sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Kirjavinkki : Symbolien pitopöydässä

Wannabe-Martta sai käsiinsä äärimmäisen kiinnostavan kirjan, ja onkin viihtynyt sen parissa lähes koko viikonlopun. Kyseessä on Liisa Väisäsen "Symbolien pitopöydässä - Ruokakulttuuria ja maistuvia merkityksiä". Todellinen ruoan ja ruokailun kulttuurihistorian elämysmatka, jota voi lämpimästi suositella jokaiselle ruoasta, kulttuurista, taiteesta tai historiasta kiinnostuneelle. Kirja on pullollaan toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia niin ruokailun historiasta kuin ruoan symboliikastakin.

Tiesitkö esimerkiksi että Antiikin Roomassa vain rikkailla oli varaa syödä kotona - muut söivät pikaruokaa katukeittiöistä? Nykyisin kovin trendikkäät foodtruckit eivät nekään ole mikään uusi keksintö: pyörien päällä kuljetettavia uuneja oli käytössä jo keskiaikaisilla ruokamyyjillä.

Keskiajalla uskottiin että eri säädyillä oli erilaiset ruoansulatusjärjestelmät ja siksi heidän ruokansakin tuli olla erilaista. Aatelistolle sopivat riista ja eksoottiset mausteet, sivistynyt ruoka kun tuotti sivistyneiden aivojen kautta sivistyineitä ajatuksia. Papiston puolestaan sopi syödä lintujen lihaa, linnut kun lensivät taivaalla kuten uskonoppineiden ajatuksetkin. Rahvaan oli tyytyminen kasviksiin ja sianlihaan, eikä heidän kuulunut osata eikä varsinkaan noudattaa minkäänlaisia pöytätapoja. Väärän säädyn ruokien syöminen oli sekä vahingollista että rangaistavaa.

Kirkolla on luonnollisesti ollut merkittävä vaikutus ruokahistorian kehittymisessä. Varhainen lounas, saatikka aamiainen, olivat merkkejä laiskuudesta ja ahneudesta, keskeyttiväthän ne yöllisen paaston. Yöpaaston lisäksi paastottiin ennen joulua, ennen pääsiäistä ja joka keskiviikko ja perjantai. Tällöin ei ollut sallittua syödä lihaa. Sen sijaan keskiajan suurta herkkua, majavanhäntää, sopi syödä, olihan majava vedessä elävänä eläimenä enemmän kalaa kuin lihaa 😄 Monet juustot ovat niin ikään saaneet alkusysäyksensä paastosta, juuston syöminen kun paaston aikana oli laajalti sallittua.

Kirkko myös vastusti haarukan käyttöä, koska sen uskottiin olevan paholaisen atrain. Haarukoita käytettiinkin pitkään salaa, ja niiden käyttö sallittiin vasta 1700-luvulla, mutta tällöinkin niiden uskottiin olevan ohimenevä muoti-ilmiö.

Eri ruoka-aineiden symboliset merkitykset ovat myös kirjan kiinnostavaa antia. Wannabe-Martalle tuli aivan uutena tietona, että klassisessa taiteessa kinkulla viitataan usein protestantteihin ja kalalla katolisiin, rapu viittaa paholaiseen ja mansikka himoon. Tomaatin taas on katsottu muistuttavan liikaa paratiisin pahamaineista omenaa, ja väitetty haisevankin paholaiselle. Siksipä tomaatin viljelystä on 1500-luvulla saattanut saada jopa kuolemantuomion.

Ja kuolemantuomiosta puheenollen, 1700-luvulla kahvinjuonnin on uskottu johtavan impotenssiin ja jopa kuolemaan, ja Ruotsissa kuolemantuomioita onkin yritetty toteuttaa juottamalla tuomitulle kahvia kolmesti päivässä. Tämän teloitusmenetelmän menestyneisyydestä kirja ei kerro.😃

Kirjan kanssa Wannabe-Martta nautiskeli aivan loistavia Niederegger Lübeckin valkosuklaa-samppanjatryffeleitä. Kirjan ohella niitäkin voi lämpimästi suositella 💝





keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Wannabe-Martan Vegevillitys: Kukkakaalia Tikka Masala

Vegevillitykselle ei näy loppua. Viime viikonloppuna olikin varsinainen kasvisruokien kokkausputki, kun sunnuntaina Kaaoskeittiössä porisi ei vain yhdessä eikä kahdessa, vaan peräti kolmessa kattilassa erilaisia vegepöperöitä. Ja ei, ei sentään - kaikkea ei syöty yhden viikonlopun aikana, mutta tämän kokkausbuumin ansiosta on muutaman arki-illan ruokapulmat taas ratkaistu.

Sunnuntailounaaksi nautiskeltiin yhtä meidän lempiruoista, Tikka Masalaa, mutta tällä kertaa ei perinteisesti kanalla vaan kukkakaalilla. Ja uskokaa pois, se oli aivan yhtä hyvää kuin alkuperäiskanaversiokin (ah ihana suomen kieli ja sen yhdyssanat, ihmekös tuo että ulkomaalaisille suomen oppiminen on työn ja tuskan takana). Niin hyvää, että voi taas reseptinkin jakaa. Ja jos kukkakaali ei maistu, kanaversion tästä tosiaan saa korvaamalla kukkakaalin kanafileellä.

Kukkakaalia Tikka Masala

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
n 5 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl kurkumaa
1 rkl currya
1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl korianterinsiemeniä
Kuivattua chiliä maun mukaan
Pari kierrosta mustapippuria myllystä
1 tlk hyvää tomaattimurskaa
2 tl hunajaa
2 dl turkkilaista jogurttia
1 keskikokoinen kukkakaali
2 rkl öljyä
1 rkl paprikajauhetta
Suolaa

Paahda kuivia mausteita paprikaa lukuunottatta kuumalla pannulla niin että mausteet "aukeavat" - tunnistat tämän huumaavasta tuoksusta. Siirrä mausteet hetkeksi sivuun. 

Pilko sipuli, valkosipuli ja inkivääri pieneksi ja kuullota öljyssä noin viisi minuuttia pienellä lämmöllä niin, ettei valkosipuli ota väriä. Lisää tomaattipyree ja jatka kuullottamista hetki. Lisää paahdetut mausteet, tomaattimurska ja hunaja. Anna kiehua pienellä lämmöllä sen aikaa kun valmistelet kukkakaalin. 

Pilko kukkakaali pieniksi paloiksi, huuhtele tarvittaessa. Pyörittele kukkakaalinuput öljyssä ja paprikajauheessa, ja paahda nuppuja uunissa 220 asteessa 5-10 min nuppujen koosta riippuen (rakenne saa jäädä napakaksi). Jos käytät kanaa, paista kanapaloihin pinnat pannulla. 

Lisää kastikkeeseen jogurtti ja viimeisenä kukkakaali. Sekoita varovasti, ettet muussaa kukkakaalia. Kanaa käyttäessäsi lisää kastikkeeseen ensin kana, ja vasta kanan kypsyttyä jogurtti. Tarkista suola. 

Tarjoa riisin, naanleivän, tuoreen korianterin, limen ja turkkilaisen jogurtin kanssa. Naaaaam. 


Pääsiäislämmittelyä: Wannabe-Martan wannabe-rahkapullat kahteen kertaan leivottuna

Wannabe-Martta sai eilen päähänsä leipoa pullaa. Sellaista ihmettä ei tapahdukaan kuin enintään pari kertaa vuodessa. Ilmeisesti tuleva pää...