Tekstit
Talvi saapui viimeinkin eteläiseenkin Suomeen. Sosiaalinen media täyttyi hetkessä lumisista kaupunkikuvista, kadut ja puistot lumesta iloitsevista lapsista (ei tarvita kuin sentti lunta kun pulkat ilmestyvät katukuvaan, lapsilla kun on tuo hetkestä nauttimisen taito jonka ihminen aikuistuessaan valitettavasti kadottaa). Wb-Martta ei ole kovin kummoinen talvi-ihminen mutta olisihan se nyt kummallinen talvi ollut jos ei yhtään lunta olisi Helsingin kaduille saatu.
Talvisiin ulkoilupäiviin sopivat erilaiset pitkään haudutettavat ruoat, kuten Wb-Martan edesmennyt mummi tapasi sanoa, kuin hajuvesi lihapulliin. Lihapadat ja -keitot tekevät ulkoilun jälkeen kauppansa. Halvemmat lihat sopivat näihin talvisiin ruokiin hyvin, joten fileet, paistit ja jauhelihat Wb-Martta jättää tähän vuoden aikaan kauppaan, mukaan tarttuu potkaa, lapaa ja niskaa. Sekä tietysti juureksia, sipulia ja kaalia: Wb-Martta ostaa talvella tuskin ikinä salaattia tai kurkkua. Kesäjuttuja semmoset.
Jos Kaaoskeittiöstä joku kokkausverme puuttuu, on se leivinuuni. Tosin varaava takkakin ruoanvalmistukseen suhtkoht sopii, ja sellainen löytyy kyllä. Kaaoskeittiön takassa muhiikin usein talviöisin seuraavan päivän lounaaksi tai päivälliseksi suunniteltu ruoka. Pitkään haudutettavien ruokien valmistelu on yleensä kohtuullisen pienitöistä, ja sen jälkeen ruoka valmistuukin itsekseen. Eikä ruokailun ajankohdallakaan ole niin nokonuukaa, tunti tai pari sinne tänne (varsinkin sinne eli myöhemmäksi), ruoka ei ota nokkiinsa. Uunista leviää yleensä huumava tuoksu siinä vaiheessa kun liha alkaa olla sopivaa syötäväksi, ja tuoksun houkuttelemana yleensä syöjätkin löytävät paikalle.
Silloin kun onnistuu possunposkia jostain saamaan, tekee Wb-Martta niistä espanjalaishenkistä pitkään haudutettavaa tomaattista pataa chorizomakkaran kera. Tätä Kaaoskeittiössä kokkailtiin viime viikonloppuna. Posketkin sattuivat olemaan ibericopossua joten chorizo ja possut seurustelivat mitä mainioimmin keskenään. Niille oli välttämätöntä kipaista seuraksi espanjalainen punaviini koska eihän italialainen saati ranskalainen olisi käynyt päinsä mitenkään 😄
Resepti on, kuten Kaaoskeittiössä yleensäkin, varsin yksinkertainen. Reilusti sipulia ja chorizoa (sitä raakaversiota), sopivasti valkosipulia, chiliä ja savupaprikaa, ja näiden seuraan pinnoiltaan kiinni paistetut possunposket (miksei mikä hyvänsä muukin pitkään haudutettava liha tähän passaisi). Sitten vain pari purkkia hyvälaatuista tomaattimurskaa päälle. Kiireetöntä hauduttelua useamman tunnin ajan ja voilá! Tällä kertaa Wb-Martta heitti kypsennyksen loppupuolella pari perunaakin lohkoina mukaan joten lisäkkeistä tarvinnut erikseen huolehtia. Joskus Wb-Martta on lisännyt loppupuolella myös paahdettua paprikaa ja jopa herkkusieniä mukaan. Veikkaan että kikherneet tai pavut voisivat passata myös. Nyt kylkeen tehtiin vielä nyhtöleipä joka oli aivan taivaallista, googlaa "nyhtöleipä" jos ei ole tuttu juttu.
Wb-Martalle kävi taannoin vahinko. Perjantain Reko-myynnistä ostetut naudan ribsit unohtuivat viikonlopun tuoksinassa jääkaapin perukoille, ja asiaan herättiin vasta sunnuntaina myöhään iltapäivällä. Maanantaina oli sekä Wb-Martalla että Insinöörismiehellä alkamassa viikon työputki eikä kokkailuja silloin pahemmin ehdi harrastaa. FAIL.
Nopea arviointi vaihtoehdoista: Jätetäänkö koko homma seuraavaan viikonloppuun? Ei säily. Pakastetaanko? Ei, liha kuivuu. Valmistetaan nyt? Öö, nukkuakin pitäisi (nukkumisesta Wb-Martta ei tingi edes ruoanlaiton takia). Yöksi uuniin? Argh, ei ehdi aamulla jäähtyä. Oli pakko virittää yhdistelmämalli: kypsytetään osittain nyt, lisää myöhemmin.
Tuumasta toimeen. Ribsit käärittiin pikaisesti leivinpaperiin ja folioon (kuten Kaaoskeittiössä ribsit pääsääntöisesti kypsennetään, perään sitten maun mukaan vielä grilliä, uunia tai keittämistä) ja työnnettiin kiireesti uuniin. Lihat ehtivät viisi-kuusi tuntia kypsyä, joka oli juuri riittävästi siihen, että luut irtosivat helposti. Ulos yöksi jotta jäähtyivät ja aamulla koko komeus +2-asteiseen jääkaappiin odottamaan seuraavaa viikonloppua.
Seuraavana viikonloppuna lihan kypsyttämistä sitten jatkettiin lihaliemessä hauduttaen, ja useamman tunnin jälkeen liha olikin sitten aivan supermureaa ja maukasta. Luista tietenkin puuhasteltiin vielä lihalientä pakastimeen tulevien kastikkeiden pohjaksi. Aivan superhyvää oli mutta ei tällä kertaa kaikkein yksinkertaisin valmistusmenetelmä. Todellista slow foodia kun kaksi viikonloppua menee yhden ruoan valmistukseen 😊
Nyt Wb-Martta haaveilee pulkkamäestä ja minttukaakaobaarista. Saapa nähdä päättyykö Suomen talvi ennen kuin se saadaan aikaiseksi 😏 Ensi viikonloppuna mahdollisesti brunssihommeleitä. Siihen asti adios!
