Tl, dl, rkl, prk, tlk ja pkt - eli suolakanaa sousvidessä

Kaaoskeittiön sousvide-härpätintä on testailtu viime viikot ahkerasti. Täytyy myöntää että eipä ole ollut ihan lastenleikkiä. Oikean lämpötilan valinta on tarkka homma, sillä ruoka (kas kummaa 😁) lämpenee juuri annettuun lämpötilaan eikä vähän sinne päin, eikä kypsyyttä juuri voi valmistuksen aikana tarkastella. Wb-Martan kyvyttömyys noudattaa ohjeita ei helpota tilannetta ("Tässä ohjeessa sanotaan 54 astetta mutta säädentään nyt vähän, laitetaan 49 astetta, no mitäs hittoa tämä lihahan on raakaa?!?!?"). Ja kun otetaan huomioon sekä Wb-Martan että Insinöörismiehen käsittämättömän huono muisti, ei tulevaisuus näytä sen valoisammalta: jos kypsennyslämpö haihtuu mielestä heti kun paketti on ongittu vedestä eikä kummallekaan juolahda mielenkään kirjoittaa niitä mihinkään ylös (hei haloo...), voi olla että yritys-erehdysmenetelmällä mennään vahvasti jatkossakin.

Sous Vide-kirjoja hankittiin Kaaoskeittiöön kaksi heti kättelyssä (koska koukuttava nettikirjakauppa - mutta "sous vide"-hakutuloksia oli 110 kpl joten aivan kelpo suoritus silti). Ooh ne ovat kauniita kuin korut ja täynnä ihania kuvia. Tosi paljon tekstiä tosin ja monimutkaiselta vaikuttavia ohjeita, lontoonkielellä vielä. Lukeminen on jäänyt vähemmälle, kuvia on katseltu ahkerasti.

Nyt Wb-Martta kuitenkin ryhdistäytyi ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päätyi Kana Tikka Masalaan (kivoin kuva). Hirmupaljon kaikenlaista maustetta, jogurttia, tomaattisosetta ja kanaa. Ja kaikki tarkasti ohjeen mukaan (paitsi noin tsiljoonasta mausteesta kahta ei Wb-Martan kaapeista löytynyt, olivat päässet loppumaan). Kana kastikkeineen päivineen sousvide-kylpyyn (ohjeen mukaiseen lämpöön!!) ja kahden tunnin päästä ääntä kohti. Namnamnamnam. Aivan superhyvää. Namnamnam. Namna...hmmm. Maistuukohan tää nyt hitusen liian suolaiselta? *maiskmaisk*. On se vähän suolaista. *maisk* hyyyyyi ihan liian suolaista. *pthyi*. Missä se ohje on? Suola, suola, joo, kyllä, 1,5 ruokal... hmmm.

Lisäys Wannabe-Martan "Ohjeita itselle: lista jota et kuitenkaan koskaan lue" -luetteloon: Ennen kuin yrität noudattaa mitään ruokaohjetta, opettele vetomitat. Teelusikka ei sama asia kuin ole ruokalusikka. Ei millään kielellä.

Onneksi se näytti kuitenkin ihan kivalta:

Ps. Naan-leipä sentään onnistui jopa yli odotusten. Eka kerta kun sitä puuhattiin, mutta ei varmasti viimeinen, hyvin onnistui ilman mitään monimutkaista säätämistä. Näin:

Wb-Martan sopivan suolainen naan-leipä
Sekoita noin desi vehnäjauhoja, 1 TEElusikka kuivahiivaa, 0,5 TEElusikkaa suolaa ja 0,5 TEElusikka sokeria. Lämmitä desi maitoa 42 asteiseksi ja sekoita puuhaarukalla jauhon sekaan. Lisää joukkoon desi jogurttia ja noin 2,5 desiä vehnäjauhoja. Sekoita nopeasti tasaiseksi, lisää joukkoon 25 g sulatettua, jäähtynyttä voita. Älä vaivaa. Anna kohota noin tunti. Muotoile taikinasta 4-6 litteää pyörylää, ripottele päälle sesaminsiemeniä ja paista 300 asteisessa uunissa mieluiten kiven päällä (kuuma peltikin käy) noin viisi minuuttia. Voitele voisulalla. Syö liian suolaisen ruoan kera.

Herkkuleipä viikonlopun kiireettömiin aamiaisiin

Wb-Martan bravuureihin kuuluu viikonloppuaamiaisten vastapaistettu leipä, jota on kokkailtu Kaaoskeittiössä jo useamman vuoden ajan - eli riittävän pitkään jotta voi jo varmuudella sanoa että aina toimii ja melkein aina onnistuu. Ja on helppoa kuin mikä (vaikka valmiista leivästä tai sämpylöistä saakin helposti kuvan että uunin ääressä on aherrettu pitkään ja hartaasti).

Kaaoskeittiön pataleipä / -sämpylät viikonlopun aamiaispöytään

Edellisenä iltana: sekoita puuhaarukalla muutama desi jauhoa (makusi mukaan esim venhä- tai sämpyläjauhoja), 1 tl kuivahiivaa ja 1,5 tl suolaa. Kaada joukkoon 3,5 dl kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi velliksi ja lisää jauhoja niin, että taikina on suurinpiirtein puuron paksuista (jos teet leipää, tee taikinasta vähän paksumpaa puuroa, sämpylät onnistuu löysemmästäkin). Peitä kulho kelmulla ja laita yöksi jääkaappiin.

Aamulla: varmista ensin että taikina on noussut. Kaaoskeittiössä on kerran jäänyt nousematta, syynä ilmeisesti vanhentunut hiiva. Jos niin on päässyt käymään, paista munakas.

Muussa tapauksessa laita uuni lämpenemään 230 asteeseen, ja jos teet leipää, laita uuniin valurautapata kansineen.

Sämpylät: nostele taikina lusikalla leivinpaperille - tästä määrästä taikinaa tulee noin kuusi sämpylää. Ripottele hieman jauhoja pinnalle. Paista 230 asteessa 30 min.

Pataleipä: uunin lämmettyä, ota pata pois uunista ja kaada taikina pataan. Paista 230 asteessa ensin puoli tuntia kansi päällä ja sen jälkeen 15 min ilman kantta.

Syö. Nauti. Vastaanota kehut.

Valurautapadan oikeaoppinen hoitaminen takaa että leipä ei jää kiinni pataan. Eli älä missään nimessä käytä padan pesemiseen tiskiainetta, ja muista voidella pata riittävän usein. Tällöin leipä lähtee padasta kuin itsestään. Mutta jos pata on esimerkiksi liian innokkaasti pesty eikä sen jälkeen muistettu voidella, leipä ei lähde padasta irti kirveelläkään (onnistuttiin tätäkin kerran kokeilemaan). Eli jos epäilyttää, voit öljytä padan, tai ripotella pohjalle hieman jauhoja ennen kuin laitat padan uuniin.

Sekä sämpylöihin että leipään tulee tällä ohjeella ihanan rapea kuori ja kuoren alla leipä säilyy hyvänä useita päiviä. Eli voit huoletta paistaa leivän lauantaiaamuna ja syödä sitä vielä sunnuntaina - jos sitä vielä on jäljellä! Ja taikinaa voi myös tehdä tupla-annoksen mutta paistaa ensin vain puolet ja jättää toisen puolen jääkaappiin odottamaan seuraavaa aamua.

Ja taikinaan voit tietty lisätä oman maun mukaan melkein mitä vain: hiutaleita, leseitä, siemeniä, pähkinöitä... ja samoin pinnalle. Eräs suurimmista Wb-Martan lemppareista on saksanpähkinä-spelttileipä: taikinan joukkoon n 1,5 dl saksanpähkinöitä ja jauhosta noin puolet spelttijauhoa. Nam! Pintaan voi kokeilla esim hieman sormisuolaa.

Kivoja leipäkokeiluja: tällä ohjeella et voi epäonnistua!

Wannabe-Martta macarons-maassa

Pääsiäispyhiesi ratoksi: etsi virheet alla olevasta tarinasta (ps. tämä tarina on tosi).

Mitähän kivaa sitä leipoisi tänä pääsiäisenä? Jotain helppoa, nopeaa ja näyttävää. Hmmm. Pullaa? Ei nopeaa eikä näyttävää (helppoa kyllä, vastahan sitä onnistuneesti testattiin). Ei pullaa. Kääretorttua? Pyh, helppoa, nopeaa ja tarvittaessa näyttävääkin, mutta tylsää. Öööö. Ööö - mitä muuta on? Macarons. Haa, macarons!!! Näyttävää. Ei taida olla helppoa eikä nopeaakaan mutta ihan sama, macarons tulee.

**kolme kaupassakäyntiä myöhemmin** Etsitäänpäs nyt netistä joku kiva ohje. "Takuuvarmat macarons-leivokset", vaikuttaa hyvältä. Helpolta kuulostava ohje. Luetaanpa kommentit... eivät kuulemma onnistu. Eihän se käy. Hylätään. "Täydellinen macaron-resepti". Ehkä se on tämä? "Onnistumiseen voi vaikuttaa ilmankosteus." Että mitä että? Ei kelpaa. "Macarons". "Macarons". "Macarons". **selaa** "Macaron-leivokset, se täydellinen ohje". Kuulostaa hyvältä. "Oikean reseptin löytäminen on haasteellista" - vai niin. Hirveen paljon tekstiä. Hylätään. "Takuuvarma resepti macarons-leivoksiin - tällä onnistut!", pyh, kuulostaa helpolta, johan tässä on kaksikymmentä reseptiä kahlattu läpi, ei tarvita aloittelijoiden reseptejä enää. Seuraava.

Sitten lopulta, lopulta löytyy se TÄYDELLINEN macarons-ohje joka valikoituu noudatettavaksi. (En julkaise sen lähdettä koska en kehtaa kertoa miten sen häpäisin.) Ohje alkaa: "noudata reseptiä tarkasti, koska... blaablaablaa... sekoita mantelijauho ja tomusokeri keskenään, ja pyöräytä tehosekoittimessa sileäksi." Jaahas, tehosekoittimessa - kai sen virkaa ajaa Kenwoodin maustemylly (en nyt yhtään jaksa virittää tehosekoitinta, ja hei, Kenwood 💗)? Kuivatut sienetkin sillä jauhaantuu alta aikayksikön, varmasti toimii! Mantelijauho ja sokeri astiaan ja ei kun pyörimään. Mitäs hittoa niille nyt tapahtuu? Ääh, ehkä tarvitaan lisää vauhtia. Vielä vähän. Täysille. No mitäs ihmettä, nythän ne ei liiku enää ollenkaan. Mantelijauhot ja sokeri ovat muuttuneet - niin no, mantelimassaksi. Saisikohan sen siivilän läpi? Ei saa. Siivilän sillä kuitenkin saa tukkoon. Kokeillaan isompisilmäistä siivilää. Ei onnistu silläkään.

Laitetaan itse tehty mantelimassa jääkaappiin (koska "tästähän voi tehdä vaikka keksejä") ja aloitetaan alusta. Ja hei, kuka on tehnyt vahingossa mantelimassaa, käsi ylös? Niin. Wb-Martta osaa.

Seuraavaksi: "erottele valkuaiset". Ai näinkö?

"Vatkaa valkuaisia keskiteholla". Mikä on keskiteho? "Älä käytä nestemäistä elintarvikeväriä" (miten nestemäisen olomuoto muutetaan joksikin muuksi?).

"Siivilöi tomusokeri-mantelijauhoseos valkuaisvaahdon joukkoon nuolijalla sekoittaen". Siivilöi? Siivilässä on mantelimassaa. En siivilöi.

Toisessa ohjeessa luki, että nuolijalla pitää kääntää 40 kertaa, eri suuntiin. 1 - 2 - 3 - 4 - 5...38 - 39 - 40. Valmis.

"Kaada taikina pursotuspussiin. Voit piirtää leivinpaperin kääntöpuolelle muotit, joiden avulla leivoksista tulee tasakokoisia." Hahaaahaaahhhaaaaaa.

"Pursota leivinpaperin päälle kiekkoja." Helppoa, pursotuspussin kärki auki ja struuuuuuuts, mitä hittoa. Kuin sementtiä. Vähän isompi reikä. Struts oho. Tulikohan vähän liian iso reikä?

Kaksi leivinpaperia on jo täynnä, äääh mihin laitan pursotuspussin kun levitän kolmannen... tehdään kolmannelle pellille vähän isompia kiekkoja.

"Anna kuorten kuivua pellillä noin 30 min, kunnes ne ovat koskettaessa kuivia." 5 min, töks. Oho. 8 min, töks. Oho. Menen pelaamaan sudokua.

Tunnin päästä täydellisen ihanat macarons-kuoret menevät uuniin.

Katsokaa kuinka täydellisiä he ovatkaan!

Sitten niihin pitää tulla jalka. "Mikä hemmetin jalka", sanoo nyt jo Insinöörismieskin. Ei tule, ei tule, ei tule, ei tule jalkaa vaikka kuinka tuijottaa. Vihdoin, vihdoin 12 minuutin kohdalla pieni, mitätön jalka on havaittavissa. "Käännä pelti puolessa välissä jotta kuoret kypsyvät tasaisesti." Hahaaahaaahhhaaaaaa potenssiin kaksi.

15 min kohdalla kuoret ulos uunista. "Anna kuorten jäähtyä ja irrota ne sitten leivinpaperista." No en kyllä malta odottaa. Höh, ei irtoa. No jäähtykööt sitten.

**30 min myöhemmin** ei irtoa vieläkään. Onkohan ne raakoja?

***tässä sensuroitua säätämistä uunin ja peltien kanssa***

No mutta hei, ne voi varmaan irrottaa leivinpaperista fileerausveitsellä. Aika jännästi pellin toisessa päässä irtoaa ihan kivasti, toisessa päässä ei? Nyt laitetaan näihin sitä täytettä. Ai niin, täytettä ei ole vielä tehty. No, siihenhän tuli lemon curdia ja tuorejuustoa, sotkuti sotkuti *maistetaan*, lisätään vähän sokeria. No niin, nyt on täytettä. Mutta nää kuorethan on keskenään eri kokoisia? No ei kai se niin paljoa haittaa. Ei kukaan huomaa.

Lopputulos todettavissa alta. Nokkelimmat arvaavat, kumpi on tavoitekuva ja kumpi toteuma. Mutta olihan se kuitenkin niin helppoa (ei), nopeaa (ei) ja näyttävää (ei todellakaan) että varmaan on pakko kokeilla toisenkin kerran.

Huomenna tehdään - niin, aivan oikein - mantelikeksejä. Ne on varmaan niin helppoja ettei niihin tarvitse edes ohjetta.

Mitä haettiin ja mitä tuli. Arvaatko kumpi on kumpi? Kiitos ja anteeksi Mr. Macarons.
(Photocredit siihen toiseen: blushandbeyond.com)

Askeleen lähempänä tosi-marttautta

Wb-Martta ei juurikaan ompele, ei neulo, ei virkkaa eikä kudo (ainoa käsityönäyte on säärystin - nimenomaan yksikössä, koska kuka jaksaa kahta samanlaista neuloa? - ja housunlahkeet lyhennetään ilmastointiteipillä). Wb-Martta ei myöskään pese mattoja mäntysuovalla ja juuriharjalla, ei juuri koskaan muista tuulettaa vuodevaatteita paukkupakkasissa, eikä todellakaan huuhdo ikkunoita etikalla. Kierrättää huonosti ("laitetaan nämä kaikki kasseihin ja viedään kierrätykseen", kunnes kahden kuukauden päästä sekä Wb-Martta että Insinöörismies ovat tympääntyneitä jaloissa pyöriviin kasseihin ja jompikumpi kippaa ne sekajätteeseen), säilöö vain silloin tällöin (paitsi pakastaa ja kuivaa toki, ehkä siitä joku puolikas säälipiste?) ja kompostoi kaikkien sääntöjen vastaisesti (hauskinta on jos varikset saavat ruokaa).

Tosi-Martta testissä siis pyöreä nolla. On tyydyttävä Wb-Marttailuun.

Viime viikonloppuna Wb-Martta kuitenkin otti yhden pienen askeleen kohti tosi-marttailua leipomalla pullaa. Siis oikeata pullaa, oikeasti leipomalla (ei kaupan pakastealtaasta poimittuja raakapullia paistamalla, mitä pullan leipominen Kaaoskeittiössä tähän asti on tarkoittanut). Edellisestä kerrasta onkin tovi (Kaaoskeittiön tovi = noin seitsemän vuotta) vierähtänyt, ja pullapitkoja Wb-Martta ei ole väkertänyt ikinä. Ei ikinä. IKINÄ.

Mutta nyt opeteltiin. Wb-Marttaa kauhistutti (kaikki mutta varsinkin) nesteen oikean lämpötilan löytäminen (kohta - kohta - ääh liian kuumaa - jäähdytä - jäähdytä - ääh liian kylmää), taikinan vaivaaminen (kokemusta vain käsin vaivaamisesta niin että rakkulat rystysissä ja silti tuloksena kovaa pullaa), kohottaminen (nouseeko - nouseeko - nouseeko?), kippaaminen pöydälle (ääh se jauhopölyn määrä...), vääntäminen ja kääntäminen pitkulaisiksi (ammattilaiset taitaa kutsua riivaamiseksi?) niin että taikina tarttuu kaikkialle ja miten hitto se letitys muka menee?

Mutta ei niin isoa haastetta ettei Wb-Martta siihen tarttuisi. Yleiskoneen kulhoon sokeria ja sen sellaista, maito kattilaan ja lämpöä mittaamaan kuin ovulaatiota odottava nainen. Tasan määrätty lämpö ja kips kulhoon. Teknisesti orientoituneena Wb-Martta toki halusi mitata lämmön vielä tässäkin vaiheessa - hitto, liian kylmää. Uusi yritys - liian kuuma. Yritys - erehdys -menetelmällä lopulta jotakuinkin siedettävä lämpötila, ja sitten jauhoja ja hiivaa peliin ja vaivaamaan. Kenwoodille kiitos, tällä kertaa ei käsin vaivaamista eikä rakkoja, sen kun kurkkaa luukusta välillä ja lisää vähän jauhoja jos siltä näyttää. Helppoa kuin mikä.

Sitten kohoamaan. Viiden minuutin välein tarkkaileva kurkistus liinan alle ja lopulta, lopulta se pikku pirulainen alkaa nousta.

Pahin vaihe jäljellä - jauhopöly ja letitys. Mutta mutta - miksei taikina tartukaan mihinkään??? Jauhoa ei juurikaan tarvitse, ja taikinan käsittely on lasten leikkiä. Mitä hittoa? Ilmeisesti ihana Kenwood 💖 on tähänkin syyllinen, hyvin alustettu taikina on näemmä lauhkea kuin lammas.

Ja sitten, moderni Wb-Martta kääntyy Youtuben puoleen ja oppii sieltä: "kakkonen ylös, nelonen kolmosen ja ykkösen yli". Teoriassa helppoa, käytännössä aivan rakettitiedettä. Mutta Wb-Martta ei olisi Wb-Martta jos ei toiseen taikinanpuolikkaaseen pitänyt vielä testata toista letitystapaa (koska pullapitko on kuin säärystin). Joten kuten sekin onnistui.

Ja kas, lopputuloksena kaksi täydellistä (vinoa, epätasaista mutta täydellistä) pullapitkoa.

Seitsemän vuoden päästä sitten taas.