Nyhjää tyhj... naatista!

Rakkaat lukijat, nyt tulee ässävinkki.

PORKKANAN NAATIT.

Kun ostat tuoretta porkkanaa torilta tai nostat sitä omasta maasta (markettiporkkanoihin tämä vinkki ei valitettavasti päde mutta usko pois, jo pelkkien naattien takia kannattaa tehdä matka torille), ÄLÄ HEITÄ NAATTEJA POIS. Porkkanoiden naateista, eli (kyllä, todellakin) siitä vihreästä maanpäällisestä osasta saat AIVAN TÖRKEÄN HYVÄN peston.

Porkkananaattipesto tehdään aivan kuten perinteinenkin pesto, mutta basilika korvataan porkkananlehdillä ja -varsilla. Eli suurinpiirtein näin:

Porkkananaattipesto

Porkkanan naatteja noin nipusta porkkanoita (eli n. 5 kpl:sta)
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl sitruunamehua
0,5-1 dl hyvää oliiviöljyä
0,5 dl pinjansiemeniä paahdettuna
0,5 dl raastettua parmesania
Pippuria
Suolaa

Irrota naatit porkkanoista, huuhtele ja anna kuivua esim puhtaan keittiöpyyhkeen päällä. Jos naateissa on kovia varsia, poista ne. Pehmeät naatit voit käyttää kokonaan.

Leikkaa varret veitsellä noin 5 cm pätkiksi, ja laita ne sauvasekoittimen kulhoon yhdessä oliiviöljyn (n. 0,5 dl), suolan ja pippurin kanssa. Soseuta (vinkkien vinkki: terään saattaa jäädä porkkananvarsien pitkiä, kuitumaisia osia, jotka on irrotettava terästä käsin: irrota silloin pistoke seinästä tai jos olet siihen liian laiska, älä ainakaan pidä sormea virtanappulalla...). 

Lisää tarvittaessa öljyä (jos vaikuttaa liian kuivalta ja/tai ei soseudu kunnolla).
Lisää parmesanraaste ja paahdetut pinjansiemenet ja soseuta vielä kevyesti.

Nauti esim siemennäkkärin päällä, tai pastan tai uusien perunoiden kanssa. 

  

Nam. Kun tätä kerran teet, harmittelet niitä kaikkia naatteja jotka elämäsi aikana olet heittänyt pois.

Vapise basika, täältä tulee porkkananaatti!!!

Mansikan ja suklaan kaunis liitto

Mansikkakausi on taas täällä 🍓🍓🍓 Mansikat eivät ole Wannabe-Martan suosikkimarjoja, mustikat ja vadelmat nousevat heittämällä mansikoiden ohi, mutta toki mansikoita pitää niiden huippusesonkina nauttia kaikissa mahdollisissa muodoissa, mukaanlukien Fresita (joka sekin maistuu vain mansikkakaudella vaikka saatavuus on erinomainen ympäri vuoden) 😃

Wannabe-Martalla on Fresitan lisäksi toinenkin ehdoton mansikkakauden superlemppari: suklaakuorrutetut mansikat. Suklaakuorrutetuista mansikoista saa pienellä vaivalla SUPERupeita jälkiruoka- tai napostelupöydän katseenvangitsijoita. Usko pois, kukaan ei tule uskomaan ettet ole supertaiteilija tai viettänyt edellistä yötä mansikoita koristellen, kun isket nämä pöytään. Kivaa, helppoa ja näyttävää! Kokeile vaikka.

Homma menee näin:

Suklaakuorrutetut mansikat

Tarvitset: isohkoja, napakoita mansikoita, tummaa ja valkoista suklaata, muita koristeita makusi mukaan (esim mantelirouhetta, nonparelleja, kookoshiutaleita, kuivattua mansikkaa), cocktailtikkuja, leivinpaperia, styroksia tai vaikkapa tyhjäksi koverretun melonin puolikkaan.

Älä poista mansikoista kantoja. Jos mansikat pitää huuhdella, anna niiden kuivua kunnolla. "Pörhötä" mansikan lehtiä hieman, eli nosta ne irti marjan pinnasta. Työnnä cocktail-tikut mansikoihin kannasta noin puoleen väliin asti.

Taittele leivinpaperista spritsauspussi eli pursotustötterö suklaalle (Wb-Martta taittelee pussin neliskulmaisesta leivinpaperista kahdeksaan osaan kolme kertaa kulmittain taittamalla, mutta erilaisia koulukuntia on, oman tapasi löydät kokeilemalla). 

Sulata suklaat vesihauteessa, eri värit eri astioissa. Valitse astiat, jotka voit pitää vesihauteessa koko työskentelyn ajan, on tärkeää että suklaa pysyy juoksevana. 

Täytä spritsauspussit suklaalla - enintään noin kaksi kolmasosaa tötteröstä, tai kolmasosa suklaan koko määrästä (suurin osa suklaasta menee dippaukseen). Leikkaa kärkeen pieni reikä.

Sitten päästään itse asiaan. Tikusta (ja tarvittaessa lehdistä, jos tuntuu ettei mansikka pysy tiukasti tikussa) kiinni pitäen, upota ensimmäinen mansikka noin puoleen väliin asti suklaaseen (kärki edellä tai hieman sivuttain, jos haluat kuorrutuksesta toispuoleisen). Anna ylimääräisen suklaan valua takaisin astiaan, ja pyöräytä mansikkaa tarvittaessa hieman, jotta "nokka" asettuu kauniisti.

Heti tämän jälkeen koristele haluamallasi tavalla, esim pursottamalla toisen väristä suklaata pohjasuklaan päälle, ja vetämällä siihen cocktail-tikulla kuvioita, tai dippaamalla vaikkapa mantelirouheeseen tai nonpareilleihin.

Laita mansikka tikusta styroksiin tai melonin kuoreen pystyyn. Toista kunnes mansikat tai suklaa loppuun (tähän jää koukkuun, voi luvata!).

Kuorrute kannattaa jäähdyttää pakastimessa noin 15 min ajan. Tämän jälkeen mansikat voi tarjoiluastiaan esille, eivät enää sotkeennu (jos ne laittaa astiaan ilman jäähdytystä, sotkeentuu varmasti).

Näin auki kirjoitettuna kuulostaa monimutkaiselta, mutta on oikeasti todella helppoa. Väitän että onnistuu lastenkin kanssa. Hauskoja taiteiluhetkiä!

Wannabe-Martan makumatka Euroopassa, osa I: Ranska

Wannabe-Martta on suuri automatkailufani. Automatkailu on kuulunut Wb-Martan lomailuperinteisiin nuoruudesta asti. Autolla matkaillessa vapaus on vertaansa vailla: voit päättää itse mitä näet ja koet, minne menet ja kauanko viivyt. Reitin varrelle voit makusi mukaan valita maaseutua tai kaupunkimaisemaa, rantaa tai vuoristoa, ostoskeskuksia tai luonnonpuistoja, moottoriteitä tai pikkuteitä - tai kaikkea tätä ja vielä paljon muuta. Vapaus liikkua paikasta toiseen, siirtyä tai viipyä, suunnitella reittiä pikkutarkasti tai olla suunnittelematta yhtään mitään. Automatkailun vapautta on vaikea muilla tavoin kokea - siksi automatkailu on Wannabe-Martan suosikkimatkailumuoto.

Wannabe-Martta ja Insinöörismies viettivät alkukesästä kaksi viikkoa autoillen Ranskassa ja Espanjassa. Ajan säästämiseksi tällä kertaa lennetiin Müncheniin, josta matkaa jatkettiin vuokra-autolla. Kevät oli molemmilla ollut rankka ja arki kellon ja kalenterin orjuuttamaa - ehkä siitä syystä lomalle lähdettiin tavallistakin löyhemmin suunnitelmin. Ensimmäisen illan hotelli oli varattuna, siitä eteenpäin kaikki suunnitelmat olivat täysin auki. Tarkemmat suunnitelmat oli tarkoitus tehdä ensimmäisenä iltana alsacelaisen viinilasin äärellä.

Ensimmäiset päivät päädyttiin viettämään Alsacen alueella: Ribeauville, Riquewihr, Eguisheim ja Colmar. Aivan ihastuttavia kaikki, kolme ensimmäistä pieniä kyliä, Colmar isompi kaupunki.

Mahtavat alsacelaiset juustot ja palanpainikkeena pari paikallista viiniä.
Mikäpä tässä oli lomaa suunnitellessa?

Colmarissa testattiin flammenkuchen, ensimmäistä kertaa ikinä. Voi suositella.

Ranskan lahja maailmalle (eräs niistä), macarons, ihanassa Riquewihrissä.

Kun Alsacessa ollaan, Crémant d'Alsace on must 💖
Tämä lasillinen nautittiin Colmarissa.

Wannabe-Martta tosin hieman yllättyi Alsacen saksalaisvaikutteisuudesta. Ranskassa kuvittelisi kaiken olevan, no, ranskalaista 😃 Alsace on kuitenkin aikojen kuluessa ollut vuoroin Saksaa, vuoroin Ranskaa, joka tietysti selittää saksalaishenkisyyden. Alsacen keittiökin on hyvin saksalaisvaikutteinen, siansorkkia ja hapankaalia tarjotaan lähes kaikkialla, hanhenmaksaa ja etanoita on selvästi vaikeampi löytää (hanhenmaksaa Wb-Martta ei tosin kaipaakaan).

Reittiä päädyttiin suunnittelemaan sääennusteen perusteella. Kiinnostavimmat suunnat olivat a) länteen kohti Atlantin rannikkoa, jossa odottivat Baskimaa, Atlantin rannikko, Biarritz ja San Sebastian, mutta mutta: lämmintä hädin tuskin kymmenen astetta; b) itään Wannabe-Martan luottomatkakohteeseen Pohjois-Italiaan: sääennusteen mukaan vettä taivaan täydeltä; ja c) etelään, kohti Espanjaa, jonne sääennuste lupaili vähintäänkin  kohtuullista säätä. Houkuttelevimmaksi suunnaksi osoittautui niin ollen Alsacesta Kaakkois-Ranskaan, kohti Espanjaa.

Ranska todellakin on ruokamatkailijan paratiisi. Wb-Martta pyrkii matkoillaan ainakin jossakin määrin syömään paikallisia ruokia. Tällä matkalla nousi yksi ruoka ylitse muiden: sinisimpukat.

Wb-Martta ei aiemmin juuri ole simpukoiden ystävä ollut, lähes päinvastoin. Taustalla on kummitellut vuosien takainen erittäin huono sinisimpukkakokemus Bryggestä, jossa Wb-Martta oli jääräpäisyydessään päättänyt ensimmäistä kertaa kunnolla syödä simpukoita (aikaisemmat kerrat kun olivat rajoittuneet yksittäisiin kappaleisiin frutti di mare -pizzan päällä). Totaalisen tietämättömänä sinisimpukoista tahi siitä, miten niitä kuuluu syödä, Wb-Martta (Insinöörismiehen yhtä mitättömän kokemuksen ja ymmärryksen "tukemana") päätyi tilaamaan turistien kansoittaman kadun varrella (ensimmäinen virhe) sijaitsevassa ravintolassa sinisimpukkakeittoa (mitä-ihmettä-se-edes-on sanoo Wb-Martta nyt, vuosia kokeneempana ja ehkä asteen viisaampana). Toinen virhe. ISO VIRHE. 

Ruoka oli yksinkertaisesti karmeaa. Jos sen haju oli luotaantyötävä. Syömättä jäi, ja sinisimpukat saivat vuosien ajan olla Wb-Martalta rauhassa. Wb-Martta kuvitteli, että "ei oo mun juttu", eikä tajunnut että tuossa kohtalokkaassa simpukkakeitossa yksinkertaisesti oli jotain pahasti pielessä. 

Vasta viime aikoina, monien vuosien jälkeen, Wb-Martta on uskaltanut antaa simpukoille mahdollisuuden. Ensin hieman pitkin hampain, sitten pieninä annoksina, ja pikkuhiljaa alkoivat simpukat maistumaan. Ja sitten, sitten tuli Mâcon, kaupunki Ranskan Bourgognessa, ja moules au roquefort eli sinisimpukat sinihomejuustokastikkeessa. Äkkikäännös simpukoiden puoleen tapahtui hetkessä, ja näitä syötiinkin kahden viikon aikana neljä kertaa.

Wannabe-Martan ranskalaisen keittiön ikisuosikkeihin kuuluu entrecôte. Sitä valmistetaan usein Kaaoskeittiössäkin, mutta kaikki parhaat entrecôtet Wb-Martta on takuuvarmasti saanut eteensä Ranskassa. Tälläkin matkalla näitä syötiin useampiakin, tämä lajinsa paras.

Insinöörismiehestä on Wb-Martan rinnalla kehkeytynyt niin ikään suuri autolomailufani. Aikaisemminkin Insinöörismies toki on autolla taittanut pitkiäkin matkoja, mutta juju onkin piillyt juuri siinä: pitkät etapit, vähän pysähdyksiä, tavoitteena määränpää. Kun autolla tehdään lomamatkaa, ovat tavoitteet jokseenkin päinvastaiset: pysähdytään aina kun siltä tuntuu, kilometreissä mitattuna matka ei välttämättä juurikaan etene, ja matkan tarkoitus on juuri se matka, ei lopussa häämöttävä määränpää.

Sopivalla joustavuudella ja toisen toiveiden huomioonottamisella (joka onkin autolomailun peruskivi: jos jo kotona ollaan lähtökohtaisesti kaikesta eri mieltä, ei välttämättä kannata lähteä pariksi viikoksi muutaman neliön kopperoon harjoittelemaan kompromissien tekemistä) yhteinen tapa lomailla on onneksi löytynyt ongelmitta, ja automatkoilla kumpikin ehtii tehdä itselleen kaikkein mieluisimpia juttuja.

Insinöörismiehen automatkailussa on yksi kohokohta ylitse muiden: pikniklounaat. Eurooppalaisten markettien leipä-, juusto-, leikkele-, hevi- ja leivostiskit kun tarjoavat ehtymättömän aarreaitan piknik-eväiden valinnalle, ja lounasmaisemankin voi valita itse. Ei pöllömpi piknik-paikka tuo ylhäällä olevakaan!

Ja mainitsinko jo aamiaiset? Ranskalaiseen aamiaiseen kuuluu erottamattomana osana croissantit, jotka ovat ällistyttävästi aina ja joka paikassa täydellisen kuohkeita ja rapeita. Tällaista aamiaista Wb-Martta ei koto-Suomessa kuuna päivänä söisi, mutta maassa maan tavalla, ja palanpainikkeenaan iso kupillinen maitokahvia, Ranskassa tämäkin maistui yksinkertaisesti täydelliseltä.

Sitten olikin aika siirtyä matkassa eteenpäin. Ranskalaisten maisemien, hyvä ruoan, viinin ja uusien kokemusten jälkeen vuokra-auton nokka suuntasi kohti Espanjaa, josta lähiaikoina oma postauksensa!

Kesäinen sitruunapasta vakkarikokkailulistalta

Wannabe-Martan vakkarikokkailuihin (tiedättehän ne hetket kun ei yhtään huvita alkaa kikkailla tai testata mitään uutta: tekee vain mieli jotain takuulla hyvää? Niitä hetkiä varten tarvitaan vakkarikokkailulista!) kuuluu kaksi takuuvarmaa sitruunapastaa. Toista tulee tehtyä enemmän syksyisin ja talvisin (sisältää mm kurkumaa, inkivääriä, chiliä, turkkilaista jogurttia ja kermaa, joten omiaan viileällä syyssäällä) ja tätä toista keväällä ja kesällä. Kokeile vaikkapa tällaisen helteisen päivän lounaaksi.

Tämän seuralaiseksi passaa varsin mainiosti kana, katkaravut tai lohi, tällä kertaa mentiin sousvidessä kypsennetyllä, grillissä värinsä saaneella kanalla. Tämän parissa ei tarvitse keittiössä pitkään huhkia, superhelppoa, supernopeaa, ja mikä parasta, superhyvää.

Kesäinen sitruunapasta kanalla

Kanafileitä
Marinadiin:
Oliiviöljyä
Sitruunamehua
Valkosipulia ohuina siivuina
Mustapippuria jauhettuna
Tuoreita yrttejä, esim basilika, salvia, timjami, oregano
Suolaa

Tuorepastaa
Pestoon:
Reilusti tuoretta basilikaa
Oliiviöljyä
Sitruunamehua
Pinjansiemeniä
Parmesania raastettuna
Pippuria
Suolaa

Sekoita marinadin ainekset ja kaada kanafileiden päälle. Jos kypsennät kanan sousvidellä, sulje kana marinadeineen tyhjiöpussiin. Anna marinoitua vähintään pari tuntia.

Paahda pinjansiemenet pannulla niin että ne saavat hieman väriä. Soseuta kaikki peston ainekset sauvasekoittimella. Tarkista maku. Anna maustua jääkaapissa.

Kypsennä kanat (jos sousvidessä, 60 asteessa 1,5 tuntia, ja paista pannulla tai grillissä pinnat kauniin värisiksi, tai vaihtoehtoisesti paista kypsäksi).

Keitä tuorepasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta, ja sekoita joukkoon pesto. 

Nosta lautaselle pasta ja siivutettu kana. Koristele paahdetuilla pinjansiemenillä, basilikalla ja parmesanlastuilla.

Viiniä ei sitruunapastan kumppanina tällä kertaa nautittu, mutta sopivaa viiniä lähtisin etsimään hapokkaiden ja aavistuksen sitruunaisten italialaisten viinien joukosta. Ei voi mennä pahasti pieleen ☺

Voihan p*rs* sentään!!!

Wannabe-Martta on sesonkiruoan suuri kannattaja. Marjat, sienet, juurekset, uudet perunat ja riista löytävät luontaisesti paikkansa Kaaoskeittiön vuosikellosta. Ruokailu- ja kokkailutottumukset muuttuvat muutenkin vuodenaikojen mukaan: kevään koittaessa ja valon lisääntyessä ostoskoriin päätyy selvästi enemmän tuoreita kasviksia, punaviini vaihtuu vaaleampiin sisaruksiinsa ja ruoka valmistetaan mieluiten grillissä. Syksyllä käy päinvastoin: vihreät kasvikset vaihtuvat juureksiin ja sieniin, pitkään haudutettavat uuniruoat valtaavat ruokalistan ja viini tummenee samaan tahtiin iltojen kanssa.

Wb-Martan sesongeista on kuitenkin puuttunut yksi olennainen kausituote: parsa. Tuo monen mielestä kaikkien kausiruokien kuningatar, viehko viettelijätär vihreässä tai valkoisessa puvussaan. Pitkänhuiskea kaunotar jolle monet ovat menettäneet sydämensä niin, että keväistä herkkua varten on pitänyt hankkia oma erityinen kattilansakin. Eipä ole Kaaoskeittiössä parsasta ilakoitu - Wb-Martta ei vaan ole tajunnut. Parsa ei ole herättänyt mitään viboja. Ei mitään. Nothing. Nada. Ihan kiva mutta ei mitään hypetyksen aihetta.

Kunnes tänä kevänä se iski. Parsa. PARSA.

Kaikki alkoi Grand Champagnen jäljeisestä päivällisestä (kuohuvat kuuluvat Wb-Martan pitkän sesongin tuotteisiin. Eli a) aina ja b) joka tilaisuudessa). Kun ensin puolesta päivästä alkaen maistelee toinen toistaan ihanampia kuohuvia, sitten jatkaa lasillisella champagne pop up barissa, ja nauttii vielä ruokalistan pohdintajuomana (tunnettehan konseptin?) lasillisen... ja sitten eteen tuodaan tämä

Mitä muuta voi olla kuin myyty???

Eikä parsainnostus edes jäänyt tähän. Wb-Martta vietti keväällä muutaman viikon Keski-Euroopassa (siitä oma postauksensa tuonnempana) parhaaseen parsa-aikaan. Saksan ja Ranskan ravintolatkin toki mainion keväisen herkkunsa tuntevat ja osaavat sen hyödyntää, mutta Wb-Martta keksi tuoda pari punttia tuoretta parsaa mukanaan Kaaoskeittiöön. OMG kuten ameriikoissa sanotaan. OMG!!! Suomeksi lähinnä kai herrajjjjumala!!! HERRAJJJUMALA!!!

Läheltä kasvupaikkaansa ostettu ja edes kohtuullisen pikaisesti valmistettu parsa on AIVAN ERI ASIA kuin suomalaisessa supermarketissa myytävä. Vaikka Wb-Martallakin meni ostaminen ja valmistus eri päiville, ja olosuhteiden pakosta parsat ostettiin ruokakaupasta eikä tuottajalta suoraan kuten alkuperäinen suunnitelma oli, parsa oli silti AIVAN JÄRKKYHYVÄÄ.

Valaiseva esimerkki: tässä Wb-Martan matkaltaan tuoma parsa (ruokavieraille inspiraatioksi, ei todellakaan julkaistavaksi ajateltu kuva, siksi kuva luokaton laadultaan)

Ja tässä suomalaisessa kaupassa myytävä

Tosin, kyllä suomalaisistakin kaupoista saa todella tuoretta ja napakkaa parsaa, mutta ainakin Wb-Martan kotikaupan hyllyllä freesit ykkösluokan parsat melkoisen kalliita. Nopea kuljetusketju kun nostaa sekä ekologisia vaikutuksia että kustannuksia. Kaikkea ei vaan kannata kuljettaa.

No mitä ihmeparsasta siitä sitten tehtiin??? Ensinnäkin, ei keitetty. Ei ensimmäistäkään. Eikä Wb-Martta ikinä enää parsan parsaa keitäkään. Parsakattilaa ei Kaaoskeittiössä tarvita.

Ensimmäiset grillattiin pekonin kera. Voin vannoa, etten ole IKINÄ syönyt yhtä hyvää parsaa.

Ja tokat. Grillattiin nekin. Nautittiin kera jättikatkarapujen ja hollandaisekastikkeen.

Wannabe-Martta on sanaton.