Kaikki valmiiksi vuoden loppuun -hype

Wb-Martta elää vuoden kiireisintä aikaa. Töissä on, kuten aina näihin aikoihin, alkanut "tehdään tämä ja tämä ja tämä ja tämä valmiiksi vuoden vaihteeseen mennessä" -hässäkkä. Ihmeellistä on, että vaikka joka vuosi tehdään aina KAIKKI vuoden loppuun mennessä valmiiksi, ensi vuonnakin on kuitenkin aina vaikka mitä puuhaa. Universumin lakeja joita Wb-Martta ei ymmärrä.

Tähän aikaan vuodesta viikonloput menee enimmäkseen edellisestä työviikosta palautuessa ja seuraavaan valmistautuessa. Onneks Wb-Martta ei ole mikään jouluihminen joten jouluvalmisteluista harvemmin tarvitsee stressiä ottaa. Tämä vuonna joulua ei vietetä edes Suomen kamaralla joten joulusiivousta ja koristeluakaan ei tarvitse tehdä, kunhan kynttilät  ja erilaiset valokoristeet kaivaa esiin. Ja se on toki tehtykin jo 😊 Freixenetin uudesta proseccopullosta saa muuten superkauniin valokoristeen kun poistaa etiketit (ja skumpan 😂) ja laittaa valot sisään.

Viime viikonloppuna Kaaoskeittiössä valmistui ekaa kertaa ikinä picanhaa, tuota brasilialaisten ylistämää lehmän pyllyä. Suolaa, pippuria, savua ja grilliä ja VIVA! Eivätpä ole brasilialaiset väärässä, Insinöörismieskin oli tämän makuelämyksen edessä sanaton. Hertsyygeli miten osasikaan olla mureaa ja pehmeää lihaa. Kypsennyksen kanssa tosin kannattaa olla todella tarkkana, mieluiten mittarin kanssa ja mielessä pitäen että liha kypsyy vielä vetäytyessään reippaasti. Mielummin grillistä pois hetkeä liian aikaisin kuin hetkeä liian myöhään.

Picanhan kylkeen kaikessa yksinkertaisuudessaan vain paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa sekä karamellisoitua sipulia. Aivan loistokasta. Kehitimme uuden kannatuslaulun, se menee suunnilleen näin (jonkun jalkapallohoilotuksen sävelellä): "picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa, picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa!!!" Ei siis ollut vika kerta kun tätä Etelä-Amerikan ihmettä Kaaoskeittiössä kokkaillaan.

Wb-Martta on surkea reseptien noudattamisessa. Reseptejä luetaan toki ahkerasti, maailman (tai ainakin Suomen) ihanin ruokalehti Glorian ruoka&viini selataan hiirenkorville heti sen ilmestyttyä (+ vanhoihin numeroihin palataan säännöllisesti) ja kännykällä otetaan kuvia muistilapuiksi ("tätä viiniä karitsanpotkan kanssa"), kaikkien mahdollisten multimediavälineiden muistit on ääriään myöten täynnä kiinnostavia ruokaohjeita (Wb-Martta ei tajua dropboxeista, evernoteista, mitäniitänytonkaan, mitään - kaikki löytyy mutta mitään niistä ei käytetä) ja keittiössä on oma kaappi omistettuna ruokakirjoille. Mutta ei, mitään ohjetta ei juuri koskaan noudateta. Pari ensimmäistä kohtaa reseptin valmistusohjeesta saattaa vielä sujua, mutta viimeistään kolmannessa kohdassa joko keskittyminen herpaantuu, luovuus iskee peliin tai vain yksinkertaisesti unohtuu että tähän oli joku ohjekin: aletaan soveltaa. Vähän sitä, vähän tätä - ja lopputulos muistuttaa alkuperäistä ohjetta kuin Saarioisten pizza napolilaista esiäitiään: yhteistä korkeintaan nimi.

Yhden käden sormilla on laskettavissa ne ruoat joita Wb-Martta valmistaa ohjeen mukaan (paitsi ehkä leivonnaiset, niissä on paha sooloilla. Yritetty toki on, lähes joka kerta...). Mutta viime sunnuntaina tähän harvalukuiseen joukkoon liittyi uusi jäsen: Kitaramiehen kanacurry (resepti vaikka täältä). Ooh ja koosch, herrajjumala miten hyvää. Aivan supertäydellistä pimeän syksysunnuntain ruokaa. Ja se tuoksu - jösses. Jälleen oli sanatonta porukka pöydän ympärillä.

Nyt tämän viikonlopun haasteiden pariin. Huomenna vietetään Wb-Martan kummitytön syntymäpäiviä ja sankari on armoton Frozen-fani (eikö kaikki neljävee tytöt ole?). Wb-Martalla siis tiedossa lahjapaketointia - ei todellakaan kuulu ydinosaamisalueisiin. Voi olla että ruokapäivityksiä ei tarvitse tältä viikolopulta odotella 😁

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ai nii. Joulutorttuja. Tänään. Sen verran jouluihminen Wb-Marttakin on. Mutta mustikkamarmeladilla, ettei mene liian jouluksi.

Rekon jälkeinen jauhelihakrapula: Lasse ja muut jauhelihakouhotukset

Wb-Martta ostaa lähes kaikki lihat, varsinkin naudanlihat, Reko-myynnistä. (Googleta Reko jos et tiedä mistä on kyse. Wb-Martalta ISO peukku.) Meillä Rekon myyntipäivä (tai kuten Reko-piireissä sanotaan, jakopäivä) on perjantai. Kaaoskeittiöön ostetaan Rekosta jauhelihaa parin-kolmen kuukauden välein viiden kilon säkki, ja silloin seuraava viikonloppu harratetaan vahvasti jauhelihakokkausta. Viisi kiloa jauhelihaa on nimittäin paljon. Sanoinko jo - PALJON.

Useimmiten osa jauhelihasta päätyy hampurilaispihveiksi, niin tälläkin kertaa. Tällä kertaa hampurilaispihvitehtaassa koettiin erityisiä ilon hetkiä, koska sitten edellisen kerran, Kaaoskeittiöön on ilmestynyt vakumointikone. Enää siis pihvejä ei tarvitsekaan koota leivinpaperilla eroteiltuina painovoimaa uhmaaviksi torneiksi pakastimeen, vaan ne voi vakumoida näppärästi kahden pihvin pakkauksiin. Kuinka kätevää, puhumattakaan vakumointikoneen käyttämisen ilosta (insinöörismies on hieman teknisiin vempaimiin kallellaan vaikkei sitä aina myönnäkään...).

Lopusta useimmiten tehdään muodossa tai toisessa jauhelihakastiketta (bolognese tai perinteinen suomalainen) ja lihapullia valmiiksi annoksiksi pakastettuna (usein peruna- tai juuresmuussin ja sienikastikkeen kera). Tänään nämä vaihtoehdot eivät houkutelleet (insipiraatio eli inspis eli "nappaaks?" on Kaaoskeittiössä kaikista tärkein raaka-aine eikä ilman sitä kannata yrittää mitään, jos yrittääkin niin varmasti epäonnistuu). Sen sijaan lasagne eli tuttavallisesti Lasse houkutteli kovastikin. Eikä sinun tule Lassen kutsua vastustaman (Kaaoskeittiön laki), joten Lassepuuhiin oli Wb-Martan ryhdyttävä. Sitä ennen oli tosin tarve parin tunnin joogalle, lämmitelyksi moiseen urheilusuoritukseen 😊

Joogan jälkeen haettiin fiilistä tartarista, jota Kaaoskeittiössä varsin harvoin itse tehdään (ravintolassa tartutaan mahdollisuuteen toki useinkin):

Tämäkin oli namnam. Mutta sitten asiaan.

Wb-Martan lasagne saattaa näyttää perinteiseltä mutta ei ihan sitä ole: bechamel-kastike on korvattu juustokastikkeella (miksi suuruustaa vehnäjauholla kun juustokin on keskitty?) ja jauhelihana käytetään yleensä aina pelkkää nautaa. Eipä ole vielä vastaan tullut ketään joka ei Wb-Martan lasagnesta olisi pitänyt. Tai ehkä joku mutta sitä henkilöä en muista 😀

Astiat oli loppua taas kesken kun Wb-Martta keitti suurkeittiötyylillä

Lassen kanssa tietty italialaista punkkua, muuta ei kannata yrittäkään (tai no, työpäivänä lounaalla on joskus pakko yrittää jotain muutakin...)

Ihan parasta taas kaikki. Voi olla että isänpäivätuliaisena maailman parhaalle isille viedään yksi vuoka. Maukasta isänpäiväviikonloppua kaikille!

Sesonkiruokaa

Wb-Martta yrittää edes jossakin määrin toteuttaa satokausiajattelua. Vaikka ruoan rahtaaminen maailman toiselta puolen ei missään tilanteessa ole erityisen kannatettavaa, täysin järjetöntä se on sellaisten ruoka-aineiden kohdalla joita Suomestakin saa mutta ei ehkä juuri silloin kun kuluttaja saa niitä päähänsä haluta. Miksi esimerkiksi tuoreita mansikoita pitäisi saada ympäri vuoden?

Kaaoskeittiössä kokkaillaan kesällä paljon tuoreita kasviksia ja kalaa, mutta syksyn tullen siirrytään juureksiin, riistaan, uuni- ja pataruokiin. Yksi pitkään haudutettavista kaikkien aikojen lemppareistamme on kaalilaatikko, jota saatetaan urakoida muutamanakin syksyviikonloppuna - urakoida, sillä sanomattakin lienee selvää että tuleehan sitä sitten tehtyä reilummalla kädellä. Mikä toki on yksinomaan järkevää, sen verran aikaa vievää, olkoonkin helppoa, kaalilaatikon valmistaminen on.

Wb-Martan kaalilaatikko on maailman yksinkertaisin ja silti namnam. Vain kaalia, sipulia, jauhelihaa (sikanautaa, vaikka lähes kaikkeen muuhun meillä käytetäänkin nautaa), kasvisliemessä keitettyä riisiä, siirappia, meiramia ja suolaa. Niin ja jauhelihaan valkopippuria ja hitu (eli vähemmän kuin hitunen) paprikaa. Ei porkkanaa, eikä varsinkaan munamaitoa. Kaalilaatikon kyseessä ollessa vähemmän on enemmän. Ja sitten pitkä haudutus uunissa: voikohan kaalilaatikkoa edes hauduttaa liian pitkään?

Kylkeen puolukkahilloa ja ääntä kohti. Sanoinko jo että on namnam?

Wb-Martan pyhäinpäiväkouhotukset

Wannabe-Martta on supersuorittaja, mitä hamstraamiseen ja säilömiseen tulee. Kahden hengen taloudessa on kolme (kyllä, kolme) pakastinta joista jokaiseen on säilötty kaikkea mahdollista mitä ruokafani voi kuvitella tarvitsevansa: lihaa, kalaa, äyriäisiä, sieniä (paljon), marjoja (enemmän), valmiita ruokia arki-illan kiireitä helpottamaan, puolivalmiita ruokia ("lisää tähän sienikeittopohjaan 2 dl vettä ja vähän kermaa"). Litrakaupalla annospakkauksiin pakastettua liha-, kala- ja kasvislientä. Pizzataikinaa. Pizzakastiketta. Hampurilaispihvejä (itsetehtyjä, tietysti, prässillä määrämuotoiltuja ja leivinpapereiden väliin pinottuna tornina). Kaikkea. KAIKKEA. Tässä Martta on hyvä. Lähes täydellinen.

Sen sijaan suunnittelussa Wb-Martta ei olekaan kovinkaan hyvä. Jotta esim kilon-kahden kilon kokoisia lihakönttejä voisi hyödyntää, pitäisi asiaan herätä jo edellisenä päivänä. Insinöörismies ei tässä juuri ole avuksi, carpe diem -henkisenä hänen suunnittelusäteensä on enintään 15 minuuttia ja "mitä syötäisiin?" juolahtaa mieleen yleensä silloin kun on jo nälkä.

Niinpä Martta suuntasi tänään pakastimen sijasta kaupoille. Onneksi nykypäivänä lähes kaikki kaupat on pyhäinpäivänäkin auki, Alkoa lukuunottamatta, mutta toki Martalla on sen verran viinivarastoa että pari pyhää voi helposti viettää ilman Alkoa. Varsinkin kun viiniä ei pakasteta...

Kaupassahan toki käytiin jo eilen, mutta vain koska oli päätetty että sunnuntaina tehdään kaalilaatikkoa (Wb-Martan bravuureja, siitä lisää huomenna), ja sitä varten tarvittiin ainekset. Eipä yhtään tulluut mieleen että välissähän on joku lauantaikin. Ja useimmat ihmiset syövät myös lauantaisin, Wb-Marttakin. Kun lauantaiaamuna Martta heräsi karuun totuuteen ettei kaapissa ole mitään sopivaa (koska eihän kaalilaatikkoa voi syödä lauantaina jos sitä on kerran suunniteltu sunnuntaille) eikä pakastimesta ehditä mitään sulattaa, oli kaupoille käytävä.

Koska Insinöörismies grillaa aina kun siihen on mahdollisuus, valikoitui ostoskoriin juhlavan kokoinen pala possunfilettä. Se täytettiin lampaankäävällä (pakastimesta, sentään...) ja pippurijuustolla, päällystettiin pekonilla ja sidottiin paistinarulla.

Koko komeus grilliin muhimaan matalassa lämmössä - ei VOI mennä kovin pahasti pieleen?!?

Kylkeen dijonilla ja raskankermalla maistettua perunamuussia (Martta ei olisi Martta jos muussia ei olisi tehty neljä kertaa tarvittava määrä, koska "ainahan loput voi pakastaa") ja valkosipuliöljyssä tiristettyjä papuja. Aivan nam.

Lasiin tämän kanssa Villa Valentina Sangiovese, luomuviini Pugliasta joka tarttui matkaan puhtaasti etikettinsä ansiosta mutta onnistui ilahduttamaan myös sisällöllään.

Jälkkäriksi vielä jäätelöä kahvisiirapilla, ja loppuillan voikin sitten ihmetellä miksei pystykykene. Rauhaisaa pyhänpäivän iltaa kaikille!