sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Sienihulluus iski taas

Tänään se taas iski.

(Lähes) Jokasyksyinen tila josta ei tokene ennen kuin ensilumi sataa, erityisen hulluina vuosina ei ihan vielä silloinkaan. 

Sienihulluus. 

Toki merkkejä on ollut ilmassa jo keskikesästä lähtien, kun herkkutatteja nousi enemmän kuin niitä ehti keräämään. Sitten alkoi uskomaton kanttarellikausi, jatkuakseen lyhyenä mutta runsaana lampaankääpien esiinmarssina.

Mutta vasta suppilovahveroiden runsaat joukkoesiintymät saavat Wannabe-Martan suhteellisuudentajun hämärtymään. Suppilovahverot, nuo pikku paholaiset, harvoin kasvavat pieninä esiintymiä. Ei ole mahdollista löytää yhtä tai kahta suppilovahveroa. Voit luulla löytäneesi yhden, mutta se vain houkuttelee sinut kyykistymään puoleensa. Kun kumarrut sitä poimimaan, huomaat vieressä toisen. Pienen matkan päässä kolmannen. Ja ennen kuin huomaatkaan, olet kyykkinyt samassa paikassa puoli tuntia. Selkää  pakottaa, pohkeet jumittaa, hiki valuu silmiin, ja katsotpa mihin suuntaan vain, joka puolella näet vain sieniä, sieniä ja lisää sieniä. Hauskuus on loppunut jo ajat sitten, mutta silti vain kyykit ja kyykit, yhtäkään sientä ei voi jättää poimimatta. Koska sienihulluus

Wannabe-Martalla on jo entuudestaankin sieniä säilöttynä niin että vaikka koko talvi syötäisiin pelkkiä sieniä, ei kaikkia saisi kulutettua silti. Kummasti vaan sienihulluus iskee. Aina. Jokaikinen syksy.

Mutta toki - itse poimitut sienet vasta paistetun bruchettan päällä ovat vertaansa vailla. Siksi kai sitä jaksaa. Jokaikinen syksy. 



Sienihulluus iski taas

Tänään se taas iski. (Lähes) Jokasyksyinen tila josta ei tokene ennen kuin ensilumi sataa, erityisen hulluina vuosina ei ihan vielä silloink...