Wannabe-Martan makumatka Euroopassa, osa I: Ranska

Wannabe-Martta on suuri automatkailufani. Automatkailu on kuulunut Wb-Martan lomailuperinteisiin nuoruudesta asti. Autolla matkaillessa vapaus on vertaansa vailla: voit päättää itse mitä näet ja koet, minne menet ja kauanko viivyt. Reitin varrelle voit makusi mukaan valita maaseutua tai kaupunkimaisemaa, rantaa tai vuoristoa, ostoskeskuksia tai luonnonpuistoja, moottoriteitä tai pikkuteitä - tai kaikkea tätä ja vielä paljon muuta. Vapaus liikkua paikasta toiseen, siirtyä tai viipyä, suunnitella reittiä pikkutarkasti tai olla suunnittelematta yhtään mitään. Automatkailun vapautta on vaikea muilla tavoin kokea - siksi automatkailu on Wannabe-Martan suosikkimatkailumuoto.

Wannabe-Martta ja Insinöörismies viettivät alkukesästä kaksi viikkoa autoillen Ranskassa ja Espanjassa. Ajan säästämiseksi tällä kertaa lennetiin Müncheniin, josta matkaa jatkettiin vuokra-autolla. Kevät oli molemmilla ollut rankka ja arki kellon ja kalenterin orjuuttamaa - ehkä siitä syystä lomalle lähdettiin tavallistakin löyhemmin suunnitelmin. Ensimmäisen illan hotelli oli varattuna, siitä eteenpäin kaikki suunnitelmat olivat täysin auki. Tarkemmat suunnitelmat oli tarkoitus tehdä ensimmäisenä iltana alsacelaisen viinilasin äärellä.

Ensimmäiset päivät päädyttiin viettämään Alsacen alueella: Ribeauville, Riquewihr, Eguisheim ja Colmar. Aivan ihastuttavia kaikki, kolme ensimmäistä pieniä kyliä, Colmar isompi kaupunki.

Mahtavat alsacelaiset juustot ja palanpainikkeena pari paikallista viiniä.
Mikäpä tässä oli lomaa suunnitellessa?

Colmarissa testattiin flammenkuchen, ensimmäistä kertaa ikinä. Voi suositella.

Ranskan lahja maailmalle (eräs niistä), macarons, ihanassa Riquewihrissä.

Kun Alsacessa ollaan, Crémant d'Alsace on must 💖
Tämä lasillinen nautittiin Colmarissa.

Wannabe-Martta tosin hieman yllättyi Alsacen saksalaisvaikutteisuudesta. Ranskassa kuvittelisi kaiken olevan, no, ranskalaista 😃 Alsace on kuitenkin aikojen kuluessa ollut vuoroin Saksaa, vuoroin Ranskaa, joka tietysti selittää saksalaishenkisyyden. Alsacen keittiökin on hyvin saksalaisvaikutteinen, siansorkkia ja hapankaalia tarjotaan lähes kaikkialla, hanhenmaksaa ja etanoita on selvästi vaikeampi löytää (hanhenmaksaa Wb-Martta ei tosin kaipaakaan).

Reittiä päädyttiin suunnittelemaan sääennusteen perusteella. Kiinnostavimmat suunnat olivat a) länteen kohti Atlantin rannikkoa, jossa odottivat Baskimaa, Atlantin rannikko, Biarritz ja San Sebastian, mutta mutta: lämmintä hädin tuskin kymmenen astetta; b) itään Wannabe-Martan luottomatkakohteeseen Pohjois-Italiaan: sääennusteen mukaan vettä taivaan täydeltä; ja c) etelään, kohti Espanjaa, jonne sääennuste lupaili vähintäänkin  kohtuullista säätä. Houkuttelevimmaksi suunnaksi osoittautui niin ollen Alsacesta Kaakkois-Ranskaan, kohti Espanjaa.

Ranska todellakin on ruokamatkailijan paratiisi. Wb-Martta pyrkii matkoillaan ainakin jossakin määrin syömään paikallisia ruokia. Tällä matkalla nousi yksi ruoka ylitse muiden: sinisimpukat.

Wb-Martta ei aiemmin juuri ole simpukoiden ystävä ollut, lähes päinvastoin. Taustalla on kummitellut vuosien takainen erittäin huono sinisimpukkakokemus Bryggestä, jossa Wb-Martta oli jääräpäisyydessään päättänyt ensimmäistä kertaa kunnolla syödä simpukoita (aikaisemmat kerrat kun olivat rajoittuneet yksittäisiin kappaleisiin frutti di mare -pizzan päällä). Totaalisen tietämättömänä sinisimpukoista tahi siitä, miten niitä kuuluu syödä, Wb-Martta (Insinöörismiehen yhtä mitättömän kokemuksen ja ymmärryksen "tukemana") päätyi tilaamaan turistien kansoittaman kadun varrella (ensimmäinen virhe) sijaitsevassa ravintolassa sinisimpukkakeittoa (mitä-ihmettä-se-edes-on sanoo Wb-Martta nyt, vuosia kokeneempana ja ehkä asteen viisaampana). Toinen virhe. ISO VIRHE. 

Ruoka oli yksinkertaisesti karmeaa. Jos sen haju oli luotaantyötävä. Syömättä jäi, ja sinisimpukat saivat vuosien ajan olla Wb-Martalta rauhassa. Wb-Martta kuvitteli, että "ei oo mun juttu", eikä tajunnut että tuossa kohtalokkaassa simpukkakeitossa yksinkertaisesti oli jotain pahasti pielessä. 

Vasta viime aikoina, monien vuosien jälkeen, Wb-Martta on uskaltanut antaa simpukoille mahdollisuuden. Ensin hieman pitkin hampain, sitten pieninä annoksina, ja pikkuhiljaa alkoivat simpukat maistumaan. Ja sitten, sitten tuli Mâcon, kaupunki Ranskan Bourgognessa, ja moules au roquefort eli sinisimpukat sinihomejuustokastikkeessa. Äkkikäännös simpukoiden puoleen tapahtui hetkessä, ja näitä syötiinkin kahden viikon aikana neljä kertaa.

Wannabe-Martan ranskalaisen keittiön ikisuosikkeihin kuuluu entrecôte. Sitä valmistetaan usein Kaaoskeittiössäkin, mutta kaikki parhaat entrecôtet Wb-Martta on takuuvarmasti saanut eteensä Ranskassa. Tälläkin matkalla näitä syötiin useampiakin, tämä lajinsa paras.

Insinöörismiehestä on Wb-Martan rinnalla kehkeytynyt niin ikään suuri autolomailufani. Aikaisemminkin Insinöörismies toki on autolla taittanut pitkiäkin matkoja, mutta juju onkin piillyt juuri siinä: pitkät etapit, vähän pysähdyksiä, tavoitteena määränpää. Kun autolla tehdään lomamatkaa, ovat tavoitteet jokseenkin päinvastaiset: pysähdytään aina kun siltä tuntuu, kilometreissä mitattuna matka ei välttämättä juurikaan etene, ja matkan tarkoitus on juuri se matka, ei lopussa häämöttävä määränpää.

Sopivalla joustavuudella ja toisen toiveiden huomioonottamisella (joka onkin autolomailun peruskivi: jos jo kotona ollaan lähtökohtaisesti kaikesta eri mieltä, ei välttämättä kannata lähteä pariksi viikoksi muutaman neliön kopperoon harjoittelemaan kompromissien tekemistä) yhteinen tapa lomailla on onneksi löytynyt ongelmitta, ja automatkoilla kumpikin ehtii tehdä itselleen kaikkein mieluisimpia juttuja.

Insinöörismiehen automatkailussa on yksi kohokohta ylitse muiden: pikniklounaat. Eurooppalaisten markettien leipä-, juusto-, leikkele-, hevi- ja leivostiskit kun tarjoavat ehtymättömän aarreaitan piknik-eväiden valinnalle, ja lounasmaisemankin voi valita itse. Ei pöllömpi piknik-paikka tuo ylhäällä olevakaan!

Ja mainitsinko jo aamiaiset? Ranskalaiseen aamiaiseen kuuluu erottamattomana osana croissantit, jotka ovat ällistyttävästi aina ja joka paikassa täydellisen kuohkeita ja rapeita. Tällaista aamiaista Wb-Martta ei koto-Suomessa kuuna päivänä söisi, mutta maassa maan tavalla, ja palanpainikkeenaan iso kupillinen maitokahvia, Ranskassa tämäkin maistui yksinkertaisesti täydelliseltä.

Sitten olikin aika siirtyä matkassa eteenpäin. Ranskalaisten maisemien, hyvä ruoan, viinin ja uusien kokemusten jälkeen vuokra-auton nokka suuntasi kohti Espanjaa, josta lähiaikoina oma postauksensa!