Rekon jälkeinen jauhelihakrapula: Lasse ja muut jauhelihakouhotukset

Wb-Martta ostaa lähes kaikki lihat, varsinkin naudanlihat, Reko-myynnistä. (Googleta Reko jos et tiedä mistä on kyse. Wb-Martalta ISO peukku.) Meillä Rekon myyntipäivä (tai kuten Reko-piireissä sanotaan, jakopäivä) on perjantai. Kaaoskeittiöön ostetaan Rekosta jauhelihaa parin-kolmen kuukauden välein viiden kilon säkki, ja silloin seuraava viikonloppu harratetaan vahvasti jauhelihakokkausta. Viisi kiloa jauhelihaa on nimittäin paljon. Sanoinko jo - PALJON.

Useimmiten osa jauhelihasta päätyy hampurilaispihveiksi, niin tälläkin kertaa. Tällä kertaa hampurilaispihvitehtaassa koettiin erityisiä ilon hetkiä, koska sitten edellisen kerran, Kaaoskeittiöön on ilmestynyt vakumointikone. Enää siis pihvejä ei tarvitsekaan koota leivinpaperilla eroteiltuina painovoimaa uhmaaviksi torneiksi pakastimeen, vaan ne voi vakumoida näppärästi kahden pihvin pakkauksiin. Kuinka kätevää, puhumattakaan vakumointikoneen käyttämisen ilosta (insinöörismies on hieman teknisiin vempaimiin kallellaan vaikkei sitä aina myönnäkään...).

Lopusta useimmiten tehdään muodossa tai toisessa jauhelihakastiketta (bolognese tai perinteinen suomalainen) ja lihapullia valmiiksi annoksiksi pakastettuna (usein peruna- tai juuresmuussin ja sienikastikkeen kera). Tänään nämä vaihtoehdot eivät houkutelleet (insipiraatio eli inspis eli "nappaaks?" on Kaaoskeittiössä kaikista tärkein raaka-aine eikä ilman sitä kannata yrittää mitään, jos yrittääkin niin varmasti epäonnistuu). Sen sijaan lasagne eli tuttavallisesti Lasse houkutteli kovastikin. Eikä sinun tule Lassen kutsua vastustaman (Kaaoskeittiön laki), joten Lassepuuhiin oli Wb-Martan ryhdyttävä. Sitä ennen oli tosin tarve parin tunnin joogalle, lämmitelyksi moiseen urheilusuoritukseen 😊

Joogan jälkeen haettiin fiilistä tartarista, jota Kaaoskeittiössä varsin harvoin itse tehdään (ravintolassa tartutaan mahdollisuuteen toki useinkin):

Tämäkin oli namnam. Mutta sitten asiaan.

Wb-Martan lasagne saattaa näyttää perinteiseltä mutta ei ihan sitä ole: bechamel-kastike on korvattu juustokastikkeella (miksi suuruustaa vehnäjauholla kun juustokin on keskitty?) ja jauhelihana käytetään yleensä aina pelkkää nautaa. Eipä ole vielä vastaan tullut ketään joka ei Wb-Martan lasagnesta olisi pitänyt. Tai ehkä joku mutta sitä henkilöä en muista 😀

Astiat oli loppua taas kesken kun Wb-Martta keitti suurkeittiötyylillä

Lassen kanssa tietty italialaista punkkua, muuta ei kannata yrittäkään (tai no, työpäivänä lounaalla on joskus pakko yrittää jotain muutakin...)

Ihan parasta taas kaikki. Voi olla että isänpäivätuliaisena maailman parhaalle isille viedään yksi vuoka. Maukasta isänpäiväviikonloppua kaikille!