Tikkua silmään

Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään, sanoo vanha kansa. Tätä uhmaten aion kuitenkin muistella hieman vuoden 2017 tapahtumia, näin uuden vuoden kynnyksellä. Harvoin on aikaa tai tilaisuutta muistella menneitä onnistumisia tai haasteita (vaikka se olisi monestakin syystä hyväksi) mutta vuoden vaihtuessa niin  tulee usein tehtyä. Tämä päättyvä vuosi on ollut Wb-Martalle harvinaisen tapahtumarikas - monessa suhteessa vähän turhankin - mutta mennyttä vuotta voi kuitenkin katsella taaksepäin hyvillä mielin.

Alkuvuodesta Wb-Martta kokkaili harvinaisen paljon. Kotona oli enemmän suita ruokittavana kuin yleensä, ja arkiruokaa tarvittiin jokaiselle päivälle. Wb-Martta sai muistutella mieleen niin makaroonilaatikot kuin kanapastakastikkeetkin, ruokia jotka eivät yleensä ihan perusrepertuaariin kuulu, kun Kaaoskeittiössä kokkaillaan yleensä viikonloppuisin. Sienipiirakoitakin väsättiin alkuvuonna monta, oi nam.

Kevään koittaessa Wb-Martta ja insinöörismies viettivät viikon Kreikassa alkuvuoden koitoksista toipuen. Ooh sitä paikallisen ruokatarjonnan ihanuutta. Viikon mittaista äyriäis-valkoviinidiettiä voi suositella, varsinkin jos maisematkin ovat kohdillaan. Voisin tottua.

Kevään korvalla Kaaoskeittiön terassille ilmaantui mystinen vihreä savimuna. Grillimaisterit jo arvasivatkin, Insinöörismies täytti vuosien haaveensa ja hankki munagrillin (voitte kuvitella tästä väännettyjen vitsien määrää). Muna kävikin sitten koko kesän (ja sen jälkeenkin) kuumana: siellä on käristelty niin pihvit, kalat kuin pizzatkin. Pizzan paistamisesta grillissä on pakko vielä mainita: uskomattoman hankalaa, uskomattoman hyvää. Grilli pitää olla riittävän kuuma, jotta pohjasta saa oikeanlaisen, eli tällaisen...

...mutta ihan yhtä todennäköisesti pohja palaa ennen kuin juusto ehtii sulaa:

Lisäksi tarvitaan pitkä ja leveä lapio ja yhtä aikaa kärsivällisyyttä (älä avaa kantta vielä, älä avaa kantta vielä, älä avaa kantta vielä) ja nopeutta (NYT KANSI AUKI JA PIZZA ULOS) ja paljon taikinaa jotta edes muutama onnistuu syömäkelpoisesti. Malttia täytteiden kanssa, vain hyvin säästeliäästi jotta pohjalla ja päällisellä on edes jotain mahdollisuuksia valmistua samassa tahdissa. Vähän punaviiniä kokille helpottaa tilannetta ja vähentää turhautumista.

Mutta sitten kun onnistuu... omnomnomnom. Ei ole parempaa. Ja missään tavallisessa uunissa ei todellakaan saa aikaan mitään samansuuntaistakaan. Leivinuunissa varmasti.

Kesä on Wb-Martalle elämän parasta aikaa. Aurinko paistaa (paitsi Suomessa), on lämmintä (paitsi Suomessa) ja valoisaa (myös Suomessa). Ja loma, ja aikaa puuhastella kaikkea sitä mitä arkena ei ehdi. Tänä kesänä Wb-Martta innostui muoteista. Tähtimuoteista, sydänmuoteista, ooh pelikorttimaiden muoteista ooh mitä kaikkea näillä voikaan tehdä (no ei yhtään mitään), pyöreä, neliö kolmio, kukka, oooh oooh. Ja sitten mentiin... vuoden koukuttajan titteli menee vesimelonitähdille.

Myös mansikoiden kuorruttaminen suklaalla ja erilaisilla tilpehööreillä oli tämän kesän hittijuttu ja sitä pitikin harrastaa moneen otteeseen. Täytyy sanoa että erittäin kivaa, hämmästyttävän helppoa, ja tumpelokin (kuten Wb-Martta, enemmän intoa kuin taitoa) saa ihan mukiin menevää jälkeä aikaiseksi. Suosittelen LÄMPIMÄSTI.


Syksyllä Wb-Martta lähti metsään. Suhteellisuudentajun on jo ajat sitten todettu olevan Wb-Martalle tuntematon käsite, ja syksyinen sienimetsä on siitä loistava esimerkki. "Ai ei sienet enää mahdu mihinkään?" - Ei se mitään, kerätään silti vähän lisää, eihän näitä metsäänkään voi jättää. "Kas, en jaksa kantaa keräämiäni sieniä metsästä." - Ei se mitään, kerätään silti vähän lisää... Mutta sienestäminen on superterapeuttista, ja kun puoli viikonloppua kyykkii metsässä ja toisen puolen siivoaa, ryöppää ja kuivaa, maistuu toimistotyöntekijän arki maanantaiaamuna taas harvinaisen hyvältä. Puhumattakaan siitä ilosta jonka talvella saa kokatessaan itse kerättyjä kantarellejä, suppilovahveroita tai mustatorvisieniä. Tai lampaankääpiä. Tai orakkaita. Tai rouskuja. Tai tai tai... lähes loputtomasti.


Kuten aikaisemminkin on käynyt ilmi, Wb-Martta ei ole kovin kummoinen jouluihminen, ei ainakaan perinteisessä merkityksessä. Kaaoskeittiössä ei ole koskaan paistettu kinkkua eikä laatikoita, jouluna ei syödä rosollia (rosolli on muuten ehkä Wb-Martan maailmassa käsittämättömin "herkku": porkkanoita ja suolakurkkua vaaleanpunaisessa kermavaahdossa???  Tykkääkö siitä oikeasti joku???) eikä joulupöydässä ole punaista liinaa. Eli jos Kaaoskeittiössä joulua vietetään, tehdään se varsin epäperinteisin menoin, pöydän antimista kalat ja ehkä riisipuuro perinteisin osuus.

Vaikka Wb-Martta ei ollut tänä vuonna joulua kotona, pikkujouluja järjestettiin tänä vuonna muutamatkin. Ensimmäisistä varsin epäperinteisistä kekkereistä olikin juttua jo edellisessä blogitekstissä. Jälkimmäisissä, viikkoa ennen joulua vietettävissä pikkujouluissa aloiteltiin pikkunaposteltavalla (kylmäsavulohi + piparjuuri; mäti + smetana; ja viikuna + ilmakuivattu kinkku). Näpertäminen oli superhauskaa ja syöminen vielä hauskempaa, ja näiden voimalla jaksoi odotella pääruokaa jonka tuunaaminen kestikin usemman tunnin...

Varsinaiseksi pääruoaksi Insinöörismies jälkikasvuineen nimittäin kokkasi lihamureketta, eikä mitään tavallista lihamureketta (tietenkään) vaan "kardiologin painajaiseksi" nimettyä juustolla ja pekonilla ryyditettyä versiota. Innokkaita kokkaajia riitti Kaaoskeittiössä useampia. Koko komeus käärittiin vielä pizzataikinaan. Jonkinlainen pizzan ja burgerin yhdistelmä siis ehkä...


Jälkkäriksi pikkujouluissa nautittiin niin ikään överituunattua piparkakkukääretorttua: piparkakkumausteella maustettu kääretorttupohja, vaniljarahkaa (koska piparkakkurahka oli kaupasta loppu), piparkakkudominoja, piparkakkusuklaata sekä glögisiirappia. Aivan hyvää mutta kaiken edellä mainitun jälkeen lievästi liikaa 😃

Nyt alkaa vuosi kääntyä kohti päätöstään. Uutta vuotta Wb-Martta juhlii rauhaisissa merkeissä ja todennäköisesti on rakettien paukkuessa jo unten mailla 😀

Vuoden 2017 yhteenvetona Wannabe-Martta
- kiittää: hyvää sienivuotta, pitkää mansikkakautta, Reko-myyntiä (iso peukku!) ja kukkakaalitalkoita
- moittii: huonoa kesää, hirvikärpäsiä ja pilvimunia (muistatteko vielä tuon alkuvuoden boomin pilven mallisista munista, aivan höpöhöpöä, sanoo Wb-Martta)
- yllättyi: vakumointikoneesta, Green Eggistä, lampaankääpäpihveistä, härkiksestä ja nyhtökaurasta
- sai parhaan kokkauskokemuksensa: suklaamansikoista ja grillipizzasta
- koukuttui: vesimelonitähdistä ja ruokakuvauksesta Instagramiin

Loistavaa ja räiskyvää vuodenvaihdetta kaikille, koirat kiinni ja suojalasit päähän jos tarvii paukutella! Tavataan ensi vuonna!

Joulunaluspuuhia

Wb-Martta on täyttänyt viime viikkojen kalenterinsa mitä erinäisimmillä jouluaiheisilla häppeningeillä. Pikkujoulut, glögit, tortut, skumpat ja humpat ovat seuranneet toistaan niin katkeamattomana virtana (pikkujoulutglögittortutskumpathumpatpikkujoulutglögittortutskumpathumpat...) ettei ole välissä ehtinyt tapahtumia tekstiksi muotoilla. Mutta jos jonkinlaista ruokapuolta on ehditty puuhastella!

Ensimmäistä kertaa ikinä Wb-Martta tutustui siikacevicheen. Tai no, ainakin ensimmäistä kertaa kokkaajan roolissa, ehkä jossain ravintolassa sitä on tullut syötyä mutta ei voi sanoa että olisi erityisesti mieleen jäänyt. Wb-Martta ei muutoinkaan ole kummoinen siian ystävä (olen vähän outo, tiedän). Graavisiika, savusiika ja paistettu siika - joo-o, ihan ok, mutta tehdäänkö ensi viikonloppuna jotain ihan muuta?

Mutta. Siikaceviche. JOTAIN IHAN MUUTA. Ooh. Namnamnamnam. Resepti on taas kerran maailman helpoin. Pieneksi kuutioitu nahaton ja ruodoton siika uitetaan punasipulin, valkosipulin, chilin ja korianterin (ehkä ripaus suolaa ja pippuria) kanssa reilussa limemehussa kolmesta neljään tuntia. Pariin otteeseen kannattaa käydä kääntelemässä jotta maustuu tasaisesti. Uittaminen on itse asiassa vähättelyä, hukuttaminen olisi osuvampi termi: limemehua on oltava niin että siika varmasti siihen hyvin peittyy. Riittävästi kylpeneen kalan tunnistaa värin muutoksesta: raakana läpikuultava siika muuttuu kypsyessään valkoiseksi. Siinä vaiheessa ääntä kohti. Itse paahdoin uunissa ohuita Maalahden limpun siivuja kaveriksi, jotkut tykkäävät nachojen kanssa, voi se siihenkin passata. Oli miten oli, hyvää on.

Tosin leiville kävi ensin näin 😄

Pääruoaksi tämän jälkeen grillattua flanksteak (koska insinöörismies ja grilli) chimichurrikastikkeella ja feta-vesimelonisalaattia. Kuvaaminen siinä pikkujoulutohinassa unohtui, mutta alla kuva kesäisestä harjoituskappaleesta (tässä salaatissa myös mansikoita, mutta kun kuvittelee mansikat salaatista pois niin saa varsin osuvan käsityksen mistä on kyse).

Jälkkäriksi kahden suklaan moussea ("tämähän-on-ihan-helppoa-eikä-tässä-mitään-mittoja-tarvita") joka ei sitten ihan edeltäjiensä veroisesti onnistunut. Mutta kaksi kolmesta, aivan kelpo suoritus.

Seuraavissa pikkujouluissa sitten kokattiinkin kolmen miehen voimin lihamurekkeen tuning-versiota, mutta siitä lisää ensi kerralla. Stressittömiä jouluvalmisteluja!

Nostalgiaruokaa

Meillä kaikilla on nostalgisia makumuistoja. Monet niistä juontuvat lapsuudesta tai nuoruudesta, jotkut ehkä liittyvät johonkin tärkeään hetkeen. Useimmat niistä hyviä, mutta kai niitä koulun ruokalan tillilihamuistojakin voi nostalgisiksi kutsua (itselläni tosin ei tillilihan eikä muunkaan kouluruoan suhteen ollut mitään ongelmaa, kouluruoasta on Wb-Martalle jäänyt yksinomaan hyviä muistoja).

Wannabe-Martankin pitkäkestoiseen muistiin on tallennettu monia lapsuuden aikaisia ruokamuistoja. Mummin lihapullat. Perunavelli. Kunnon soppalihasta pitkään keitetty lihakeitto. Helmivelli (mikä vitsin vellifani oonkaan oikeen ollu?). Wb-Martan ihan ensimmäinen (muistiin tallentunut) lempiruoka oli porkkanalaatikko, josta äiti pitkään yritti selittää ettei se ole varsinainen ruoka vaan lisäke, mutta totesi jossain vaiheessa jankuttamisen turhaksi. Porkkanalaatikosta ei tosin ole käänyt mitään erityistä ruokamuistijälkeä.

Wb-Martan äidin puoleisessa suvussa kaikki naispuoliset jäsenet valmistavat perheilleen Punaista Makaronia (ehdottomasti erisnimi, käsite suorastaan). Se lienee Wb-Martan isoäidin lanseeraama, jauhelihasta, sipulista ja makaronista koostuva sötkötys. Punaisen värinsä se sai aikanaan tomaattipyreestä. Tästä suvun perinneruoasta jokainen on sittemmin kehittänyt oman versionsa ja kaikki ovat keskenään erilaisia, mutta silti niitä kaikkia kutsutaan edelleen Punaiseksi Makaroniksi (Wb-Martan versiossa on juustokastiketta Ameeriikan malliin, eikä sitä värjätä punaiseksi). Ja samantyyppistä sötkötystä on taatusti tehty lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa.

Kaaoskeittiössä tehtiin eilen nostalginen makumatka kun Wb-Martta sai päähänsä tehdä uunilohta smetana-herkkusienikastikkeessa. Sitä syötiin Wb-Martan lapsuudenkodissa usein, mutta jos ei muisti aivan petä, Kaaoskeittiössä ei tätä herkkua ole tehty koskaan. Tämäkin ruoka lienee useimmille tuttu.

Ruoka on nerokkaan yksinkertainen. Lohi- tai kirjolohifileen, mitä nyt kukakin tahtoo käyttää, pintaan suolaa, sitruunapippuria ja kuivattuja tilliä, ja naamalleen eli nahkapuoli ylöspäin uunivuokaan. Paistoa kymmenisen minuuttia ja nahka pois (lähtee haarukalla rullaamalla, Wb-Martan äidin ässävinkki!), myös tälle puolelle mausteet, herkkusieniviipaleita ja purkki smetanaa tahi ranskankermaa. Koska nostalgiset makumuistot toistetaan niin autenttisena kuin mahdollista, ja tämä muisto tullee 80-luvun lopulta, herkkusienet tulivat purkista. Modernimmat käyttäköön tahtoessaan tuoreita mutta ne käyttäisin pannun kautta. Sitten takaisin uuniin kypsymään loppuun. Ja muussin kanssahan tätä tietysti syödään.

Illalla vielä viikolla tähteeksi jääneestä kuivahtaneesta leivästä Croque Monsieur eli, no, paahdettu  kinkkujuustoleipä. Supersimppeliä.

Ensi viikolla juhlitaankin sitten 100-vuotiasta Suomea! Hyvää Suomen juhlapäivää kaikille!

Ps. Vinkki joulutorttujen tuunaajille: astetta fiinimmät tortut saat tuplatäytteellä. Ensin sakaroiden keskelle (esim vanilja-)tuorejuustoa, sitten sakarat kiinni ja päälle normaaliin tapaan marmelaadia. Näyttää samalta mutta maistuu ihan eriltä. Nam.

Kaikki valmiiksi vuoden loppuun -hype

Wb-Martta elää vuoden kiireisintä aikaa. Töissä on, kuten aina näihin aikoihin, alkanut "tehdään tämä ja tämä ja tämä ja tämä valmiiksi vuoden vaihteeseen mennessä" -hässäkkä. Ihmeellistä on, että vaikka joka vuosi tehdään aina KAIKKI vuoden loppuun mennessä valmiiksi, ensi vuonnakin on kuitenkin aina vaikka mitä puuhaa. Universumin lakeja joita Wb-Martta ei ymmärrä.

Tähän aikaan vuodesta viikonloput menee enimmäkseen edellisestä työviikosta palautuessa ja seuraavaan valmistautuessa. Onneks Wb-Martta ei ole mikään jouluihminen joten jouluvalmisteluista harvemmin tarvitsee stressiä ottaa. Tämä vuonna joulua ei vietetä edes Suomen kamaralla joten joulusiivousta ja koristeluakaan ei tarvitse tehdä, kunhan kynttilät  ja erilaiset valokoristeet kaivaa esiin. Ja se on toki tehtykin jo 😊 Freixenetin uudesta proseccopullosta saa muuten superkauniin valokoristeen kun poistaa etiketit (ja skumpan 😂) ja laittaa valot sisään.

Viime viikonloppuna Kaaoskeittiössä valmistui ekaa kertaa ikinä picanhaa, tuota brasilialaisten ylistämää lehmän pyllyä. Suolaa, pippuria, savua ja grilliä ja VIVA! Eivätpä ole brasilialaiset väärässä, Insinöörismieskin oli tämän makuelämyksen edessä sanaton. Hertsyygeli miten osasikaan olla mureaa ja pehmeää lihaa. Kypsennyksen kanssa tosin kannattaa olla todella tarkkana, mieluiten mittarin kanssa ja mielessä pitäen että liha kypsyy vielä vetäytyessään reippaasti. Mielummin grillistä pois hetkeä liian aikaisin kuin hetkeä liian myöhään.

Picanhan kylkeen kaikessa yksinkertaisuudessaan vain paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa sekä karamellisoitua sipulia. Aivan loistokasta. Kehitimme uuden kannatuslaulun, se menee suunnilleen näin (jonkun jalkapallohoilotuksen sävelellä): "picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa, picanha, picanha, piiiiiiiicaaaaaanhaaaaa!!!" Ei siis ollut vika kerta kun tätä Etelä-Amerikan ihmettä Kaaoskeittiössä kokkaillaan.

Wb-Martta on surkea reseptien noudattamisessa. Reseptejä luetaan toki ahkerasti, maailman (tai ainakin Suomen) ihanin ruokalehti Glorian ruoka&viini selataan hiirenkorville heti sen ilmestyttyä (+ vanhoihin numeroihin palataan säännöllisesti) ja kännykällä otetaan kuvia muistilapuiksi ("tätä viiniä karitsanpotkan kanssa"), kaikkien mahdollisten multimediavälineiden muistit on ääriään myöten täynnä kiinnostavia ruokaohjeita (Wb-Martta ei tajua dropboxeista, evernoteista, mitäniitänytonkaan, mitään - kaikki löytyy mutta mitään niistä ei käytetä) ja keittiössä on oma kaappi omistettuna ruokakirjoille. Mutta ei, mitään ohjetta ei juuri koskaan noudateta. Pari ensimmäistä kohtaa reseptin valmistusohjeesta saattaa vielä sujua, mutta viimeistään kolmannessa kohdassa joko keskittyminen herpaantuu, luovuus iskee peliin tai vain yksinkertaisesti unohtuu että tähän oli joku ohjekin: aletaan soveltaa. Vähän sitä, vähän tätä - ja lopputulos muistuttaa alkuperäistä ohjetta kuin Saarioisten pizza napolilaista esiäitiään: yhteistä korkeintaan nimi.

Yhden käden sormilla on laskettavissa ne ruoat joita Wb-Martta valmistaa ohjeen mukaan (paitsi ehkä leivonnaiset, niissä on paha sooloilla. Yritetty toki on, lähes joka kerta...). Mutta viime sunnuntaina tähän harvalukuiseen joukkoon liittyi uusi jäsen: Kitaramiehen kanacurry (resepti vaikka täältä). Ooh ja koosch, herrajjumala miten hyvää. Aivan supertäydellistä pimeän syksysunnuntain ruokaa. Ja se tuoksu - jösses. Jälleen oli sanatonta porukka pöydän ympärillä.

Nyt tämän viikonlopun haasteiden pariin. Huomenna vietetään Wb-Martan kummitytön syntymäpäiviä ja sankari on armoton Frozen-fani (eikö kaikki neljävee tytöt ole?). Wb-Martalla siis tiedossa lahjapaketointia - ei todellakaan kuulu ydinosaamisalueisiin. Voi olla että ruokapäivityksiä ei tarvitse tältä viikolopulta odotella 😁

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ai nii. Joulutorttuja. Tänään. Sen verran jouluihminen Wb-Marttakin on. Mutta mustikkamarmeladilla, ettei mene liian jouluksi.

Rekon jälkeinen jauhelihakrapula: Lasse ja muut jauhelihakouhotukset

Wb-Martta ostaa lähes kaikki lihat, varsinkin naudanlihat, Reko-myynnistä. (Googleta Reko jos et tiedä mistä on kyse. Wb-Martalta ISO peukku.) Meillä Rekon myyntipäivä (tai kuten Reko-piireissä sanotaan, jakopäivä) on perjantai. Kaaoskeittiöön ostetaan Rekosta jauhelihaa parin-kolmen kuukauden välein viiden kilon säkki, ja silloin seuraava viikonloppu harratetaan vahvasti jauhelihakokkausta. Viisi kiloa jauhelihaa on nimittäin paljon. Sanoinko jo - PALJON.

Useimmiten osa jauhelihasta päätyy hampurilaispihveiksi, niin tälläkin kertaa. Tällä kertaa hampurilaispihvitehtaassa koettiin erityisiä ilon hetkiä, koska sitten edellisen kerran, Kaaoskeittiöön on ilmestynyt vakumointikone. Enää siis pihvejä ei tarvitsekaan koota leivinpaperilla eroteiltuina painovoimaa uhmaaviksi torneiksi pakastimeen, vaan ne voi vakumoida näppärästi kahden pihvin pakkauksiin. Kuinka kätevää, puhumattakaan vakumointikoneen käyttämisen ilosta (insinöörismies on hieman teknisiin vempaimiin kallellaan vaikkei sitä aina myönnäkään...).

Lopusta useimmiten tehdään muodossa tai toisessa jauhelihakastiketta (bolognese tai perinteinen suomalainen) ja lihapullia valmiiksi annoksiksi pakastettuna (usein peruna- tai juuresmuussin ja sienikastikkeen kera). Tänään nämä vaihtoehdot eivät houkutelleet (insipiraatio eli inspis eli "nappaaks?" on Kaaoskeittiössä kaikista tärkein raaka-aine eikä ilman sitä kannata yrittää mitään, jos yrittääkin niin varmasti epäonnistuu). Sen sijaan lasagne eli tuttavallisesti Lasse houkutteli kovastikin. Eikä sinun tule Lassen kutsua vastustaman (Kaaoskeittiön laki), joten Lassepuuhiin oli Wb-Martan ryhdyttävä. Sitä ennen oli tosin tarve parin tunnin joogalle, lämmitelyksi moiseen urheilusuoritukseen 😊

Joogan jälkeen haettiin fiilistä tartarista, jota Kaaoskeittiössä varsin harvoin itse tehdään (ravintolassa tartutaan mahdollisuuteen toki useinkin):

Tämäkin oli namnam. Mutta sitten asiaan.

Wb-Martan lasagne saattaa näyttää perinteiseltä mutta ei ihan sitä ole: bechamel-kastike on korvattu juustokastikkeella (miksi suuruustaa vehnäjauholla kun juustokin on keskitty?) ja jauhelihana käytetään yleensä aina pelkkää nautaa. Eipä ole vielä vastaan tullut ketään joka ei Wb-Martan lasagnesta olisi pitänyt. Tai ehkä joku mutta sitä henkilöä en muista 😀

Astiat oli loppua taas kesken kun Wb-Martta keitti suurkeittiötyylillä

Lassen kanssa tietty italialaista punkkua, muuta ei kannata yrittäkään (tai no, työpäivänä lounaalla on joskus pakko yrittää jotain muutakin...)

Ihan parasta taas kaikki. Voi olla että isänpäivätuliaisena maailman parhaalle isille viedään yksi vuoka. Maukasta isänpäiväviikonloppua kaikille!

Sesonkiruokaa

Wb-Martta yrittää edes jossakin määrin toteuttaa satokausiajattelua. Vaikka ruoan rahtaaminen maailman toiselta puolen ei missään tilanteessa ole erityisen kannatettavaa, täysin järjetöntä se on sellaisten ruoka-aineiden kohdalla joita Suomestakin saa mutta ei ehkä juuri silloin kun kuluttaja saa niitä päähänsä haluta. Miksi esimerkiksi tuoreita mansikoita pitäisi saada ympäri vuoden?

Kaaoskeittiössä kokkaillaan kesällä paljon tuoreita kasviksia ja kalaa, mutta syksyn tullen siirrytään juureksiin, riistaan, uuni- ja pataruokiin. Yksi pitkään haudutettavista kaikkien aikojen lemppareistamme on kaalilaatikko, jota saatetaan urakoida muutamanakin syksyviikonloppuna - urakoida, sillä sanomattakin lienee selvää että tuleehan sitä sitten tehtyä reilummalla kädellä. Mikä toki on yksinomaan järkevää, sen verran aikaa vievää, olkoonkin helppoa, kaalilaatikon valmistaminen on.

Wb-Martan kaalilaatikko on maailman yksinkertaisin ja silti namnam. Vain kaalia, sipulia, jauhelihaa (sikanautaa, vaikka lähes kaikkeen muuhun meillä käytetäänkin nautaa), kasvisliemessä keitettyä riisiä, siirappia, meiramia ja suolaa. Niin ja jauhelihaan valkopippuria ja hitu (eli vähemmän kuin hitunen) paprikaa. Ei porkkanaa, eikä varsinkaan munamaitoa. Kaalilaatikon kyseessä ollessa vähemmän on enemmän. Ja sitten pitkä haudutus uunissa: voikohan kaalilaatikkoa edes hauduttaa liian pitkään?

Kylkeen puolukkahilloa ja ääntä kohti. Sanoinko jo että on namnam?

Wb-Martan pyhäinpäiväkouhotukset

Wannabe-Martta on supersuorittaja, mitä hamstraamiseen ja säilömiseen tulee. Kahden hengen taloudessa on kolme (kyllä, kolme) pakastinta joista jokaiseen on säilötty kaikkea mahdollista mitä ruokafani voi kuvitella tarvitsevansa: lihaa, kalaa, äyriäisiä, sieniä (paljon), marjoja (enemmän), valmiita ruokia arki-illan kiireitä helpottamaan, puolivalmiita ruokia ("lisää tähän sienikeittopohjaan 2 dl vettä ja vähän kermaa"). Litrakaupalla annospakkauksiin pakastettua liha-, kala- ja kasvislientä. Pizzataikinaa. Pizzakastiketta. Hampurilaispihvejä (itsetehtyjä, tietysti, prässillä määrämuotoiltuja ja leivinpapereiden väliin pinottuna tornina). Kaikkea. KAIKKEA. Tässä Martta on hyvä. Lähes täydellinen.

Sen sijaan suunnittelussa Wb-Martta ei olekaan kovinkaan hyvä. Jotta esim kilon-kahden kilon kokoisia lihakönttejä voisi hyödyntää, pitäisi asiaan herätä jo edellisenä päivänä. Insinöörismies ei tässä juuri ole avuksi, carpe diem -henkisenä hänen suunnittelusäteensä on enintään 15 minuuttia ja "mitä syötäisiin?" juolahtaa mieleen yleensä silloin kun on jo nälkä.

Niinpä Martta suuntasi tänään pakastimen sijasta kaupoille. Onneksi nykypäivänä lähes kaikki kaupat on pyhäinpäivänäkin auki, Alkoa lukuunottamatta, mutta toki Martalla on sen verran viinivarastoa että pari pyhää voi helposti viettää ilman Alkoa. Varsinkin kun viiniä ei pakasteta...

Kaupassahan toki käytiin jo eilen, mutta vain koska oli päätetty että sunnuntaina tehdään kaalilaatikkoa (Wb-Martan bravuureja, siitä lisää huomenna), ja sitä varten tarvittiin ainekset. Eipä yhtään tulluut mieleen että välissähän on joku lauantaikin. Ja useimmat ihmiset syövät myös lauantaisin, Wb-Marttakin. Kun lauantaiaamuna Martta heräsi karuun totuuteen ettei kaapissa ole mitään sopivaa (koska eihän kaalilaatikkoa voi syödä lauantaina jos sitä on kerran suunniteltu sunnuntaille) eikä pakastimesta ehditä mitään sulattaa, oli kaupoille käytävä.

Koska Insinöörismies grillaa aina kun siihen on mahdollisuus, valikoitui ostoskoriin juhlavan kokoinen pala possunfilettä. Se täytettiin lampaankäävällä (pakastimesta, sentään...) ja pippurijuustolla, päällystettiin pekonilla ja sidottiin paistinarulla.

Koko komeus grilliin muhimaan matalassa lämmössä - ei VOI mennä kovin pahasti pieleen?!?

Kylkeen dijonilla ja raskankermalla maistettua perunamuussia (Martta ei olisi Martta jos muussia ei olisi tehty neljä kertaa tarvittava määrä, koska "ainahan loput voi pakastaa") ja valkosipuliöljyssä tiristettyjä papuja. Aivan nam.

Lasiin tämän kanssa Villa Valentina Sangiovese, luomuviini Pugliasta joka tarttui matkaan puhtaasti etikettinsä ansiosta mutta onnistui ilahduttamaan myös sisällöllään.

Jälkkäriksi vielä jäätelöä kahvisiirapilla, ja loppuillan voikin sitten ihmetellä miksei pystykykene. Rauhaisaa pyhänpäivän iltaa kaikille!