Wannabe-Martta macarons-maassa

Pääsiäispyhiesi ratoksi: etsi virheet alla olevasta tarinasta (ps. tämä tarina on tosi).

Mitähän kivaa sitä leipoisi tänä pääsiäisenä? Jotain helppoa, nopeaa ja näyttävää. Hmmm. Pullaa? Ei nopeaa eikä näyttävää (helppoa kyllä, vastahan sitä onnistuneesti testattiin). Ei pullaa. Kääretorttua? Pyh, helppoa, nopeaa ja tarvittaessa näyttävääkin, mutta tylsää. Öööö. Ööö - mitä muuta on? Macarons. Haa, macarons!!! Näyttävää. Ei taida olla helppoa eikä nopeaakaan mutta ihan sama, macarons tulee.

**kolme kaupassakäyntiä myöhemmin** Etsitäänpäs nyt netistä joku kiva ohje. "Takuuvarmat macarons-leivokset", vaikuttaa hyvältä. Helpolta kuulostava ohje. Luetaanpa kommentit... eivät kuulemma onnistu. Eihän se käy. Hylätään. "Täydellinen macaron-resepti". Ehkä se on tämä? "Onnistumiseen voi vaikuttaa ilmankosteus." Että mitä että? Ei kelpaa. "Macarons". "Macarons". "Macarons". **selaa** "Macaron-leivokset, se täydellinen ohje". Kuulostaa hyvältä. "Oikean reseptin löytäminen on haasteellista" - vai niin. Hirveen paljon tekstiä. Hylätään. "Takuuvarma resepti macarons-leivoksiin - tällä onnistut!", pyh, kuulostaa helpolta, johan tässä on kaksikymmentä reseptiä kahlattu läpi, ei tarvita aloittelijoiden reseptejä enää. Seuraava.

Sitten lopulta, lopulta löytyy se TÄYDELLINEN macarons-ohje joka valikoituu noudatettavaksi. (En julkaise sen lähdettä koska en kehtaa kertoa miten sen häpäisin.) Ohje alkaa: "noudata reseptiä tarkasti, koska... blaablaablaa... sekoita mantelijauho ja tomusokeri keskenään, ja pyöräytä tehosekoittimessa sileäksi." Jaahas, tehosekoittimessa - kai sen virkaa ajaa Kenwoodin maustemylly (en nyt yhtään jaksa virittää tehosekoitinta, ja hei, Kenwood 💗)? Kuivatut sienetkin sillä jauhaantuu alta aikayksikön, varmasti toimii! Mantelijauho ja sokeri astiaan ja ei kun pyörimään. Mitäs hittoa niille nyt tapahtuu? Ääh, ehkä tarvitaan lisää vauhtia. Vielä vähän. Täysille. No mitäs ihmettä, nythän ne ei liiku enää ollenkaan. Mantelijauhot ja sokeri ovat muuttuneet - niin no, mantelimassaksi. Saisikohan sen siivilän läpi? Ei saa. Siivilän sillä kuitenkin saa tukkoon. Kokeillaan isompisilmäistä siivilää. Ei onnistu silläkään.

Laitetaan itse tehty mantelimassa jääkaappiin (koska "tästähän voi tehdä vaikka keksejä") ja aloitetaan alusta. Ja hei, kuka on tehnyt vahingossa mantelimassaa, käsi ylös? Niin. Wb-Martta osaa.

Seuraavaksi: "erottele valkuaiset". Ai näinkö?

"Vatkaa valkuaisia keskiteholla". Mikä on keskiteho? "Älä käytä nestemäistä elintarvikeväriä" (miten nestemäisen olomuoto muutetaan joksikin muuksi?).

"Siivilöi tomusokeri-mantelijauhoseos valkuaisvaahdon joukkoon nuolijalla sekoittaen". Siivilöi? Siivilässä on mantelimassaa. En siivilöi.

Toisessa ohjeessa luki, että nuolijalla pitää kääntää 40 kertaa, eri suuntiin. 1 - 2 - 3 - 4 - 5...38 - 39 - 40. Valmis.

"Kaada taikina pursotuspussiin. Voit piirtää leivinpaperin kääntöpuolelle muotit, joiden avulla leivoksista tulee tasakokoisia." Hahaaahaaahhhaaaaaa.

"Pursota leivinpaperin päälle kiekkoja." Helppoa, pursotuspussin kärki auki ja struuuuuuuts, mitä hittoa. Kuin sementtiä. Vähän isompi reikä. Struts oho. Tulikohan vähän liian iso reikä?

Kaksi leivinpaperia on jo täynnä, äääh mihin laitan pursotuspussin kun levitän kolmannen... tehdään kolmannelle pellille vähän isompia kiekkoja.

"Anna kuorten kuivua pellillä noin 30 min, kunnes ne ovat koskettaessa kuivia." 5 min, töks. Oho. 8 min, töks. Oho. Menen pelaamaan sudokua.

Tunnin päästä täydellisen ihanat macarons-kuoret menevät uuniin.

Katsokaa kuinka täydellisiä he ovatkaan!

Sitten niihin pitää tulla jalka. "Mikä hemmetin jalka", sanoo nyt jo Insinöörismieskin. Ei tule, ei tule, ei tule, ei tule jalkaa vaikka kuinka tuijottaa. Vihdoin, vihdoin 12 minuutin kohdalla pieni, mitätön jalka on havaittavissa. "Käännä pelti puolessa välissä jotta kuoret kypsyvät tasaisesti." Hahaaahaaahhhaaaaaa potenssiin kaksi.

15 min kohdalla kuoret ulos uunista. "Anna kuorten jäähtyä ja irrota ne sitten leivinpaperista." No en kyllä malta odottaa. Höh, ei irtoa. No jäähtykööt sitten.

**30 min myöhemmin** ei irtoa vieläkään. Onkohan ne raakoja?

***tässä sensuroitua säätämistä uunin ja peltien kanssa***

No mutta hei, ne voi varmaan irrottaa leivinpaperista fileerausveitsellä. Aika jännästi pellin toisessa päässä irtoaa ihan kivasti, toisessa päässä ei? Nyt laitetaan näihin sitä täytettä. Ai niin, täytettä ei ole vielä tehty. No, siihenhän tuli lemon curdia ja tuorejuustoa, sotkuti sotkuti *maistetaan*, lisätään vähän sokeria. No niin, nyt on täytettä. Mutta nää kuorethan on keskenään eri kokoisia? No ei kai se niin paljoa haittaa. Ei kukaan huomaa.

Lopputulos todettavissa alta. Nokkelimmat arvaavat, kumpi on tavoitekuva ja kumpi toteuma. Mutta olihan se kuitenkin niin helppoa (ei), nopeaa (ei) ja näyttävää (ei todellakaan) että varmaan on pakko kokeilla toisenkin kerran.

Huomenna tehdään - niin, aivan oikein - mantelikeksejä. Ne on varmaan niin helppoja ettei niihin tarvitse edes ohjetta.

Mitä haettiin ja mitä tuli. Arvaatko kumpi on kumpi? Kiitos ja anteeksi Mr. Macarons.
(Photocredit siihen toiseen: blushandbeyond.com)

Kikkailusta kokkailuun

Ooh. Hän on saapunut.

Pysy kuulolla, jatkoa seuraa 😁

Eka ikinä. Sous vide kananmuna.

Sous vide -kikkailua

Kuten jotkut ehkä muistavat, Wannabe-Martta sai viime vuonna lahjaksi vakumointikoneen, josta kovasti ilahtui. Värkkiä onkin sittemmin työllistetty säännöllisesti - superhelppoa, superkätevää. Elintarvikkeet paitsi säilyvät paremmin, vievät vähemmän tilaa, joka esim. Wb-Martan pakastimessa on erittäin tervetullutta.

Kokkaushifistelijän, jollaiseksi Wb-Marttakin ainakin jossain määrin tunnustautuu, väistämätön seuraava askel vakumointikoneen jälkeen on sous vide eli tyhjiökypsennys. Sous videssä liha, kala tai vaikkapa kasvikset upotetaan vakuumissa veteen, ja vesi pidetään tarkasti halutussa lämpötilassa. Näin kypsennystä voidaan jatkaa vaikka tunteja, ilman että ruoka kypsyy yli. Jos olet koskaan ravintolassa ihastellut täydellisen tasakypsää pihviä tai juuri sopivan mehevää lohta (jonka saavuttaminen kotioloissa tuntuu lähes mahdottomalta), sen salaisuus mitä todennäköisimmin on juurikin sous vide. Menetelmä on myös äärimmäisen helppo, ruoka valmistuu kuin itsekseen, eikä kysennyksen pituus ole auringontarkkaa kuten pihvejä tai kalaa yleensä valmistettaessa on. Voiko olla houkuttelevampaa?

Kun Kaaoskeittiössä innostus iskee, se yleensä iskee yllättäen ja pyytämättä, ja on niin armoton ettei sitä vastaan tule taistella. Näin tälläkin kertaa - sous videtä oli päästävä testaamaan välittömästi idean synnyttyä. Koska Wb-Martalla ei ole sous vide -kokkailuun sopivia teknisiä vempaimia (sirkulaattori, joka kiinnitetään esim kattilan tai muun astian reunaan, ja pitää veden halutussa lämpötilassa, tai varsinainen sous vide -keitin), oli kikkailtava. Onneksi sous vide onnistuu hyvin perusvälineilläkin: tarvitset vain isohkon astian (johon kypsennettävä tuote mahtuu ongelmitta), tarkan lämpömittarin ja kosolti kokeilumieltä ja kärsivällisyyttä. Ja aikaa, mitään hätäisen miehen hommaa ei sous vide -kokkailu (-kikkailusta puhumattakaan) ole.

Hurjimmat sous vide -kikkailevat keittiön altaassa: allas täyteen sopivan lämpöistä vettä, lihat (tai mitä nyt onkaan valmistamassa) veteen ja mittarilla lämpötilaa tarkkailemaan. Hanasta on periaatteessa helppo lisätä kuumaa vettä tarvittaessa, mutta lämpötilan pitäminen juuri halutussa on varmasti haasteellista. Ja keittiön vesipiste ja allas on valmistuksen ajan, eli helposti useamman tunnin,  enemmän tai vähemmän pois käytöstä. Nou gou Wb-Martalta. Sen sijaan Wb-Martta viritti sous vide -asemansa uuniin: tyhjiöpakatut pihvit uunivuokaan 50-asteiseen veteen (jos kokeilet tätä kotona, varmista huolella että pakkaus on kokonaan veden alla), ja uuni noin 60 asteeseen. Veteen asetetusta lämpömittarista oli helppo tarkkailla veden lämpötilaa, joka nousi hyvin hitaasti aina 54 asteeseen asti (tähän aikaa meni noin 1,5 tuntia). Tällöin lihat otettiin uunista pois, avattiin vakuumi, maustettiin (olisi voinut ja kannattanutkin maustaa jo ennen vakumointia, sillä tyhjiöpakkaus tehostaa lihan maustumista), ja nopeasti kuumalla pannulla kauniit pinnat.

Ja ou mai gaad että voi olla eroa pihvillä ja pihvillä! Pannulla paistaessa tai grillatessa liha kypsyy kerroksittain, ja pinta on aina kypsempi kuin sisus (joka voi olla hyvinkin raaka). Sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos tasakypsää halajaa, on sen pannulla paistaminen erittäin vaikeaa. Ja vaikka luulisikin siinä onnistuneensa, sous vide -kypsytetyn lihan jälkeen tajuaa että ei, ei sittenkään. Myös ero rakenteessa on uskomaton: sous videssä kun neste pystyy pakkauksessa sisällä, on lopputuloksena täydellisen mehevä ja maukas liha.




Varsin onnistunut kikkailu siis ja ei liene vaikea arvata, että nälkä kasvaa syödessä. Kaaoskeittiössä siirrytään jatkossa sous vide -kikkailusta sous vide -kokkailuun. Postissa on nyt matkalla sirkulaattori, joka valmistaa ne täydelliset pihvit, kalat ja kananmunat (tätä on pakko kokeilla!).

Ja jota voi ohjata kännykällä. Arvatkaa kuka teki tilauksen?