Tl, dl, rkl, prk, tlk ja pkt - eli suolakanaa sousvidessä

Kaaoskeittiön sousvide-härpätintä on testailtu viime viikot ahkerasti. Täytyy myöntää että eipä ole ollut ihan lastenleikkiä. Oikean lämpötilan valinta on tarkka homma, sillä ruoka (kas kummaa 😁) lämpenee juuri annettuun lämpötilaan eikä vähän sinne päin, eikä kypsyyttä juuri voi valmistuksen aikana tarkastella. Wb-Martan kyvyttömyys noudattaa ohjeita ei helpota tilannetta ("Tässä ohjeessa sanotaan 54 astetta mutta säädentään nyt vähän, laitetaan 49 astetta, no mitäs hittoa tämä lihahan on raakaa?!?!?"). Ja kun otetaan huomioon sekä Wb-Martan että Insinöörismiehen käsittämättömän huono muisti, ei tulevaisuus näytä sen valoisammalta: jos kypsennyslämpö haihtuu mielestä heti kun paketti on ongittu vedestä eikä kummallekaan juolahda mielenkään kirjoittaa niitä mihinkään ylös (hei haloo...), voi olla että yritys-erehdysmenetelmällä mennään vahvasti jatkossakin.

Sous Vide-kirjoja hankittiin Kaaoskeittiöön kaksi heti kättelyssä (koska koukuttava nettikirjakauppa - mutta "sous vide"-hakutuloksia oli 110 kpl joten aivan kelpo suoritus silti). Ooh ne ovat kauniita kuin korut ja täynnä ihania kuvia. Tosi paljon tekstiä tosin ja monimutkaiselta vaikuttavia ohjeita, lontoonkielellä vielä. Lukeminen on jäänyt vähemmälle, kuvia on katseltu ahkerasti.

Nyt Wb-Martta kuitenkin ryhdistäytyi ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päätyi Kana Tikka Masalaan (kivoin kuva). Hirmupaljon kaikenlaista maustetta, jogurttia, tomaattisosetta ja kanaa. Ja kaikki tarkasti ohjeen mukaan (paitsi noin tsiljoonasta mausteesta kahta ei Wb-Martan kaapeista löytynyt, olivat päässet loppumaan). Kana kastikkeineen päivineen sousvide-kylpyyn (ohjeen mukaiseen lämpöön!!) ja kahden tunnin päästä ääntä kohti. Namnamnamnam. Aivan superhyvää. Namnamnam. Namna...hmmm. Maistuukohan tää nyt hitusen liian suolaiselta? *maiskmaisk*. On se vähän suolaista. *maisk* hyyyyyi ihan liian suolaista. *pthyi*. Missä se ohje on? Suola, suola, joo, kyllä, 1,5 ruokal... hmmm.

Lisäys Wannabe-Martan "Ohjeita itselle: lista jota et kuitenkaan koskaan lue" -luetteloon: Ennen kuin yrität noudattaa mitään ruokaohjetta, opettele vetomitat. Teelusikka ei sama asia kuin ole ruokalusikka. Ei millään kielellä.

Onneksi se näytti kuitenkin ihan kivalta:

Ps. Naan-leipä sentään onnistui jopa yli odotusten. Eka kerta kun sitä puuhattiin, mutta ei varmasti viimeinen, hyvin onnistui ilman mitään monimutkaista säätämistä. Näin:

Wb-Martan sopivan suolainen naan-leipä
Sekoita noin desi vehnäjauhoja, 1 TEElusikka kuivahiivaa, 0,5 TEElusikkaa suolaa ja 0,5 TEElusikka sokeria. Lämmitä desi maitoa 42 asteiseksi ja sekoita puuhaarukalla jauhon sekaan. Lisää joukkoon desi jogurttia ja noin 2,5 desiä vehnäjauhoja. Sekoita nopeasti tasaiseksi, lisää joukkoon 25 g sulatettua, jäähtynyttä voita. Älä vaivaa. Anna kohota noin tunti. Muotoile taikinasta 4-6 litteää pyörylää, ripottele päälle sesaminsiemeniä ja paista 300 asteisessa uunissa mieluiten kiven päällä (kuuma peltikin käy) noin viisi minuuttia. Voitele voisulalla. Syö liian suolaisen ruoan kera.

Kaikki valmiiksi vuoden loppuun -hype

Wb-Martta elää vuoden kiireisintä aikaa. Töissä on, kuten aina näihin aikoihin, alkanut "tehdään tämä ja tämä ja tämä ja tämä valmiiksi vuoden vaihteeseen mennessä" -hässäkkä. Ihmeellistä on, että vaikka joka vuosi tehdään aina KAIKKI vuoden loppuun mennessä valmiiksi, ensi vuonnakin on kuitenkin aina vaikka mitä puuhaa. Universumin lakeja joita Wb-Martta ei ymmärrä.

Tähän aikaan vuodesta viikonloput menee enimmäkseen edellisestä työviikosta palautuessa ja seuraavaan valmistautuessa. Onneks Wb-Martta ei ole mikään jouluihminen joten jouluvalmisteluista harvemmin tarvitsee stressiä ottaa. Tämä vuonna joulua ei vietetä edes Suomen kamaralla joten joulusiivousta ja koristeluakaan ei tarvitse tehdä, kunhan kynttilät  ja erilaiset valokoristeet kaivaa esiin. Ja se on toki tehtykin jo 😊 Freixenetin uudesta proseccopullosta saa muuten superkauniin valokoristeen kun poistaa etiketit (ja skumpan 😂) ja laittaa valot sisään.

Viime viikonloppuna Kaaoskeittiössä valmistui ekaa kertaa ikinä picanhaa, tuota brasilialaisten ylistämää lehmän pyllyä. Suolaa, pippuria, savua ja grilliä ja VIVA! Eivätpä ole brasilialaiset väärässä, Insinöörismieskin oli tämän makuelämyksen edessä sanaton. Hertsyygeli miten osasikaan olla mureaa ja pehmeää lihaa. Kypsennyksen kanssa tosin kannattaa olla todella tarkkana, mieluiten mittarin kanssa ja mielessä pitäen että liha kypsyy vielä vetäytyessään reippaasti. Mielummin grillistä pois hetkeä liian aikaisin kuin hetkeä liian myöhään.

Picanhan kylkeen kaikessa yksinkertaisuudessaan vain paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa sekä karamellisoitua sipulia. Aivan loistokasta. Kehitimme uuden kannatuslaulun, se menee suunnilleen näin (jonkun jalkapallohoilotuksen sävelellä): "picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa, picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa!!!" Ei siis ollut vika kerta kun tätä Etelä-Amerikan ihmettä Kaaoskeittiössä kokkaillaan.

Wb-Martta on surkea reseptien noudattamisessa. Reseptejä luetaan toki ahkerasti, maailman (tai ainakin Suomen) ihanin ruokalehti Glorian ruoka&viini selataan hiirenkorville heti sen ilmestyttyä (+ vanhoihin numeroihin palataan säännöllisesti) ja kännykällä otetaan kuvia muistilapuiksi ("tätä viiniä karitsanpotkan kanssa"), kaikkien mahdollisten multimediavälineiden muistit on ääriään myöten täynnä kiinnostavia ruokaohjeita (Wb-Martta ei tajua dropboxeista, evernoteista, mitäniitänytonkaan, mitään - kaikki löytyy mutta mitään niistä ei käytetä) ja keittiössä on oma kaappi omistettuna ruokakirjoille. Mutta ei, mitään ohjetta ei juuri koskaan noudateta. Pari ensimmäistä kohtaa reseptin valmistusohjeesta saattaa vielä sujua, mutta viimeistään kolmannessa kohdassa joko keskittyminen herpaantuu, luovuus iskee peliin tai vain yksinkertaisesti unohtuu että tähän oli joku ohjekin: aletaan soveltaa. Vähän sitä, vähän tätä - ja lopputulos muistuttaa alkuperäistä ohjetta kuin Saarioisten pizza napolilaista esiäitiään: yhteistä korkeintaan nimi.

Yhden käden sormilla on laskettavissa ne ruoat joita Wb-Martta valmistaa ohjeen mukaan (paitsi ehkä leivonnaiset, niissä on paha sooloilla. Yritetty toki on, lähes joka kerta...). Mutta viime sunnuntaina tähän harvalukuiseen joukkoon liittyi uusi jäsen: Kitaramiehen kanacurry (resepti vaikka täältä). Ooh ja koosch, herrajjumala miten hyvää. Aivan supertäydellistä pimeän syksysunnuntain ruokaa. Ja se tuoksu - jösses. Jälleen oli sanatonta porukka pöydän ympärillä.

Nyt tämän viikonlopun haasteiden pariin. Huomenna vietetään Wb-Martan kummitytön syntymäpäiviä ja sankari on armoton Frozen-fani (eikö kaikki neljävee tytöt ole?). Wb-Martalla siis tiedossa lahjapaketointia - ei todellakaan kuulu ydinosaamisalueisiin. Voi olla että ruokapäivityksiä ei tarvitse tältä viikolopulta odotella 😁

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ai nii. Joulutorttuja. Tänään. Sen verran jouluihminen Wb-Marttakin on. Mutta mustikkamarmeladilla, ettei mene liian jouluksi.