Tekstit
Wannabe-Martta on sesonkiruoan suuri kannattaja. Marjat, sienet, juurekset, uudet perunat ja riista löytävät luontaisesti paikkansa Kaaoskeittiön vuosikellosta. Ruokailu- ja kokkailutottumukset muuttuvat muutenkin vuodenaikojen mukaan: kevään koittaessa ja valon lisääntyessä ostoskoriin päätyy selvästi enemmän tuoreita kasviksia, punaviini vaihtuu vaaleampiin sisaruksiinsa ja ruoka valmistetaan mieluiten grillissä. Syksyllä käy päinvastoin: vihreät kasvikset vaihtuvat juureksiin ja sieniin, pitkään haudutettavat uuniruoat valtaavat ruokalistan ja viini tummenee samaan tahtiin iltojen kanssa.
Wb-Martan sesongeista on kuitenkin puuttunut yksi olennainen kausituote: parsa. Tuo monen mielestä kaikkien kausiruokien kuningatar, viehko viettelijätär vihreässä tai valkoisessa puvussaan. Pitkänhuiskea kaunotar jolle monet ovat menettäneet sydämensä niin, että keväistä herkkua varten on pitänyt hankkia oma erityinen kattilansakin. Eipä ole Kaaoskeittiössä parsasta ilakoitu - Wb-Martta ei vaan ole tajunnut. Parsa ei ole herättänyt mitään viboja. Ei mitään. Nothing. Nada. Ihan kiva mutta ei mitään hypetyksen aihetta.
Kunnes tänä kevänä se iski. Parsa. PARSA.
Kaikki alkoi Grand Champagnen jäljeisestä päivällisestä (kuohuvat kuuluvat Wb-Martan pitkän sesongin tuotteisiin. Eli a) aina ja b) joka tilaisuudessa). Kun ensin puolesta päivästä alkaen maistelee toinen toistaan ihanampia kuohuvia, sitten jatkaa lasillisella champagne pop up barissa, ja nauttii vielä ruokalistan pohdintajuomana (tunnettehan konseptin?) lasillisen... ja sitten eteen tuodaan tämä
Mitä muuta voi olla kuin myyty???
Eikä parsainnostus edes jäänyt tähän. Wb-Martta vietti keväällä muutaman viikon Keski-Euroopassa (siitä oma postauksensa tuonnempana) parhaaseen parsa-aikaan. Saksan ja Ranskan ravintolatkin toki mainion keväisen herkkunsa tuntevat ja osaavat sen hyödyntää, mutta Wb-Martta keksi tuoda pari punttia tuoretta parsaa mukanaan Kaaoskeittiöön. OMG kuten ameriikoissa sanotaan. OMG!!! Suomeksi lähinnä kai herrajjjjumala!!! HERRAJJJUMALA!!!
Läheltä kasvupaikkaansa ostettu ja edes kohtuullisen pikaisesti valmistettu parsa on AIVAN ERI ASIA kuin suomalaisessa supermarketissa myytävä. Vaikka Wb-Martallakin meni ostaminen ja valmistus eri päiville, ja olosuhteiden pakosta parsat ostettiin ruokakaupasta eikä tuottajalta suoraan kuten alkuperäinen suunnitelma oli, parsa oli silti AIVAN JÄRKKYHYVÄÄ.
Valaiseva esimerkki: tässä Wb-Martan matkaltaan tuoma parsa (ruokavieraille inspiraatioksi, ei todellakaan julkaistavaksi ajateltu kuva, siksi kuva luokaton laadultaan)
Ja tässä suomalaisessa kaupassa myytävä
Tosin, kyllä suomalaisistakin kaupoista saa todella tuoretta ja napakkaa parsaa, mutta ainakin Wb-Martan kotikaupan hyllyllä freesit ykkösluokan parsat melkoisen kalliita. Nopea kuljetusketju kun nostaa sekä ekologisia vaikutuksia että kustannuksia. Kaikkea ei vaan kannata kuljettaa.
No mitä ihmeparsasta siitä sitten tehtiin??? Ensinnäkin, ei keitetty. Ei ensimmäistäkään. Eikä Wb-Martta ikinä enää parsan parsaa keitäkään. Parsakattilaa ei Kaaoskeittiössä tarvita.
Ensimmäiset grillattiin pekonin kera. Voin vannoa, etten ole IKINÄ syönyt yhtä hyvää parsaa.
Ja tokat. Grillattiin nekin. Nautittiin kera jättikatkarapujen ja hollandaisekastikkeen.
Wannabe-Martta on sanaton.
Wb-Martan sesongeista on kuitenkin puuttunut yksi olennainen kausituote: parsa. Tuo monen mielestä kaikkien kausiruokien kuningatar, viehko viettelijätär vihreässä tai valkoisessa puvussaan. Pitkänhuiskea kaunotar jolle monet ovat menettäneet sydämensä niin, että keväistä herkkua varten on pitänyt hankkia oma erityinen kattilansakin. Eipä ole Kaaoskeittiössä parsasta ilakoitu - Wb-Martta ei vaan ole tajunnut. Parsa ei ole herättänyt mitään viboja. Ei mitään. Nothing. Nada. Ihan kiva mutta ei mitään hypetyksen aihetta.
Kunnes tänä kevänä se iski. Parsa. PARSA.
Kaikki alkoi Grand Champagnen jäljeisestä päivällisestä (kuohuvat kuuluvat Wb-Martan pitkän sesongin tuotteisiin. Eli a) aina ja b) joka tilaisuudessa). Kun ensin puolesta päivästä alkaen maistelee toinen toistaan ihanampia kuohuvia, sitten jatkaa lasillisella champagne pop up barissa, ja nauttii vielä ruokalistan pohdintajuomana (tunnettehan konseptin?) lasillisen... ja sitten eteen tuodaan tämä
Mitä muuta voi olla kuin myyty???
Eikä parsainnostus edes jäänyt tähän. Wb-Martta vietti keväällä muutaman viikon Keski-Euroopassa (siitä oma postauksensa tuonnempana) parhaaseen parsa-aikaan. Saksan ja Ranskan ravintolatkin toki mainion keväisen herkkunsa tuntevat ja osaavat sen hyödyntää, mutta Wb-Martta keksi tuoda pari punttia tuoretta parsaa mukanaan Kaaoskeittiöön. OMG kuten ameriikoissa sanotaan. OMG!!! Suomeksi lähinnä kai herrajjjjumala!!! HERRAJJJUMALA!!!
Läheltä kasvupaikkaansa ostettu ja edes kohtuullisen pikaisesti valmistettu parsa on AIVAN ERI ASIA kuin suomalaisessa supermarketissa myytävä. Vaikka Wb-Martallakin meni ostaminen ja valmistus eri päiville, ja olosuhteiden pakosta parsat ostettiin ruokakaupasta eikä tuottajalta suoraan kuten alkuperäinen suunnitelma oli, parsa oli silti AIVAN JÄRKKYHYVÄÄ.
Valaiseva esimerkki: tässä Wb-Martan matkaltaan tuoma parsa (ruokavieraille inspiraatioksi, ei todellakaan julkaistavaksi ajateltu kuva, siksi kuva luokaton laadultaan)
Ja tässä suomalaisessa kaupassa myytävä
Tosin, kyllä suomalaisistakin kaupoista saa todella tuoretta ja napakkaa parsaa, mutta ainakin Wb-Martan kotikaupan hyllyllä freesit ykkösluokan parsat melkoisen kalliita. Nopea kuljetusketju kun nostaa sekä ekologisia vaikutuksia että kustannuksia. Kaikkea ei vaan kannata kuljettaa.
No mitä ihmeparsasta siitä sitten tehtiin??? Ensinnäkin, ei keitetty. Ei ensimmäistäkään. Eikä Wb-Martta ikinä enää parsan parsaa keitäkään. Parsakattilaa ei Kaaoskeittiössä tarvita.
Ensimmäiset grillattiin pekonin kera. Voin vannoa, etten ole IKINÄ syönyt yhtä hyvää parsaa.
Ja tokat. Grillattiin nekin. Nautittiin kera jättikatkarapujen ja hollandaisekastikkeen.
Wannabe-Martta on sanaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti