Tekstit
Wb-Martta on täyttänyt viime viikkojen kalenterinsa mitä erinäisimmillä jouluaiheisilla häppeningeillä. Pikkujoulut, glögit, tortut, skumpat ja humpat ovat seuranneet toistaan niin katkeamattomana virtana (pikkujoulutglögittortutskumpathumpatpikkujoulutglögittortutskumpathumpat...) ettei ole välissä ehtinyt tapahtumia tekstiksi muotoilla. Mutta jos jonkinlaista ruokapuolta on ehditty puuhastella!
Ensimmäistä kertaa ikinä Wb-Martta tutustui siikacevicheen. Tai no, ainakin ensimmäistä kertaa kokkaajan roolissa, ehkä jossain ravintolassa sitä on tullut syötyä mutta ei voi sanoa että olisi erityisesti mieleen jäänyt. Wb-Martta ei muutoinkaan ole kummoinen siian ystävä (olen vähän outo, tiedän). Graavisiika, savusiika ja paistettu siika - joo-o, ihan ok, mutta tehdäänkö ensi viikonloppuna jotain ihan muuta?
Mutta. Siikaceviche. JOTAIN IHAN MUUTA. Ooh. Namnamnamnam. Resepti on taas kerran maailman helpoin. Pieneksi kuutioitu nahaton ja ruodoton siika uitetaan punasipulin, valkosipulin, chilin ja korianterin (ehkä ripaus suolaa ja pippuria) kanssa reilussa limemehussa kolmesta neljään tuntia. Pariin otteeseen kannattaa käydä kääntelemässä jotta maustuu tasaisesti. Uittaminen on itse asiassa vähättelyä, hukuttaminen olisi osuvampi termi: limemehua on oltava niin että siika varmasti siihen hyvin peittyy. Riittävästi kylpeneen kalan tunnistaa värin muutoksesta: raakana läpikuultava siika muuttuu kypsyessään valkoiseksi. Siinä vaiheessa ääntä kohti. Itse paahdoin uunissa ohuita Maalahden limpun siivuja kaveriksi, jotkut tykkäävät nachojen kanssa, voi se siihenkin passata. Oli miten oli, hyvää on.
Tosin leiville kävi ensin näin 😄
Pääruoaksi tämän jälkeen grillattua flanksteak (koska insinöörismies ja grilli) chimichurrikastikkeella ja feta-vesimelonisalaattia. Kuvaaminen siinä pikkujoulutohinassa unohtui, mutta alla kuva kesäisestä harjoituskappaleesta (tässä salaatissa myös mansikoita, mutta kun kuvittelee mansikat salaatista pois niin saa varsin osuvan käsityksen mistä on kyse).
Jälkkäriksi kahden suklaan moussea ("tämähän-on-ihan-helppoa-eikä-tässä-mitään-mittoja-tarvita") joka ei sitten ihan edeltäjiensä veroisesti onnistunut. Mutta kaksi kolmesta, aivan kelpo suoritus.
Seuraavissa pikkujouluissa sitten kokattiinkin kolmen miehen voimin lihamurekkeen tuning-versiota, mutta siitä lisää ensi kerralla. Stressittömiä jouluvalmisteluja!
Ensimmäistä kertaa ikinä Wb-Martta tutustui siikacevicheen. Tai no, ainakin ensimmäistä kertaa kokkaajan roolissa, ehkä jossain ravintolassa sitä on tullut syötyä mutta ei voi sanoa että olisi erityisesti mieleen jäänyt. Wb-Martta ei muutoinkaan ole kummoinen siian ystävä (olen vähän outo, tiedän). Graavisiika, savusiika ja paistettu siika - joo-o, ihan ok, mutta tehdäänkö ensi viikonloppuna jotain ihan muuta?
Mutta. Siikaceviche. JOTAIN IHAN MUUTA. Ooh. Namnamnamnam. Resepti on taas kerran maailman helpoin. Pieneksi kuutioitu nahaton ja ruodoton siika uitetaan punasipulin, valkosipulin, chilin ja korianterin (ehkä ripaus suolaa ja pippuria) kanssa reilussa limemehussa kolmesta neljään tuntia. Pariin otteeseen kannattaa käydä kääntelemässä jotta maustuu tasaisesti. Uittaminen on itse asiassa vähättelyä, hukuttaminen olisi osuvampi termi: limemehua on oltava niin että siika varmasti siihen hyvin peittyy. Riittävästi kylpeneen kalan tunnistaa värin muutoksesta: raakana läpikuultava siika muuttuu kypsyessään valkoiseksi. Siinä vaiheessa ääntä kohti. Itse paahdoin uunissa ohuita Maalahden limpun siivuja kaveriksi, jotkut tykkäävät nachojen kanssa, voi se siihenkin passata. Oli miten oli, hyvää on.
Tosin leiville kävi ensin näin 😄
Pääruoaksi tämän jälkeen grillattua flanksteak (koska insinöörismies ja grilli) chimichurrikastikkeella ja feta-vesimelonisalaattia. Kuvaaminen siinä pikkujoulutohinassa unohtui, mutta alla kuva kesäisestä harjoituskappaleesta (tässä salaatissa myös mansikoita, mutta kun kuvittelee mansikat salaatista pois niin saa varsin osuvan käsityksen mistä on kyse).
Jälkkäriksi kahden suklaan moussea ("tämähän-on-ihan-helppoa-eikä-tässä-mitään-mittoja-tarvita") joka ei sitten ihan edeltäjiensä veroisesti onnistunut. Mutta kaksi kolmesta, aivan kelpo suoritus.
Seuraavissa pikkujouluissa sitten kokattiinkin kolmen miehen voimin lihamurekkeen tuning-versiota, mutta siitä lisää ensi kerralla. Stressittömiä jouluvalmisteluja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti