Wb-Martan pyhäinpäiväkouhotukset

Wannabe-Martta on supersuorittaja, mitä hamstraamiseen ja säilömiseen tulee. Kahden hengen taloudessa on kolme (kyllä, kolme) pakastinta joista jokaiseen on säilötty kaikkea mahdollista mitä ruokafani voi kuvitella tarvitsevansa: lihaa, kalaa, äyriäisiä, sieniä (paljon), marjoja (enemmän), valmiita ruokia arki-illan kiireitä helpottamaan, puolivalmiita ruokia ("lisää tähän sienikeittopohjaan 2 dl vettä ja vähän kermaa"). Litrakaupalla annospakkauksiin pakastettua liha-, kala- ja kasvislientä. Pizzataikinaa. Pizzakastiketta. Hampurilaispihvejä (itsetehtyjä, tietysti, prässillä määrämuotoiltuja ja leivinpapereiden väliin pinottuna tornina). Kaikkea. KAIKKEA. Tässä Martta on hyvä. Lähes täydellinen.

Sen sijaan suunnittelussa Wb-Martta ei olekaan kovinkaan hyvä. Jotta esim kilon-kahden kilon kokoisia lihakönttejä voisi hyödyntää, pitäisi asiaan herätä jo edellisenä päivänä. Insinöörismies ei tässä juuri ole avuksi, carpe diem -henkisenä hänen suunnittelusäteensä on enintään 15 minuuttia ja "mitä syötäisiin?" juolahtaa mieleen yleensä silloin kun on jo nälkä.

Niinpä Martta suuntasi tänään pakastimen sijasta kaupoille. Onneksi nykypäivänä lähes kaikki kaupat on pyhäinpäivänäkin auki, Alkoa lukuunottamatta, mutta toki Martalla on sen verran viinivarastoa että pari pyhää voi helposti viettää ilman Alkoa. Varsinkin kun viiniä ei pakasteta...

Kaupassahan toki käytiin jo eilen, mutta vain koska oli päätetty että sunnuntaina tehdään kaalilaatikkoa (Wb-Martan bravuureja, siitä lisää huomenna), ja sitä varten tarvittiin ainekset. Eipä yhtään tulluut mieleen että välissähän on joku lauantaikin. Ja useimmat ihmiset syövät myös lauantaisin, Wb-Marttakin. Kun lauantaiaamuna Martta heräsi karuun totuuteen ettei kaapissa ole mitään sopivaa (koska eihän kaalilaatikkoa voi syödä lauantaina jos sitä on kerran suunniteltu sunnuntaille) eikä pakastimesta ehditä mitään sulattaa, oli kaupoille käytävä.

Koska Insinöörismies grillaa aina kun siihen on mahdollisuus, valikoitui ostoskoriin juhlavan kokoinen pala possunfilettä. Se täytettiin lampaankäävällä (pakastimesta, sentään...) ja pippurijuustolla, päällystettiin pekonilla ja sidottiin paistinarulla.

Koko komeus grilliin muhimaan matalassa lämmössä - ei VOI mennä kovin pahasti pieleen?!?

Kylkeen dijonilla ja raskankermalla maistettua perunamuussia (Martta ei olisi Martta jos muussia ei olisi tehty neljä kertaa tarvittava määrä, koska "ainahan loput voi pakastaa") ja valkosipuliöljyssä tiristettyjä papuja. Aivan nam.

Lasiin tämän kanssa Villa Valentina Sangiovese, luomuviini Pugliasta joka tarttui matkaan puhtaasti etikettinsä ansiosta mutta onnistui ilahduttamaan myös sisällöllään.

Jälkkäriksi vielä jäätelöä kahvisiirapilla, ja loppuillan voikin sitten ihmetellä miksei pystykykene. Rauhaisaa pyhänpäivän iltaa kaikille!