Herkkuleipä viikonlopun kiireettömiin aamiaisiin

Wb-Martan bravuureihin kuuluu viikonloppuaamiaisten vastapaistettu leipä, jota on kokkailtu Kaaoskeittiössä jo useamman vuoden ajan - eli riittävän pitkään jotta voi jo varmuudella sanoa että aina toimii ja melkein aina onnistuu. Ja on helppoa kuin mikä (vaikka valmiista leivästä tai sämpylöistä saakin helposti kuvan että uunin ääressä on aherrettu pitkään ja hartaasti).

Kaaoskeittiön pataleipä / -sämpylät viikonlopun aamiaispöytään

Edellisenä iltana: sekoita puuhaarukalla muutama desi jauhoa (makusi mukaan esim venhä- tai sämpyläjauhoja), 1 tl kuivahiivaa ja 1,5 tl suolaa. Kaada joukkoon 3,5 dl kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi velliksi ja lisää jauhoja niin, että taikina on suurinpiirtein puuron paksuista (jos teet leipää, tee taikinasta vähän paksumpaa puuroa, sämpylät onnistuu löysemmästäkin). Peitä kulho kelmulla ja laita yöksi jääkaappiin.

Aamulla: varmista ensin että taikina on noussut. Kaaoskeittiössä on kerran jäänyt nousematta, syynä ilmeisesti vanhentunut hiiva. Jos niin on päässyt käymään, paista munakas.

Muussa tapauksessa laita uuni lämpenemään 230 asteeseen, ja jos teet leipää, laita uuniin valurautapata kansineen.

Sämpylät: nostele taikina lusikalla leivinpaperille - tästä määrästä taikinaa tulee noin kuusi sämpylää. Ripottele hieman jauhoja pinnalle. Paista 230 asteessa 30 min.

Pataleipä: uunin lämmettyä, ota pata pois uunista ja kaada taikina pataan. Paista 230 asteessa ensin puoli tuntia kansi päällä ja sen jälkeen 15 min ilman kantta.

Syö. Nauti. Vastaanota kehut.

Valurautapadan oikeaoppinen hoitaminen takaa että leipä ei jää kiinni pataan. Eli älä missään nimessä käytä padan pesemiseen tiskiainetta, ja muista voidella pata riittävän usein. Tällöin leipä lähtee padasta kuin itsestään. Mutta jos pata on esimerkiksi liian innokkaasti pesty eikä sen jälkeen muistettu voidella, leipä ei lähde padasta irti kirveelläkään (onnistuttiin tätäkin kerran kokeilemaan). Eli jos epäilyttää, voit öljytä padan, tai ripotella pohjalle hieman jauhoja ennen kuin laitat padan uuniin.

Sekä sämpylöihin että leipään tulee tällä ohjeella ihanan rapea kuori ja kuoren alla leipä säilyy hyvänä useita päiviä. Eli voit huoletta paistaa leivän lauantaiaamuna ja syödä sitä vielä sunnuntaina - jos sitä vielä on jäljellä! Ja taikinaa voi myös tehdä tupla-annoksen mutta paistaa ensin vain puolet ja jättää toisen puolen jääkaappiin odottamaan seuraavaa aamua.

Ja taikinaan voit tietty lisätä oman maun mukaan melkein mitä vain: hiutaleita, leseitä, siemeniä, pähkinöitä... ja samoin pinnalle. Eräs suurimmista Wb-Martan lemppareista on saksanpähkinä-spelttileipä: taikinan joukkoon n 1,5 dl saksanpähkinöitä ja jauhosta noin puolet spelttijauhoa. Nam! Pintaan voi kokeilla esim hieman sormisuolaa.

Kivoja leipäkokeiluja: tällä ohjeella et voi epäonnistua!

Nostalgiaruokaa

Meillä kaikilla on nostalgisia makumuistoja. Monet niistä juontuvat lapsuudesta tai nuoruudesta, jotkut ehkä liittyvät johonkin tärkeään hetkeen. Useimmat niistä hyviä, mutta kai niitä koulun ruokalan tillilihamuistojakin voi nostalgisiksi kutsua (itselläni tosin ei tillilihan eikä muunkaan kouluruoan suhteen ollut mitään ongelmaa, kouluruoasta on Wb-Martalle jäänyt yksinomaan hyviä muistoja).

Wannabe-Martankin pitkäkestoiseen muistiin on tallennettu monia lapsuuden aikaisia ruokamuistoja. Mummin lihapullat. Perunavelli. Kunnon soppalihasta pitkään keitetty lihakeitto. Helmivelli (mikä vitsin vellifani oonkaan oikeen ollu?). Wb-Martan ihan ensimmäinen (muistiin tallentunut) lempiruoka oli porkkanalaatikko, josta äiti pitkään yritti selittää ettei se ole varsinainen ruoka vaan lisäke, mutta totesi jossain vaiheessa jankuttamisen turhaksi. Porkkanalaatikosta ei tosin ole käänyt mitään erityistä ruokamuistijälkeä.

Wb-Martan äidin puoleisessa suvussa kaikki naispuoliset jäsenet valmistavat perheilleen Punaista Makaronia (ehdottomasti erisnimi, käsite suorastaan). Se lienee Wb-Martan isoäidin lanseeraama, jauhelihasta, sipulista ja makaronista koostuva sötkötys. Punaisen värinsä se sai aikanaan tomaattipyreestä. Tästä suvun perinneruoasta jokainen on sittemmin kehittänyt oman versionsa ja kaikki ovat keskenään erilaisia, mutta silti niitä kaikkia kutsutaan edelleen Punaiseksi Makaroniksi (Wb-Martan versiossa on juustokastiketta Ameeriikan malliin, eikä sitä värjätä punaiseksi). Ja samantyyppistä sötkötystä on taatusti tehty lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa.

Kaaoskeittiössä tehtiin eilen nostalginen makumatka kun Wb-Martta sai päähänsä tehdä uunilohta smetana-herkkusienikastikkeessa. Sitä syötiin Wb-Martan lapsuudenkodissa usein, mutta jos ei muisti aivan petä, Kaaoskeittiössä ei tätä herkkua ole tehty koskaan. Tämäkin ruoka lienee useimmille tuttu.

Ruoka on nerokkaan yksinkertainen. Lohi- tai kirjolohifileen, mitä nyt kukakin tahtoo käyttää, pintaan suolaa, sitruunapippuria ja kuivattuja tilliä, ja naamalleen eli nahkapuoli ylöspäin uunivuokaan. Paistoa kymmenisen minuuttia ja nahka pois (lähtee haarukalla rullaamalla, Wb-Martan äidin ässävinkki!), myös tälle puolelle mausteet, herkkusieniviipaleita ja purkki smetanaa tahi ranskankermaa. Koska nostalgiset makumuistot toistetaan niin autenttisena kuin mahdollista, ja tämä muisto tullee 80-luvun lopulta, herkkusienet tulivat purkista. Modernimmat käyttäköön tahtoessaan tuoreita mutta ne käyttäisin pannun kautta. Sitten takaisin uuniin kypsymään loppuun. Ja muussin kanssahan tätä tietysti syödään.

Illalla vielä viikolla tähteeksi jääneestä kuivahtaneesta leivästä Croque Monsieur eli, no, paahdettu  kinkkujuustoleipä. Supersimppeliä.

Ensi viikolla juhlitaankin sitten 100-vuotiasta Suomea! Hyvää Suomen juhlapäivää kaikille!

Ps. Vinkki joulutorttujen tuunaajille: astetta fiinimmät tortut saat tuplatäytteellä. Ensin sakaroiden keskelle (esim vanilja-)tuorejuustoa, sitten sakarat kiinni ja päälle normaaliin tapaan marmelaadia. Näyttää samalta mutta maistuu ihan eriltä. Nam.

Kaikki valmiiksi vuoden loppuun -hype

Wb-Martta elää vuoden kiireisintä aikaa. Töissä on, kuten aina näihin aikoihin, alkanut "tehdään tämä ja tämä ja tämä ja tämä valmiiksi vuoden vaihteeseen mennessä" -hässäkkä. Ihmeellistä on, että vaikka joka vuosi tehdään aina KAIKKI vuoden loppuun mennessä valmiiksi, ensi vuonnakin on kuitenkin aina vaikka mitä puuhaa. Universumin lakeja joita Wb-Martta ei ymmärrä.

Tähän aikaan vuodesta viikonloput menee enimmäkseen edellisestä työviikosta palautuessa ja seuraavaan valmistautuessa. Onneks Wb-Martta ei ole mikään jouluihminen joten jouluvalmisteluista harvemmin tarvitsee stressiä ottaa. Tämä vuonna joulua ei vietetä edes Suomen kamaralla joten joulusiivousta ja koristeluakaan ei tarvitse tehdä, kunhan kynttilät  ja erilaiset valokoristeet kaivaa esiin. Ja se on toki tehtykin jo 😊 Freixenetin uudesta proseccopullosta saa muuten superkauniin valokoristeen kun poistaa etiketit (ja skumpan 😂) ja laittaa valot sisään.

Viime viikonloppuna Kaaoskeittiössä valmistui ekaa kertaa ikinä picanhaa, tuota brasilialaisten ylistämää lehmän pyllyä. Suolaa, pippuria, savua ja grilliä ja VIVA! Eivätpä ole brasilialaiset väärässä, Insinöörismieskin oli tämän makuelämyksen edessä sanaton. Hertsyygeli miten osasikaan olla mureaa ja pehmeää lihaa. Kypsennyksen kanssa tosin kannattaa olla todella tarkkana, mieluiten mittarin kanssa ja mielessä pitäen että liha kypsyy vielä vetäytyessään reippaasti. Mielummin grillistä pois hetkeä liian aikaisin kuin hetkeä liian myöhään.

Picanhan kylkeen kaikessa yksinkertaisuudessaan vain paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa sekä karamellisoitua sipulia. Aivan loistokasta. Kehitimme uuden kannatuslaulun, se menee suunnilleen näin (jonkun jalkapallohoilotuksen sävelellä): "picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa, picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa!!!" Ei siis ollut vika kerta kun tätä Etelä-Amerikan ihmettä Kaaoskeittiössä kokkaillaan.

Wb-Martta on surkea reseptien noudattamisessa. Reseptejä luetaan toki ahkerasti, maailman (tai ainakin Suomen) ihanin ruokalehti Glorian ruoka&viini selataan hiirenkorville heti sen ilmestyttyä (+ vanhoihin numeroihin palataan säännöllisesti) ja kännykällä otetaan kuvia muistilapuiksi ("tätä viiniä karitsanpotkan kanssa"), kaikkien mahdollisten multimediavälineiden muistit on ääriään myöten täynnä kiinnostavia ruokaohjeita (Wb-Martta ei tajua dropboxeista, evernoteista, mitäniitänytonkaan, mitään - kaikki löytyy mutta mitään niistä ei käytetä) ja keittiössä on oma kaappi omistettuna ruokakirjoille. Mutta ei, mitään ohjetta ei juuri koskaan noudateta. Pari ensimmäistä kohtaa reseptin valmistusohjeesta saattaa vielä sujua, mutta viimeistään kolmannessa kohdassa joko keskittyminen herpaantuu, luovuus iskee peliin tai vain yksinkertaisesti unohtuu että tähän oli joku ohjekin: aletaan soveltaa. Vähän sitä, vähän tätä - ja lopputulos muistuttaa alkuperäistä ohjetta kuin Saarioisten pizza napolilaista esiäitiään: yhteistä korkeintaan nimi.

Yhden käden sormilla on laskettavissa ne ruoat joita Wb-Martta valmistaa ohjeen mukaan (paitsi ehkä leivonnaiset, niissä on paha sooloilla. Yritetty toki on, lähes joka kerta...). Mutta viime sunnuntaina tähän harvalukuiseen joukkoon liittyi uusi jäsen: Kitaramiehen kanacurry (resepti vaikka täältä). Ooh ja koosch, herrajjumala miten hyvää. Aivan supertäydellistä pimeän syksysunnuntain ruokaa. Ja se tuoksu - jösses. Jälleen oli sanatonta porukka pöydän ympärillä.

Nyt tämän viikonlopun haasteiden pariin. Huomenna vietetään Wb-Martan kummitytön syntymäpäiviä ja sankari on armoton Frozen-fani (eikö kaikki neljävee tytöt ole?). Wb-Martalla siis tiedossa lahjapaketointia - ei todellakaan kuulu ydinosaamisalueisiin. Voi olla että ruokapäivityksiä ei tarvitse tältä viikolopulta odotella 😁

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ai nii. Joulutorttuja. Tänään. Sen verran jouluihminen Wb-Marttakin on. Mutta mustikkamarmeladilla, ettei mene liian jouluksi.