun mukaan, älä kuitenkaan lisää chiliä tulisuuteen asti
1 tl suolaa

1 sipuli pilkottuna
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
n. 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
Öljyä

1 dl cashewpähkinöitä
n. 2 dl vettä

200 g leipäjuustoa
150 g pakastepinaattia
1 dl turkkilaista jogurttia

Laita cashewpähkinät pehmenemään veteen.

Kuullota sipulia öljyssä, ja kun sipuli alkaa pehmenemään, lisää valkosipuli ja inkivääri. Kuullota vielä hetki, lisää mausteet suolaa lukuunottamatta, ja sekoita tahnaksi. Jatka maustetahnan kuullottamista muutamia minuutteja niin, että mausteet "aukeavat" - tunnistat tämän huumaavasta tuoksusta. 

Lisää sulanut pinaatti pannulle. Aja pehmenneet cashewpähkinät veden kanssa "maidoksi" sauvasekoittimella, lisää tarvittaessa vettä (haetaan suunnilleen oikein paksun kuohukerman koostumusta). Lisää cashewmaito pannulle. Anna porista viitisen minuuttia. Lisää suola, juustokuutiot ja jogurtti, ja kuumenna niin että juustokuutiot ihan aavistuksen sulavat. Tarkista maku, lisää mausteita tarvittaessa. 

Nauti riisin ja naan-leivä kera. Naan-leivän pettämätön ohje tarvittaessa täältä. 

Tässä Palak Paneerin kaverina myös linssidal, toinen namnam. Siitä lisää ehkä tuonnempana. 

Wannabe-Martan Vegevillitys: Keitto joka lämmittää pahimpanakin lumimyräkkäpäivänä

Oletko etsinyt keittoa, joka lämmittää pahimpanakin lumimyräkkäpäivänä, kuten tänään? Älä etsi enää, tässä se nimittäin on. Tämä meni heittämällä Wannabe-Martan vakkarikokkailulistalle. Lumisadettta on luvattu vielä muutama päivä joten testaa itse (ja lisää sitten omalle vakkarikokkailulistallesi).

Keltainen kikhernekeitto kahdelle

1 prk esikeitettyjä kikherneitä suolaliemessä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
noin 5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
tetra kookoskermaa
kanaliemikuutio
kurkumaa
voita
chiliä (tuoretta tai kuivattua)
pippuria
suolaa

Pinnalle
turkkilaista jogurttia tai ranskankermaa
limemehua
korianteria
tuoretta chiliä

Pilko sipuli ja inkivääri. Kuullota niitä voissa pienellä lämmöllä niin pitkään että sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää pilkottu valkosipuli ja huuhdellut kikherneet, mausta suolalla ja pippurilla. Nosta hieman lämpöä, ja paistele seosta kymmenisen minuuttia välillä sekoitellen. Lisää sitten kurkuma, kookoskerma, chili ja kanaliemikuutio. Keitä noin 20 minuuttia, tarkista maku. Jos keitto on mielestäsi liian löydää, soseuta keittoa kevyesti niin, että keitto sakeutuu, mutta suurin osa kikherneistä jää kokonaisiksi. Näin keiton koostumus muistuttaa perinteistä hernekeittoa.

Annostele keitto lautasille, purista päälle limemehua. Lisää päälle nokare jogurttia tai ranskankermaa, tuoretta chiliä ja korianteria. Nautiskele, ja ihmettele että mikä ihmeen talvi?

Flexitarismi - tiedostavan sekasyöjän synninpäästö

Wannabe-Martta on koko tiedostavan ikänsä ajan ollut (lihaa rakastava ja siksi omantunnontuskissaan kärvistelevä) eläinten- ja luonnonystävä. Jokainen tuotantoeläinten julmaa kohtelua kuvaava artikkeli raastoi teini-ikäisen Wb-Martan sydäntä, eivätkä 2010-luvulla jokapäiväisiksi muuttuneet uutiset ilmaston lämpenemisestä, maapallon ylikansoittumisesta ja nurkan takana odottavasta maapallon kantokyvyn totaalisesta kyykkäämisestä ole tilannetta helpottaneet. Ympäristöstä ja meidän kaikkien yhteisestä ja ainoasta maapallostamme huolehtiminen ei ole enää vain äärivihreiden viherpiipertäjien asia, vaan uutiset tavoittavat nykyisin meidät kaikki ja onneksi vakuuttavatkin kai valtaosan.

Mutta mitä tehdä, kun mediat rummuttavat kasvissyönnin välttämättömyyttä sekä oman että maapallon terveyden pelastamiseksi, ja itse vaan, niin no, tykkäät lihasta? Wannabe-Martta ei vastusta kasvissyöntiä, tietenkään, kuka nyt niin tekisi - mutta ei vaan ole ns Wb-Martan juttu. Ei vaan ole. Yön yli uunissa hautunut lihapata, hirvilihapullat sienikastikkeessa, huolella valmistettu bolognesekastike... ei pysty luopumaan. Ei pysty. Ei vaan pysty.

Mutta viime aikainen suuntaus on Wannabe-Martalle kuin synninpäästö. Ei kuulemma tarvitsekaan luopua? Ei kokonaan. Kunhan luopuu välillä, mahdollisuuksien mukaan suurimman osan ajasta. Vaikkapa arkena. Tai joka toinen viikko. Tai joka toinen päivä. Ja sitten kun valitsee lautaselleen lihaa, tekee valinnan huolella: riistaa, luomua, vastuullisesti kasvatettua ja teurastettua. Sitten valmistaa sen hyvin ja syö sen kaiken.

Wannabe-Martta on ollut tietämättään jo vuosia flexitaristi. Kasvisten ja lihan määrä ruokavaliossa vaihtelee vuodenajan, tilaisuuden ja mielialan mukaan. Välillä menee viikkoja, ettei lautasella ole juurikaan lihaa, välillä sitä on vähän enemmän. Ja sitten, kun pannulle päätyy pihvi, siitä nautitaan omantunnon tuskitta.

Ja ne kasvikset, ne pyritään valitsemaan samoin periaattein kuin Wb-Martta muutoinkin haluaa ruokansa valita: toiselta puolen maapalloa rahdattujen tuoreiden mansikoiden, kurkkujen ja tomaattien sijasta talvella syödään kaalia, juureksia ja sieniä. Marjat syödään tuoreena kesällä ja talvella pakastimesta. Satokausikalenteria selataan ahkerasti ja kasviksia ostetaan silloin kun ne tulevat läheltä. Onhan hieman absurdia ilmastovaikutusten vuoksi välttää kotimaista lihaa ja samanaikaisesti ostaa toiselta puolelta maapalloa lennätettyjä hedelmiä.

Ehdottomuus on (lähes) kaikessa pahasta (Wb-Martan vuoden takaisia mietteitä ehdottomuudesta voit lukea täältä). Erityisesti jos se tulee ulkoa päin, pakotettuna.
"Kaikki alkoholi on pahasta."
"Absolutismi on vaarallista."
"Kaikki liikkumattomuus on pahasta."
"Kahvakuulan heiluttelu on epäterveellistä."
"Positiivinen ajattelu voi olla vaarallista."
"Istuminen on vaarallista."
"Kesäaika on epäterveellistä."
"Sokeri on yhtä epäterveellistä kuin tupakka ja alkoholi."
"Ikävystyminen on vaarallista."
"Valituksen kuunteleminen on epäterveellistä."
"Flossaus-tanssi on vaarallista."
"Perinteinen suomalainen ruoka on epäterveellistä."
"Elämä on vaarallista."
Nämä ovat kaikki todellisia otsikoita viime vuosilta. Ja jokaiselle todennäköisesti löytyy yhtä ehdoton vastaväite.

Mitä jos pyrittäisiin pääsääntöisesti tekemään suurin piirtein oikeita valintoja ja silloin tällöin sallittaisiin itsellemme niitä ei-niin-täydellisiäkin valintoja. Ehkä maailma silti pelastuu.

Voihan (joka toinen) joulu sentään

Wannabe-Martta on palannut keittiöön, tai Wannabe-Martta is back niin kuin isossa maailmassa sanotaan. Kaaoskeittiössä on syksyn ajan ollut hiljaisempaa, kiitos töiden ja matkailun (sekä työ- että huvisellaisen), eikä niin ollen tarinoita jaettavaksi ole syntynyt.

Jouluksi Kaaoskeittiössä sentään porisi monta pataa ja kattilaa, ja kun peräkkäisiä vapaitakin siunaantui suorastaan ylellisesti, on nyt sopiva hetki katkaista kirjoitustauko. Tai oikeastaan julkaisutauko lienee kuvaavampi termi, sillä puolivalmiita kirjoituksia on jonossa viisi - jos siis välipäivinä inspis iskee, voi olla että julkaisuja tulee liukuhihnalta 😀

Wb-Martta ei varsinaisesti ole kovin kummoinen jouluihminen. Ei ainakaan perinteinen sellainen. Perinteistä joulukuusta Wb-Martalla ei ole juuri näkynyt, joululaulut kuunnellaan jazz-versioina (ja niitäkin korkeintaan pari päivää) eikä Kaaoskeittiön uunissa ole joulukinkkua tai joululaatikoita paistettu koskaan.  Perinteiset jouluruoat ovat melkoisen kaukana Wannabe-Martan herkkuruoista. Ihan kaikkein kummallisin jouluruoka Wb-Martan maailmassa on rosolli: keitettyä porkkanaa ja punajuurta vaaleanpunaisen kermavaahdon kanssa? Ei pääse Kaaoskeittiön listoille. 

Ja lisäksi Wannabe-Martta ja Insinöörismies juhlivat joulua vain joka toinen vuosi, joka onkin Wb-Martalle oikein sopiva joulujen esiintymistiheys 😀 (joka toinen vuosi Wb-Martalla on ollut tapana lähteä jouluksi johonkin reissuun ja välttää se vähäkin jouluhössötys). Ja sitten, joka toinen vuosi kohdalle osuessaan, joulu onkin todella, todella kivaa. 

Tänä vuonna vuorossa oli kotona vietettävä joulu. Loppusyksyn elämää tosin hieman häiritsi monen kuukauden saunaremontti, mikä jossain määrin jarrutteli myös jouluvalmisteluja. Jouluaaton menunkin suunnittelu jäi viime metreille. Mutta siitä huolimatta joulusta tuli kaikkinensa aivan loistava ❤️🎄

Ketään ei varmaan yllätä että joulunakin Kaaoskeittiössä on ruokaa paljon ja yleensä enemmän kuin tarpeeksi. Tänä vuonna päätettiin jo etukäteen että ruokalajien määrä pidetään rajallisena eikä ruokaa niin ollen tule liikaa. Mikä loistava suunnitelma!!! Eipä sitten muuta kuin toteuttamaan! 

Jouluseurueemme vietti syksyllä viikon Italiassa ja tätä teemaa haluttiin toteuttaa myös joulumenussa, sitä perisuomalaisilla ja perikaaoskeittiöläisillä elementeillä täydentäen. Lopputuloksena iloinen sekamelska suomalaista ja italiais(henkis)ta ruokaa, joka ei todellakaan muodostanut tarkkaan harkittua kokonaisuutta mutta olivatpa kuitenkin kaikki ihan tosi hyviä 😉

Muutaman vatulointikierroksen jälkeen aaton ruokalista muotoitui seuraavaksi :

Antipastojoulukuusi

Vodkalla maustettu graavisiika (Insinöörismiehen suosikki, aina pakko saada) 

Konjakkigraavattu lohi

Wasabi-lohipastrami

Jääankka vadelmakastikkeella (Wannabe-Martan suosikki, aina pakko saada) 

Sienisalaatti

Pintasavustettu naudan paahtopaisti piparjuurimajoneesilla

Prosciuttomelonirullat

Sienipizza

Äyriäisrisotto ja giniliekitetyt scampit ja kampasimpukat

Savuporopasta

Suolakinuskijuustokakku

Ihan tosi hienosti meni "tänä-vuonna-ihan-vaan-muutamaa-laatua-ruokaa" -teeman toteuttaminen, eikö? No oli miten oli, kaikki oli kuitenkin tosi hyvää eikä valmistaminenkaan rasittanut määräänsä enempää. Ja koska kaikkea valmistettiin varmuuden vuoksi aika reilusti (kun niitä laatujakin oli kuitenkin vain muutamia...), ei vielä Tapaninpäivän iltaan mennessä ole tarvinnut ruuan valmistamista edes ajatella. Kaikkea on vieläkin. Paljon 😀

Ihana joulun jatkoa kaikille!

Jouluaaton kattaus - eka kerta ikinä kun kattauksessa oli punaista 😮

Wannabe-Martta ei harrasta perinteisiä joulukuusia, mutta tämä vuonna nähtiin useampiakin ei-niin-perinteisiä versioita ☺️

Prosciuttorullat täytettiin hunajamelonilla, rucolalla ja sampanjabriellä 😋

Wannabe-Martan perinteinen joulun jääankka, reseptikin maailman helpoin. Paista jäiset ankanrinnat uunissa nahkapuoli ylöspäin 80 asteessa 8 tuntia. Poista nahka, ja upota kuumaan liemeen jossa soijaa 1 osa, vettä 5 osaa ja lihaliemikuutio jokaista 3 dl nestettä kohti. Jäähdytä ja marinoi jääkaapissa kolme päivää. Siivuta ja tarjoile esim vadelma- tai kirsikkakastikkeen ja saksanpähkinöiden kanssa.

Jouluvalmisteluiden ytimessä Wb-Martta puuhasi ei-niin-perinteisiä joulukuusia myös cupcakesien ja marenkien muodossa

Kesäruoka johon voit käyttää melkein mitä vain kaapistasi löydät

Kuten aikaisemminkin on tullut moneen otteeseen mainittua, Wannabe-Martta on todellinen kausieläjä, mitä ruokaan tulee. Kesä- ja talviruokakaudet poikkeavat toisistaan kuin, no, kesä ja talvi. Syys- ja kevätkaudetkin ovat havaittavissa, vaikkakin ehkä enemmän lämmittelynä "varsinaisille" kausille. Kesäkaudella, varsinkin säiden ollessa lämpimät, ruokaa tehdään enemmän ulkona, eikä uunin lämmittäminen tule kyseeseen (paitsi harvinaisen leipomiskohtauksen iskiessä), kasvisten määrä ruoanlaitossa lisääntyy ja torilla käydään tuoreita raaka-aineita hakemassa useamman kerran viikossa. Talvella taas kaivetaan uunipadat esiin ja pitkään haudutettavat ruoat tekevät kauppansa. Viinikin tummenee roseesta punaiseksi.

Wannabe-Martta on tänä kesänä hullaantunut grillitortilloihin, joka onkin näppärä ruoka koska niihin voi laittaa melkeinpä mitä vaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Tähän väliin todettakoon, että Wannabe-Martta rrrrrrakastaaaaa texmexiä: salsaa, guacamolea, juustokastiketta, nachoja, tacoja, burritoja... mutta nyt ei ole kyse siitä, mikä perinteisesti texmexiksi mielletään (joka on, sitä paitsi, talviruokaa). Ei ole varmaan texmexiä ollenkaan. Ihan eri juttu. Yhteistä oikeastaan vain se tortillalätty. Mutta oikein hyvä tämäkin on. Ehkä jopa parempaa kuin se oikea texmex. Kesällä varsinkin, paljon parempaa!

Kokeilepa ja kerro sitten mitä olit mieltä!

Wb-Martan kesäiset grillitortillat

Tarvitset:

- Keskikokoisia tai isoja tortillalettuja (tosimartta tekee itse, Wb-Martta oikoo ja ostaa kaupasta).

- Jonkun grillattavaksi passaavan pääraaka-aineen, esim nautaa, possua, kanaa tai lammasta, jättikatkarapuja, avokadoa, halloumia, portobelloa... tähän voit hyvin käyttää myös edellisen päivän grilliruoan ylijäämät, kunhan se kestää uudelleen grillauksen.

- Valinnan mukaan reilusti kasviksia, Wb-Martta suosittelee vähintään kolmea esimerkiksi seuraavista: salaattia, kirsikkatomaatteja, kurkkua siivuina, porkkanaa karkeana raasteena, ohuina tikkuina tai lantteina, retiisejä siivuina (kolme edellistä voit halutessasi myös pikaisesti pikkelöidä), ananasta, paprikaa, kesäsipulia varsineen... vain oma mielikuvituksesi on rajana. Kunhan on tuoretta ja paljon!

- Kastikkeeksi sopivat vaikkapa chimichurri, parikakastike (resepti kahteen edelliseen täältä), juustokastike (esim juokseva Koskenlaskija), majoneesi makusi mukaan maustettuna tai hedelmäinen kastike - jos et halua tehdä itse, esim Felixin chili-mangosalaattikastike toimii hyvin (ja on valmiskastikkeeksi siedettävä myös lisäaineluettelonsa perusteella).

- "Ripotteiksi" voit vielä varata makusi mukaan vaikkapa pähkinöitä, erilaisia siemeniä, tuoreita yrttejä sekä tietysti tuoretta chiliä. Limestä voit halutessasi puristaa koko komeuden päälle muutaman tipan mehua, antaa kivan lisäkirpakkuuden.

Sitten ei muuta kuin grillailemaan. Pääraaka-ainetta tarvitset maltillisesti (näiden tortillojen on tarkoituskin olla raikkaita ja kesäisiä, joten täytteessä on hyvä olla vähintään puolet kasviksia). Noin 100 g kypsää lihaa ruokailijaa kohti on jo paljon, kasvispääraaka-ainetta saattaa tarvita hieman enemmän.

Grillaa haluamasi täytteet, ainakin siis valitsemasi pääraaka-aineet, ja kasviksia makusi mukaan. Ja sitten se kaikkein tärkein: grillaa myös tortillaletut kevyesti (riittävän kuumassa grillissä 20 sek per puoli riittää). Sopivasti grillaantunut tortilla pullistuu hieman ja saa pintaansa väriä "leipäjuustomaisesti". Siitä tulee selvästi rapea, ja aivan ihanan makuinen. Hiiligrillissä saat tortilloihin parhaan maun, mutta hyvin homma onnistuu kaasugrillissäkin.

Tortilloita kannattaa grillata sitä mukaan kun niitä tarvitaan. Sitten kokoat vastagrillatulle tortillalle valintasi mukaan täytteitä, mutta ole täytteiden kanssa maltillinen: tässä tapauksessa vähemmän on enemmän. Tortilla makusi mukaan tötterölle (koulukuntia taittelusta on monia eikä Wb-Martta ota siihen kantaa), ja ääntä kohti. Veikkaan että ei jäänyt viimeiseksi grillitortillaksesi 😉