Herkkuleipä viikonlopun kiireettömiin aamiaisiin

Wb-Martan bravuureihin kuuluu viikonloppuaamiaisten vastapaistettu leipä, jota on kokkailtu Kaaoskeittiössä jo useamman vuoden ajan - eli riittävän pitkään jotta voi jo varmuudella sanoa että aina toimii ja melkein aina onnistuu. Ja on helppoa kuin mikä (vaikka valmiista leivästä tai sämpylöistä saakin helposti kuvan että uunin ääressä on aherrettu pitkään ja hartaasti).

Kaaoskeittiön pataleipä / -sämpylät viikonlopun aamiaispöytään

Edellisenä iltana: sekoita puuhaarukalla muutama desi jauhoa (makusi mukaan esim venhä- tai sämpyläjauhoja), 1 tl kuivahiivaa ja 1,5 tl suolaa. Kaada joukkoon 3,5 dl kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi velliksi ja lisää jauhoja niin, että taikina on suurinpiirtein puuron paksuista (jos teet leipää, tee taikinasta vähän paksumpaa puuroa, sämpylät onnistuu löysemmästäkin). Peitä kulho kelmulla ja laita yöksi jääkaappiin.

Aamulla: varmista ensin että taikina on noussut. Kaaoskeittiössä on kerran jäänyt nousematta, syynä ilmeisesti vanhentunut hiiva. Jos niin on päässyt käymään, paista munakas.

Muussa tapauksessa laita uuni lämpenemään 230 asteeseen, ja jos teet leipää, laita uuniin valurautapata kansineen.

Sämpylät: nostele taikina lusikalla leivinpaperille - tästä määrästä taikinaa tulee noin kuusi sämpylää. Ripottele hieman jauhoja pinnalle. Paista 230 asteessa 30 min.

Pataleipä: uunin lämmettyä, ota pata pois uunista ja kaada taikina pataan. Paista 230 asteessa ensin puoli tuntia kansi päällä ja sen jälkeen 15 min ilman kantta.

Syö. Nauti. Vastaanota kehut.

Valurautapadan oikeaoppinen hoitaminen takaa että leipä ei jää kiinni pataan. Eli älä missään nimessä käytä padan pesemiseen tiskiainetta, ja muista voidella pata riittävän usein. Tällöin leipä lähtee padasta kuin itsestään. Mutta jos pata on esimerkiksi liian innokkaasti pesty eikä sen jälkeen muistettu voidella, leipä ei lähde padasta irti kirveelläkään (onnistuttiin tätäkin kerran kokeilemaan). Eli jos epäilyttää, voit öljytä padan, tai ripotella pohjalle hieman jauhoja ennen kuin laitat padan uuniin.

Sekä sämpylöihin että leipään tulee tällä ohjeella ihanan rapea kuori ja kuoren alla leipä säilyy hyvänä useita päiviä. Eli voit huoletta paistaa leivän lauantaiaamuna ja syödä sitä vielä sunnuntaina - jos sitä vielä on jäljellä! Ja taikinaa voi myös tehdä tupla-annoksen mutta paistaa ensin vain puolet ja jättää toisen puolen jääkaappiin odottamaan seuraavaa aamua.

Ja taikinaan voit tietty lisätä oman maun mukaan melkein mitä vain: hiutaleita, leseitä, siemeniä, pähkinöitä... ja samoin pinnalle. Eräs suurimmista Wb-Martan lemppareista on saksanpähkinä-spelttileipä: taikinan joukkoon n 1,5 dl saksanpähkinöitä ja jauhosta noin puolet spelttijauhoa. Nam! Pintaan voi kokeilla esim hieman sormisuolaa.

Kivoja leipäkokeiluja: tällä ohjeella et voi epäonnistua!

Wannabe-Martan oppeja: minkä keräät, sen syöt

Wannabe-Martta on saanut viime viikot laittaa tuulemaan, kiitos surkean kesäsään jonka seurauksena sienisadot on olleet, jos nyt ei ennen näkemättömän suuret niin todella suuret kuitenkin. Insinöörismies on vielä Marttaakin innokkaampi sienestäjä ja jaksaa rouskujenkin kanssa pelata, joten viikonloppu toisensa jälkeen on kyykitty, poimittu, harjattu, halkaistu, perattu, keitetty, paistettu ja kuivattu. Niin, ja tietty kannettu se kaikki metsästä kotiin  Kuivauskapasiteetti on useamman viikon ollut täyskäytössä ja sienivarastot on jo ajat sitten täytetty äärimmilleen.

Lumisade osui siis sopivaan saumaan (vaikka talvi ja siihen liitännäiset sääilmiöt lähtökohtaisesti ovatkin ihan syvältä) ja Martta pääsi keskittymään keräämisen ja säilömisen sijasta itse asiaan: kokkaamiseen ja syömiseen.

Perjantai-iltana aloitettiin viikonlopun sienidieetti pizzan muodossa. Kun pizzapuuhiin jaksamme ryhtyä, teemme aina jättimäisen pizzataikinan ja pakastamme sopivissa kertakäyttöerissä (toimii loistavasti, suosittelen lämpimästi kokeilemaan) ja niinpä nytkin taikina oli sulatusta vaille valmis. 00-jauhoista tehty melko löysän taikinan kanssa joutui tosin kovasanaisesti neuvottelemaan mutta pääsimme lopulta hänen ylhäisyytensä kanssa yhteisymmärrykseen muodosta ja paksuudesta. Hieman smetanaa pohjalle (koska kaapissa sattui olemaan yksi "no-tästähän-on-päiväys-mennyt-jo-eilen" -purkki, muutoin turkkilainen jogurtti olisi ajanut saman asian), aivan aavistus mozzarellaa, ja reilusti lampaankääpää ja suppilovahveroita sekä muutamia punasipulirenkaita. Ooh. Italialaisen punaviinin kanssa lyömätön yhdistelmä.

Tänään jatkettiin valitulla teemalla (ja näin jatkuu varmaan koko talven...). Koska Martta ja Insinöörismies ovat paitsi innokkaita kokkaajia, myös aivan suuruudenhulluja mitä ruokavarastojen hamstraamiseen tulee, syntyi lauantain dinneri pakastimen antimista. Alkuruoaksi väsättiin katkarapukeitto ja pääruoaksi grillattua lampaanfilettä (miksei voisi grillata vaikka on lunta maassa?) sienirisotolla. Vielä vähän portugalilaista punaviiniä kyytipojaksi niin kyllä kelpaa 🍷 

Katkarapukeiton pohjana toimii muuten loistavasti kalanperkeistä keitetty kalaliemi - fileoinnista ylijääneitä roippeita ei Wannabe-Martta koskaan jätä kauppaan. Koska Martta😁

Ihanaa viikonlopun jatkoa!