Voihan p*rs* sentään!!!

Wannabe-Martta on sesonkiruoan suuri kannattaja. Marjat, sienet, juurekset, uudet perunat ja riista löytävät luontaisesti paikkansa Kaaoskeittiön vuosikellosta. Ruokailu- ja kokkailutottumukset muuttuvat muutenkin vuodenaikojen mukaan: kevään koittaessa ja valon lisääntyessä ostoskoriin päätyy selvästi enemmän tuoreita kasviksia, punaviini vaihtuu vaaleampiin sisaruksiinsa ja ruoka valmistetaan mieluiten grillissä. Syksyllä käy päinvastoin: vihreät kasvikset vaihtuvat juureksiin ja sieniin, pitkään haudutettavat uuniruoat valtaavat ruokalistan ja viini tummenee samaan tahtiin iltojen kanssa.

Wb-Martan sesongeista on kuitenkin puuttunut yksi olennainen kausituote: parsa. Tuo monen mielestä kaikkien kausiruokien kuningatar, viehko viettelijätär vihreässä tai valkoisessa puvussaan. Pitkänhuiskea kaunotar jolle monet ovat menettäneet sydämensä niin, että keväistä herkkua varten on pitänyt hankkia oma erityinen kattilansakin. Eipä ole Kaaoskeittiössä parsasta ilakoitu - Wb-Martta ei vaan ole tajunnut. Parsa ei ole herättänyt mitään viboja. Ei mitään. Nothing. Nada. Ihan kiva mutta ei mitään hypetyksen aihetta.

Kunnes tänä kevänä se iski. Parsa. PARSA.

Kaikki alkoi Grand Champagnen jäljeisestä päivällisestä (kuohuvat kuuluvat Wb-Martan pitkän sesongin tuotteisiin. Eli a) aina ja b) joka tilaisuudessa). Kun ensin puolesta päivästä alkaen maistelee toinen toistaan ihanampia kuohuvia, sitten jatkaa lasillisella champagne pop up barissa, ja nauttii vielä ruokalistan pohdintajuomana (tunnettehan konseptin?) lasillisen... ja sitten eteen tuodaan tämä

Mitä muuta voi olla kuin myyty???

Eikä parsainnostus edes jäänyt tähän. Wb-Martta vietti keväällä muutaman viikon Keski-Euroopassa (siitä oma postauksensa tuonnempana) parhaaseen parsa-aikaan. Saksan ja Ranskan ravintolatkin toki mainion keväisen herkkunsa tuntevat ja osaavat sen hyödyntää, mutta Wb-Martta keksi tuoda pari punttia tuoretta parsaa mukanaan Kaaoskeittiöön. OMG kuten ameriikoissa sanotaan. OMG!!! Suomeksi lähinnä kai herrajjjjumala!!! HERRAJJJUMALA!!!

Läheltä kasvupaikkaansa ostettu ja edes kohtuullisen pikaisesti valmistettu parsa on AIVAN ERI ASIA kuin suomalaisessa supermarketissa myytävä. Vaikka Wb-Martallakin meni ostaminen ja valmistus eri päiville, ja olosuhteiden pakosta parsat ostettiin ruokakaupasta eikä tuottajalta suoraan kuten alkuperäinen suunnitelma oli, parsa oli silti AIVAN JÄRKKYHYVÄÄ.

Valaiseva esimerkki: tässä Wb-Martan matkaltaan tuoma parsa (ruokavieraille inspiraatioksi, ei todellakaan julkaistavaksi ajateltu kuva, siksi kuva luokaton laadultaan)

Ja tässä suomalaisessa kaupassa myytävä

Tosin, kyllä suomalaisistakin kaupoista saa todella tuoretta ja napakkaa parsaa, mutta ainakin Wb-Martan kotikaupan hyllyllä freesit ykkösluokan parsat melkoisen kalliita. Nopea kuljetusketju kun nostaa sekä ekologisia vaikutuksia että kustannuksia. Kaikkea ei vaan kannata kuljettaa.

No mitä ihmeparsasta siitä sitten tehtiin??? Ensinnäkin, ei keitetty. Ei ensimmäistäkään. Eikä Wb-Martta ikinä enää parsan parsaa keitäkään. Parsakattilaa ei Kaaoskeittiössä tarvita.

Ensimmäiset grillattiin pekonin kera. Voin vannoa, etten ole IKINÄ syönyt yhtä hyvää parsaa.

Ja tokat. Grillattiin nekin. Nautittiin kera jättikatkarapujen ja hollandaisekastikkeen.

Wannabe-Martta on sanaton.

Vampyyrinkarkottajan alkuruoka

Wannabe-Martan lempparialkuruokia on gambas pilpil, tuo monille Espanjan-matkoilta tuttu raputapas. On suorastaan käsittämätöntä miten nopeasti ja pienellä vaivalla tämä herkku syntyy. Kokeile vaikka (paitsi jos on asiakastapaaminen huomenna).

Näin se tapahtuu: sulata pussillinen scampeja, irrota pyrstöt. Wb-Martta tykkää leikata pyrstöpuolta hiukan halki ja tarkistaa ettei kyydissä ole mitään ei-toivottua mömmöä. Jos scampit ovat märkiä, taputtele niitä hieman talouspaperilla.

Leikkaa kaksi valkosipulinkynttä ja yksi chilipalko ohuiksi siivuiksi. Kuumenna pari ruokalusikalista oliiviöljyä, ja lisää öljyyn chilit ja hetken päästä valkosipulit. Varo etteivät valkosipulit pala.

Lisää scampit, hitunen suolaa ja savupaprikaa, sekä lehtipersiljaa. Ihan hetki, ja ihan paras alkuruoka on valmis (hetki vielä, ja se on pilalla. Tää oli se ainoa vaikea kohta).

Nauti maalaisleivän ja hyvän valkoviinin (tai jos laitat elämän risaseks, samppanjan) kera. Ihan täydellistä perjantai-iltaan.

Tl, dl, rkl, prk, tlk ja pkt - eli suolakanaa sousvidessä

Kaaoskeittiön sousvide-härpätintä on testailtu viime viikot ahkerasti. Täytyy myöntää että eipä ole ollut ihan lastenleikkiä. Oikean lämpötilan valinta on tarkka homma, sillä ruoka (kas kummaa 😁) lämpenee juuri annettuun lämpötilaan eikä vähän sinne päin, eikä kypsyyttä juuri voi valmistuksen aikana tarkastella. Wb-Martan kyvyttömyys noudattaa ohjeita ei helpota tilannetta ("Tässä ohjeessa sanotaan 54 astetta mutta säädentään nyt vähän, laitetaan 49 astetta, no mitäs hittoa tämä lihahan on raakaa?!?!?"). Ja kun otetaan huomioon sekä Wb-Martan että Insinöörismiehen käsittämättömän huono muisti, ei tulevaisuus näytä sen valoisammalta: jos kypsennyslämpö haihtuu mielestä heti kun paketti on ongittu vedestä eikä kummallekaan juolahda mielenkään kirjoittaa niitä mihinkään ylös (hei haloo...), voi olla että yritys-erehdysmenetelmällä mennään vahvasti jatkossakin.

Sous Vide-kirjoja hankittiin Kaaoskeittiöön kaksi heti kättelyssä (koska koukuttava nettikirjakauppa - mutta "sous vide"-hakutuloksia oli 110 kpl joten aivan kelpo suoritus silti). Ooh ne ovat kauniita kuin korut ja täynnä ihania kuvia. Tosi paljon tekstiä tosin ja monimutkaiselta vaikuttavia ohjeita, lontoonkielellä vielä. Lukeminen on jäänyt vähemmälle, kuvia on katseltu ahkerasti.

Nyt Wb-Martta kuitenkin ryhdistäytyi ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päätyi Kana Tikka Masalaan (kivoin kuva). Hirmupaljon kaikenlaista maustetta, jogurttia, tomaattisosetta ja kanaa. Ja kaikki tarkasti ohjeen mukaan (paitsi noin tsiljoonasta mausteesta kahta ei Wb-Martan kaapeista löytynyt, olivat päässet loppumaan). Kana kastikkeineen päivineen sousvide-kylpyyn (ohjeen mukaiseen lämpöön!!) ja kahden tunnin päästä ääntä kohti. Namnamnamnam. Aivan superhyvää. Namnamnam. Namna...hmmm. Maistuukohan tää nyt hitusen liian suolaiselta? *maiskmaisk*. On se vähän suolaista. *maisk* hyyyyyi ihan liian suolaista. *pthyi*. Missä se ohje on? Suola, suola, joo, kyllä, 1,5 ruokal... hmmm.

Lisäys Wannabe-Martan "Ohjeita itselle: lista jota et kuitenkaan koskaan lue" -luetteloon: Ennen kuin yrität noudattaa mitään ruokaohjetta, opettele vetomitat. Teelusikka ei sama asia kuin ole ruokalusikka. Ei millään kielellä.

Onneksi se näytti kuitenkin ihan kivalta:

Ps. Naan-leipä sentään onnistui jopa yli odotusten. Eka kerta kun sitä puuhattiin, mutta ei varmasti viimeinen, hyvin onnistui ilman mitään monimutkaista säätämistä. Näin:

Wb-Martan sopivan suolainen naan-leipä
Sekoita noin desi vehnäjauhoja, 1 TEElusikka kuivahiivaa, 0,5 TEElusikkaa suolaa ja 0,5 TEElusikka sokeria. Lämmitä desi maitoa 42 asteiseksi ja sekoita puuhaarukalla jauhon sekaan. Lisää joukkoon desi jogurttia ja noin 2,5 desiä vehnäjauhoja. Sekoita nopeasti tasaiseksi, lisää joukkoon 25 g sulatettua, jäähtynyttä voita. Älä vaivaa. Anna kohota noin tunti. Muotoile taikinasta 4-6 litteää pyörylää, ripottele päälle sesaminsiemeniä ja paista 300 asteisessa uunissa mieluiten kiven päällä (kuuma peltikin käy) noin viisi minuuttia. Voitele voisulalla. Syö liian suolaisen ruoan kera.

Herkkuleipä viikonlopun kiireettömiin aamiaisiin

Wb-Martan bravuureihin kuuluu viikonloppuaamiaisten vastapaistettu leipä, jota on kokkailtu Kaaoskeittiössä jo useamman vuoden ajan - eli riittävän pitkään jotta voi jo varmuudella sanoa että aina toimii ja melkein aina onnistuu. Ja on helppoa kuin mikä (vaikka valmiista leivästä tai sämpylöistä saakin helposti kuvan että uunin ääressä on aherrettu pitkään ja hartaasti).

Kaaoskeittiön pataleipä / -sämpylät viikonlopun aamiaispöytään

Edellisenä iltana: sekoita puuhaarukalla muutama desi jauhoa (makusi mukaan esim venhä- tai sämpyläjauhoja), 1 tl kuivahiivaa ja 1,5 tl suolaa. Kaada joukkoon 3,5 dl kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi velliksi ja lisää jauhoja niin, että taikina on suurinpiirtein puuron paksuista (jos teet leipää, tee taikinasta vähän paksumpaa puuroa, sämpylät onnistuu löysemmästäkin). Peitä kulho kelmulla ja laita yöksi jääkaappiin.

Aamulla: varmista ensin että taikina on noussut. Kaaoskeittiössä on kerran jäänyt nousematta, syynä ilmeisesti vanhentunut hiiva. Jos niin on päässyt käymään, paista munakas.

Muussa tapauksessa laita uuni lämpenemään 230 asteeseen, ja jos teet leipää, laita uuniin valurautapata kansineen.

Sämpylät: nostele taikina lusikalla leivinpaperille - tästä määrästä taikinaa tulee noin kuusi sämpylää. Ripottele hieman jauhoja pinnalle. Paista 230 asteessa 30 min.

Pataleipä: uunin lämmettyä, ota pata pois uunista ja kaada taikina pataan. Paista 230 asteessa ensin puoli tuntia kansi päällä ja sen jälkeen 15 min ilman kantta.

Syö. Nauti. Vastaanota kehut.

Valurautapadan oikeaoppinen hoitaminen takaa että leipä ei jää kiinni pataan. Eli älä missään nimessä käytä padan pesemiseen tiskiainetta, ja muista voidella pata riittävän usein. Tällöin leipä lähtee padasta kuin itsestään. Mutta jos pata on esimerkiksi liian innokkaasti pesty eikä sen jälkeen muistettu voidella, leipä ei lähde padasta irti kirveelläkään (onnistuttiin tätäkin kerran kokeilemaan). Eli jos epäilyttää, voit öljytä padan, tai ripotella pohjalle hieman jauhoja ennen kuin laitat padan uuniin.

Sekä sämpylöihin että leipään tulee tällä ohjeella ihanan rapea kuori ja kuoren alla leipä säilyy hyvänä useita päiviä. Eli voit huoletta paistaa leivän lauantaiaamuna ja syödä sitä vielä sunnuntaina - jos sitä vielä on jäljellä! Ja taikinaa voi myös tehdä tupla-annoksen mutta paistaa ensin vain puolet ja jättää toisen puolen jääkaappiin odottamaan seuraavaa aamua.

Ja taikinaan voit tietty lisätä oman maun mukaan melkein mitä vain: hiutaleita, leseitä, siemeniä, pähkinöitä... ja samoin pinnalle. Eräs suurimmista Wb-Martan lemppareista on saksanpähkinä-spelttileipä: taikinan joukkoon n 1,5 dl saksanpähkinöitä ja jauhosta noin puolet spelttijauhoa. Nam! Pintaan voi kokeilla esim hieman sormisuolaa.

Kivoja leipäkokeiluja: tällä ohjeella et voi epäonnistua!

Wannabe-Martta macarons-maassa

Pääsiäispyhiesi ratoksi: etsi virheet alla olevasta tarinasta (ps. tämä tarina on tosi).

Mitähän kivaa sitä leipoisi tänä pääsiäisenä? Jotain helppoa, nopeaa ja näyttävää. Hmmm. Pullaa? Ei nopeaa eikä näyttävää (helppoa kyllä, vastahan sitä onnistuneesti testattiin). Ei pullaa. Kääretorttua? Pyh, helppoa, nopeaa ja tarvittaessa näyttävääkin, mutta tylsää. Öööö. Ööö - mitä muuta on? Macarons. Haa, macarons!!! Näyttävää. Ei taida olla helppoa eikä nopeaakaan mutta ihan sama, macarons tulee.

**kolme kaupassakäyntiä myöhemmin** Etsitäänpäs nyt netistä joku kiva ohje. "Takuuvarmat macarons-leivokset", vaikuttaa hyvältä. Helpolta kuulostava ohje. Luetaanpa kommentit... eivät kuulemma onnistu. Eihän se käy. Hylätään. "Täydellinen macaron-resepti". Ehkä se on tämä? "Onnistumiseen voi vaikuttaa ilmankosteus." Että mitä että? Ei kelpaa. "Macarons". "Macarons". "Macarons". **selaa** "Macaron-leivokset, se täydellinen ohje". Kuulostaa hyvältä. "Oikean reseptin löytäminen on haasteellista" - vai niin. Hirveen paljon tekstiä. Hylätään. "Takuuvarma resepti macarons-leivoksiin - tällä onnistut!", pyh, kuulostaa helpolta, johan tässä on kaksikymmentä reseptiä kahlattu läpi, ei tarvita aloittelijoiden reseptejä enää. Seuraava.

Sitten lopulta, lopulta löytyy se TÄYDELLINEN macarons-ohje joka valikoituu noudatettavaksi. (En julkaise sen lähdettä koska en kehtaa kertoa miten sen häpäisin.) Ohje alkaa: "noudata reseptiä tarkasti, koska... blaablaablaa... sekoita mantelijauho ja tomusokeri keskenään, ja pyöräytä tehosekoittimessa sileäksi." Jaahas, tehosekoittimessa - kai sen virkaa ajaa Kenwoodin maustemylly (en nyt yhtään jaksa virittää tehosekoitinta, ja hei, Kenwood 💗)? Kuivatut sienetkin sillä jauhaantuu alta aikayksikön, varmasti toimii! Mantelijauho ja sokeri astiaan ja ei kun pyörimään. Mitäs hittoa niille nyt tapahtuu? Ääh, ehkä tarvitaan lisää vauhtia. Vielä vähän. Täysille. No mitäs ihmettä, nythän ne ei liiku enää ollenkaan. Mantelijauhot ja sokeri ovat muuttuneet - niin no, mantelimassaksi. Saisikohan sen siivilän läpi? Ei saa. Siivilän sillä kuitenkin saa tukkoon. Kokeillaan isompisilmäistä siivilää. Ei onnistu silläkään.

Laitetaan itse tehty mantelimassa jääkaappiin (koska "tästähän voi tehdä vaikka keksejä") ja aloitetaan alusta. Ja hei, kuka on tehnyt vahingossa mantelimassaa, käsi ylös? Niin. Wb-Martta osaa.

Seuraavaksi: "erottele valkuaiset". Ai näinkö?

"Vatkaa valkuaisia keskiteholla". Mikä on keskiteho? "Älä käytä nestemäistä elintarvikeväriä" (miten nestemäisen olomuoto muutetaan joksikin muuksi?).

"Siivilöi tomusokeri-mantelijauhoseos valkuaisvaahdon joukkoon nuolijalla sekoittaen". Siivilöi? Siivilässä on mantelimassaa. En siivilöi.

Toisessa ohjeessa luki, että nuolijalla pitää kääntää 40 kertaa, eri suuntiin. 1 - 2 - 3 - 4 - 5...38 - 39 - 40. Valmis.

"Kaada taikina pursotuspussiin. Voit piirtää leivinpaperin kääntöpuolelle muotit, joiden avulla leivoksista tulee tasakokoisia." Hahaaahaaahhhaaaaaa.

"Pursota leivinpaperin päälle kiekkoja." Helppoa, pursotuspussin kärki auki ja struuuuuuuts, mitä hittoa. Kuin sementtiä. Vähän isompi reikä. Struts oho. Tulikohan vähän liian iso reikä?

Kaksi leivinpaperia on jo täynnä, äääh mihin laitan pursotuspussin kun levitän kolmannen... tehdään kolmannelle pellille vähän isompia kiekkoja.

"Anna kuorten kuivua pellillä noin 30 min, kunnes ne ovat koskettaessa kuivia." 5 min, töks. Oho. 8 min, töks. Oho. Menen pelaamaan sudokua.

Tunnin päästä täydellisen ihanat macarons-kuoret menevät uuniin.

Katsokaa kuinka täydellisiä he ovatkaan!

Sitten niihin pitää tulla jalka. "Mikä hemmetin jalka", sanoo nyt jo Insinöörismieskin. Ei tule, ei tule, ei tule, ei tule jalkaa vaikka kuinka tuijottaa. Vihdoin, vihdoin 12 minuutin kohdalla pieni, mitätön jalka on havaittavissa. "Käännä pelti puolessa välissä jotta kuoret kypsyvät tasaisesti." Hahaaahaaahhhaaaaaa potenssiin kaksi.

15 min kohdalla kuoret ulos uunista. "Anna kuorten jäähtyä ja irrota ne sitten leivinpaperista." No en kyllä malta odottaa. Höh, ei irtoa. No jäähtykööt sitten.

**30 min myöhemmin** ei irtoa vieläkään. Onkohan ne raakoja?

***tässä sensuroitua säätämistä uunin ja peltien kanssa***

No mutta hei, ne voi varmaan irrottaa leivinpaperista fileerausveitsellä. Aika jännästi pellin toisessa päässä irtoaa ihan kivasti, toisessa päässä ei? Nyt laitetaan näihin sitä täytettä. Ai niin, täytettä ei ole vielä tehty. No, siihenhän tuli lemon curdia ja tuorejuustoa, sotkuti sotkuti *maistetaan*, lisätään vähän sokeria. No niin, nyt on täytettä. Mutta nää kuorethan on keskenään eri kokoisia? No ei kai se niin paljoa haittaa. Ei kukaan huomaa.

Lopputulos todettavissa alta. Nokkelimmat arvaavat, kumpi on tavoitekuva ja kumpi toteuma. Mutta olihan se kuitenkin niin helppoa (ei), nopeaa (ei) ja näyttävää (ei todellakaan) että varmaan on pakko kokeilla toisenkin kerran.

Huomenna tehdään - niin, aivan oikein - mantelikeksejä. Ne on varmaan niin helppoja ettei niihin tarvitse edes ohjetta.

Mitä haettiin ja mitä tuli. Arvaatko kumpi on kumpi? Kiitos ja anteeksi Mr. Macarons.
(Photocredit siihen toiseen: blushandbeyond.com)

Kikkailusta kokkailuun

Ooh. Hän on saapunut.

Pysy kuulolla, jatkoa seuraa 😁

Eka ikinä. Sous vide kananmuna.

Sous vide -kikkailua

Kuten jotkut ehkä muistavat, Wannabe-Martta sai viime vuonna lahjaksi vakumointikoneen, josta kovasti ilahtui. Värkkiä onkin sittemmin työllistetty säännöllisesti - superhelppoa, superkätevää. Elintarvikkeet paitsi säilyvät paremmin, vievät vähemmän tilaa, joka esim. Wb-Martan pakastimessa on erittäin tervetullutta.

Kokkaushifistelijän, jollaiseksi Wb-Marttakin ainakin jossain määrin tunnustautuu, väistämätön seuraava askel vakumointikoneen jälkeen on sous vide eli tyhjiökypsennys. Sous videssä liha, kala tai vaikkapa kasvikset upotetaan vakuumissa veteen, ja vesi pidetään tarkasti halutussa lämpötilassa. Näin kypsennystä voidaan jatkaa vaikka tunteja, ilman että ruoka kypsyy yli. Jos olet koskaan ravintolassa ihastellut täydellisen tasakypsää pihviä tai juuri sopivan mehevää lohta (jonka saavuttaminen kotioloissa tuntuu lähes mahdottomalta), sen salaisuus mitä todennäköisimmin on juurikin sous vide. Menetelmä on myös äärimmäisen helppo, ruoka valmistuu kuin itsekseen, eikä kysennyksen pituus ole auringontarkkaa kuten pihvejä tai kalaa yleensä valmistettaessa on. Voiko olla houkuttelevampaa?

Kun Kaaoskeittiössä innostus iskee, se yleensä iskee yllättäen ja pyytämättä, ja on niin armoton ettei sitä vastaan tule taistella. Näin tälläkin kertaa - sous videtä oli päästävä testaamaan välittömästi idean synnyttyä. Koska Wb-Martalla ei ole sous vide -kokkailuun sopivia teknisiä vempaimia (sirkulaattori, joka kiinnitetään esim kattilan tai muun astian reunaan, ja pitää veden halutussa lämpötilassa, tai varsinainen sous vide -keitin), oli kikkailtava. Onneksi sous vide onnistuu hyvin perusvälineilläkin: tarvitset vain isohkon astian (johon kypsennettävä tuote mahtuu ongelmitta), tarkan lämpömittarin ja kosolti kokeilumieltä ja kärsivällisyyttä. Ja aikaa, mitään hätäisen miehen hommaa ei sous vide -kokkailu (-kikkailusta puhumattakaan) ole.

Hurjimmat sous vide -kikkailevat keittiön altaassa: allas täyteen sopivan lämpöistä vettä, lihat (tai mitä nyt onkaan valmistamassa) veteen ja mittarilla lämpötilaa tarkkailemaan. Hanasta on periaatteessa helppo lisätä kuumaa vettä tarvittaessa, mutta lämpötilan pitäminen juuri halutussa on varmasti haasteellista. Ja keittiön vesipiste ja allas on valmistuksen ajan, eli helposti useamman tunnin,  enemmän tai vähemmän pois käytöstä. Nou gou Wb-Martalta. Sen sijaan Wb-Martta viritti sous vide -asemansa uuniin: tyhjiöpakatut pihvit uunivuokaan 50-asteiseen veteen (jos kokeilet tätä kotona, varmista huolella että pakkaus on kokonaan veden alla), ja uuni noin 60 asteeseen. Veteen asetetusta lämpömittarista oli helppo tarkkailla veden lämpötilaa, joka nousi hyvin hitaasti aina 54 asteeseen asti (tähän aikaa meni noin 1,5 tuntia). Tällöin lihat otettiin uunista pois, avattiin vakuumi, maustettiin (olisi voinut ja kannattanutkin maustaa jo ennen vakumointia, sillä tyhjiöpakkaus tehostaa lihan maustumista), ja nopeasti kuumalla pannulla kauniit pinnat.

Ja ou mai gaad että voi olla eroa pihvillä ja pihvillä! Pannulla paistaessa tai grillatessa liha kypsyy kerroksittain, ja pinta on aina kypsempi kuin sisus (joka voi olla hyvinkin raaka). Sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos tasakypsää halajaa, on sen pannulla paistaminen erittäin vaikeaa. Ja vaikka luulisikin siinä onnistuneensa, sous vide -kypsytetyn lihan jälkeen tajuaa että ei, ei sittenkään. Myös ero rakenteessa on uskomaton: sous videssä kun neste pystyy pakkauksessa sisällä, on lopputuloksena täydellisen mehevä ja maukas liha.




Varsin onnistunut kikkailu siis ja ei liene vaikea arvata, että nälkä kasvaa syödessä. Kaaoskeittiössä siirrytään jatkossa sous vide -kikkailusta sous vide -kokkailuun. Postissa on nyt matkalla sirkulaattori, joka valmistaa ne täydelliset pihvit, kalat ja kananmunat (tätä on pakko kokeilla!).

Ja jota voi ohjata kännykällä. Arvatkaa kuka teki tilauksen?