Sienihulluus iski taas

Tänään se taas iski.

(Lähes) Jokasyksyinen tila josta ei tokene ennen kuin ensilumi sataa, erityisen hulluina vuosina ei ihan vielä silloinkaan. 

Sienihulluus. 

Toki merkkejä on ollut ilmassa jo keskikesästä lähtien, kun herkkutatteja nousi enemmän kuin niitä ehti keräämään. Sitten alkoi uskomaton kanttarellikausi, jatkuakseen lyhyenä mutta runsaana lampaankääpien esiinmarssina.

Mutta vasta suppilovahveroiden runsaat joukkoesiintymät saavat Wannabe-Martan suhteellisuudentajun hämärtymään. Suppilovahverot, nuo pikku paholaiset, harvoin kasvavat pieninä esiintymiä. Ei ole mahdollista löytää yhtä tai kahta suppilovahveroa. Voit luulla löytäneesi yhden, mutta se vain houkuttelee sinut kyykistymään puoleensa. Kun kumarrut sitä poimimaan, huomaat vieressä toisen. Pienen matkan päässä kolmannen. Ja ennen kuin huomaatkaan, olet kyykkinyt samassa paikassa puoli tuntia. Selkää  pakottaa, pohkeet jumittaa, hiki valuu silmiin, ja katsotpa mihin suuntaan vain, joka puolella näet vain sieniä, sieniä ja lisää sieniä. Hauskuus on loppunut jo ajat sitten, mutta silti vain kyykit ja kyykit, yhtäkään sientä ei voi jättää poimimatta. Koska sienihulluus. 

Wannabe-Martalla on jo entuudestaankin sieniä säilöttynä niin että vaikka koko talvi syötäisiin pelkkiä sieniä, ei kaikkia saisi kulutettua silti. Kummasti vaan sienihulluus iskee. Aina. Jokaikinen syksy.

Mutta toki - itse poimitut sienet vasta paistetun bruchettan päällä ovat vertaansa vailla. Siksi kai sitä jaksaa. Jokaikinen syksy. 

Pääsiäislämmittelyä: Wannabe-Martan wannabe-rahkapullat kahteen kertaan leivottuna

Wannabe-Martta sai eilen päähänsä leipoa pullaa. Sellaista ihmettä ei tapahdukaan kuin enintään pari kertaa vuodessa. Ilmeisesti tuleva pääsiäinen sai Wb-Martan mielimään rahkapullia (joita Kaaoskeittiössä ei ole nähty saatikka tehty ikinä). Ja tietysti ajatus juolahti mieleen kaupassakäynnin jälkeen eikä kaupasta ollut rahkapullahimoa enteilevästi rahkaa mukaan tarttunut. Mutta eipä moiset haasteet ole Wb-Marttaa ennenkään pysäyttäneet, ainahan kaapista jotain löytyy... Turkkilaista jogurttia, valkosuklaata ja lemon curdia 👍 kelpaa. Tuumasta toimeen siis.

Wb-Martalla oli eilen Ateenasta paluun jälkimainingeissa kiireinen aikataulu, ja pullataikinan puuhaamiseen muiden hommien välissä jäi niukat 20 minuuttia aikaa. Jauho pöllysi ja Kenwood sai laittaa parastaan kun taikinaa vaivattiin, ohjeitakaan ei ehtinyt siinä kiireessä lukemaan.

Mutta. Joskus on sanottu, ettei pullaa tule tehdä vihaisena, ja ilmeisesti sama pätee kiireeseen. Ei nimittäin noussut, pahalainen. Killitteli tunnin päästä kulhon pohjalla ihan saman näköisenä kuin "nousemaan" laitettaessa. Kokeiltiin vielä erinäisin konstein houkutella taikinaa heräämään, mutta kun ei niin ei. Kumma kyllä, ei edes harmittanut. Pullaa ei siinä vaiheessa tehnyt enää edes mieli 😄 sellaista se on Kaaoskeittiössä, mieli muuttuu tuulen mukana.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja tänä aamuna otettiin taikinan kanssa uusi yritys, nyt paremmalla onnella. Lopputuloksena ihan kivoja ei-rahkapullia, jotka sopivat vaikka pääsiäiseen.

Ei-rahkapullat Wannabe-Martan tapaan (20 kpl) 

Taikina:
5 dl maitoa
2 dl sokeria
2 pss kuivahiivaa
2 tl kardemummaa
1 tl suolaa
n. 13 dl vehnäjauhoa
100 g voita
Täyte:
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 dl kermaa
100 g valkosuklaata
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sokeria
1 kananmuna
1 dl lemon curdia
Lisäksi voiteluun 1 kananmuna

Laita yleiskoneen kulhoon pari desiä vehnäjauhoja ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Lämmitä maito 42°C lämpimäksi. Kaada maito jauho-hiivaseokseen ja sekoita. Lisää sokeri, kardemumma ja suola. Laita lisää jauhoa noin 5 dl, ja sekoita yleiskoneen taikinakoukulla sekaisin. Koneen käydessä pienimmällä nopeudella, jatka jauhon lisäämistä puoli desiä kerrallaan. Alusta taikinaa noin viisi minuuttia ja tarkista jauhon määrä. Lisää voi pieninä paloina ja jatka alustamista vielä noin viisi minuuttia. Siirrä nousemaan puoleksi tunniksi lämpimään paikkaan leivinliinan alle. 

Taikinan kohotessa valmista täyte. Lämmitä kerma kattilassa, älä keitä. Lisää paloiteltu valkosuklaa ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Anna seoksen jäähtyä, ja lisää jogurtti, sokerit ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi. 

Leivo taikinasta 20 pyöreää pullaa ja nosta vielä leivinliinan alla puoli tuntia. 

Paina jokaiseen pullaan lasilla syvennys. Voitele reunat kananmunalla. Laita syvennykseen noin teelusikallinen lemon curdia, ja lusikoi päälle täytettä. 

Paista 225°C noin kymmenen minuuttia. 

Ihana kamala Ateena

Kirjoitan tätä tekstiä ateenalaisessa kahvilassa, aivan Ateenan keskustassa. Edessäni tuoksuu ihana, vahva kahvi, sen vieressä makea, lähes liiankin makea kreikkalainen leivos - juuri niin kuin kreikkalaiset sen osaavat. Ikkunan takana, aivan nenäni edessä, laitapuolen kulkijat tekevät pillerikauppaa kenenkään estämättä, puuttumatta tai edes hätkähtämättä. Tätä on Ateena.

Ateena on käsittämätön, ihastuttava ja kauhistuttava sekoitus vertaansa vailla olevaa kulttuurihistoriaa ja taloudellisen alamäen aiheuttamaa kurjuutta. Kaikkialla kaupungissa hohdokas historia ja vähemmän hohdokas nykypäivä elävät suloisessa sekamelskassa. Tuhansien vuosien takaisia raunioita on jotakuinkin kaikkialla, usein vieressään (ei aina edes kovin taidokkain) graffitein koristetut betoniseinät. Korkeatasoisen hotellisi viereinen talo saattaa olla luhistumaisillaan. Tavaratalon katoksen alla yöpyy asunnottomia rivissä, taitavimmat heistä ovat kyhänneet kuormalavoista ja vanhoista peitoista itselleen sängyn. Loput makaavat paljaalla maalla, ehkä likainen riepu peittonaan. Peiton alta pilkistää käsi jossa on kuppi, koska yhtäkään mahdollisuutta lantin ansaitsemiseen ei kannata jättää käyttämättä. 

Tyypillinen näky Ateenassa: raunioiden vieressä viilettää graffitein maalattu metrojuna. Taustalla Akropoliksen kukkula. 

Täällä taloudellinen ahdinko näkyy kaikkialla: kodittomia on enemmän kuin Wb-Martta on tottunut missään näkemään, hylättyjä, rapistumaan jääneitä taloja on jopa ydinkeskustassa ja tuherrettuja graffitteja on kaikkialla, aivan kaikkialla (paitsi niissä ikivanhoissa raunioissa, luojan kiitos). Turistien suosimalta alueelta yhden korttelin päässä huomaat olevasi alueella jonne et pimeällä haluaisi ja päivälläkin mietit, mikä on nopein reitti sieltä pois. Autokanta on silmiinpistävän vanhaa - Insinöörismiehen bongauksen mukaan Ateenan poliisit ajavat 20 vuotta vanhoilla partioautoilla. Ja mikä huomattavinta: kukaan ei hymyile.

Ränsistyneitä taloja on lukemattomia jopa aivan Ateenan keskustassa

Palkkoja ja eläkkeitä on Kreikassa leikattu, veroja kiristetty ja julkisia menoja karsittu. Jo valmiiksi heikkoa sosiaaliturvaa on entisestään heikennetty. Keskituloisista on tullut köyhiä, köyhistä kodittomia. Ollaan kaukana turistikohteiden kuvankauniista lomaluksuksesta. Ei ihme, ettei hymyilytä. 

Kaikki eivät toivota turisteja tervetulleeksi, joskin yleinen ilmapiiri on matkailijoille myönteinen

Mitä matkailijana voin tehdä? Ensinnäkin, matkusta, näe ja koe. Siis muualle(kin) kuin sliipattuihin turistikohteisiin. Suosi paikallisten omistamia hotelleja kansainvälisten ketjujen sijaan. Osta paikallisesti tuotettuja tuotteita. Anna juomarahaa. Pyri muutoinkin ohjaamaan matkalla käyttämäsi rahat paikallisille yrittäjille. Maksa käyttämistäsi palveluista käypä hinta. 

Myös asiakkaita velvoitetaan tekemään oma osuutensa veronkierron kitkemiseksi

Ateena jättää jälkensä Wb-Marttaan. Se ei ole kaikista auvoisin lomakohde, opettavainen kylläkin. On paljon vaikeampaa ohittaa inhimillinen kurjuus kun sen kohtaa silmästä silmään eikä satunnaisesti sanomalehden sivuilla tai tv-uutisissa. Jo muutamakin päivä antaa perspektiiviä siihen, miten hyvin meillä Suomessa asiat oikeastaan ovat. 

Ja onneksi monella tapaa Ateena on aivan ihana. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon, ettei kaikkea ehdi yhdellä lomalla mitenkään koluta. Yksistään upeassa arkeologisessa museossa voi viettää koko päivän. Suurkaupungista löytää jokainen jotain itselleen. Ja jos kaupungista halajaa pois, on lyhyen automatkan päässä  Peloponnesos, ja lauttamatkan päässä saavutettavissa käsittämättömän hieno Kreikan saaristo. Ja tietysti, kuten Kreikka muutoinkin, Ateena on ruokakulttuuriltaan mahtava. Wannabe-Martta palaa vielä tännekin. 

Spanakopita eli fetapinaattipiirakka on yksi Kreikan herkuista

Gyrosta syödään Kreikassa kaikkialla

Rannikolla kun ollaan, merenelävät kuuluvat ruokalistalle itsestään selvästi. On kuitenkin hyvä olla tarkkana, onko tarjolla tuoreita vai pakastettuja äyriäisiä. Pakastetut eivät yleensä ole paikallisia. 

Kauneus on puoli ruokaa, ainakin mitä jäätelötötteröihin tulee

Kirjavinkki : Symbolien pitopöydässä

Wannabe-Martta sai käsiinsä äärimmäisen kiinnostavan kirjan, ja onkin viihtynyt sen parissa lähes koko viikonlopun. Kyseessä on Liisa Väisäsen "Symbolien pitopöydässä - Ruokakulttuuria ja maistuvia merkityksiä". Todellinen ruoan ja ruokailun kulttuurihistorian elämysmatka, jota voi lämpimästi suositella jokaiselle ruoasta, kulttuurista, taiteesta tai historiasta kiinnostuneelle. Kirja on pullollaan toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia niin ruokailun historiasta kuin ruoan symboliikastakin.

Tiesitkö esimerkiksi että Antiikin Roomassa vain rikkailla oli varaa syödä kotona - muut söivät pikaruokaa katukeittiöistä? Nykyisin kovin trendikkäät foodtruckit eivät nekään ole mikään uusi keksintö: pyörien päällä kuljetettavia uuneja oli käytössä jo keskiaikaisilla ruokamyyjillä.

Keskiajalla uskottiin että eri säädyillä oli erilaiset ruoansulatusjärjestelmät ja siksi heidän ruokansakin tuli olla erilaista. Aatelistolle sopivat riista ja eksoottiset mausteet, sivistynyt ruoka kun tuotti sivistyneiden aivojen kautta sivistyineitä ajatuksia. Papiston puolestaan sopi syödä lintujen lihaa, linnut kun lensivät taivaalla kuten uskonoppineiden ajatuksetkin. Rahvaan oli tyytyminen kasviksiin ja sianlihaan, eikä heidän kuulunut osata eikä varsinkaan noudattaa minkäänlaisia pöytätapoja. Väärän säädyn ruokien syöminen oli sekä vahingollista että rangaistavaa.

Kirkolla on luonnollisesti ollut merkittävä vaikutus ruokahistorian kehittymisessä. Varhainen lounas, saatikka aamiainen, olivat merkkejä laiskuudesta ja ahneudesta, keskeyttiväthän ne yöllisen paaston. Yöpaaston lisäksi paastottiin ennen joulua, ennen pääsiäistä ja joka keskiviikko ja perjantai. Tällöin ei ollut sallittua syödä lihaa. Sen sijaan keskiajan suurta herkkua, majavanhäntää, sopi syödä, olihan majava vedessä elävänä eläimenä enemmän kalaa kuin lihaa 😄 Monet juustot ovat niin ikään saaneet alkusysäyksensä paastosta, juuston syöminen kun paaston aikana oli laajalti sallittua.

Kirkko myös vastusti haarukan käyttöä, koska sen uskottiin olevan paholaisen atrain. Haarukoita käytettiinkin pitkään salaa, ja niiden käyttö sallittiin vasta 1700-luvulla, mutta tällöinkin niiden uskottiin olevan ohimenevä muoti-ilmiö.

Eri ruoka-aineiden symboliset merkitykset ovat myös kirjan kiinnostavaa antia. Wannabe-Martalle tuli aivan uutena tietona, että klassisessa taiteessa kinkulla viitataan usein protestantteihin ja kalalla katolisiin, rapu viittaa paholaiseen ja mansikka himoon. Tomaatin taas on katsottu muistuttavan liikaa paratiisin pahamaineista omenaa, ja väitetty haisevankin paholaiselle. Siksipä tomaatin viljelystä on 1500-luvulla saattanut saada jopa kuolemantuomion.

Ja kuolemantuomiosta puheenollen, 1700-luvulla kahvinjuonnin on uskottu johtavan impotenssiin ja jopa kuolemaan, ja Ruotsissa kuolemantuomioita onkin yritetty toteuttaa juottamalla tuomitulle kahvia kolmesti päivässä. Tämän teloitusmenetelmän menestyneisyydestä kirja ei kerro.😃

Kirjan kanssa Wannabe-Martta nautiskeli aivan loistavia Niederegger Lübeckin valkosuklaa-samppanjatryffeleitä. Kirjan ohella niitäkin voi lämpimästi suositella 💝

Wannabe-Martan Vegevillitys: Kukkakaalia Tikka Masala

Vegevillitykselle ei näy loppua. Viime viikonloppuna olikin varsinainen kasvisruokien kokkausputki, kun sunnuntaina Kaaoskeittiössä porisi ei vain yhdessä eikä kahdessa, vaan peräti kolmessa kattilassa erilaisia vegepöperöitä. Ja ei, ei sentään - kaikkea ei syöty yhden viikonlopun aikana, mutta tämän kokkausbuumin ansiosta on muutaman arki-illan ruokapulmat taas ratkaistu.

Sunnuntailounaaksi nautiskeltiin yhtä meidän lempiruoista, Tikka Masalaa, mutta tällä kertaa ei perinteisesti kanalla vaan kukkakaalilla. Ja uskokaa pois, se oli aivan yhtä hyvää kuin alkuperäiskanaversiokin (ah ihana suomen kieli ja sen yhdyssanat, ihmekös tuo että ulkomaalaisille suomen oppiminen on työn ja tuskan takana). Niin hyvää, että voi taas reseptinkin jakaa. Ja jos kukkakaali ei maistu, kanaversion tästä tosiaan saa korvaamalla kukkakaalin kanafileellä.

Kukkakaalia Tikka Masala

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
n 5 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl kurkumaa
1 rkl currya
1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl korianterinsiemeniä
Kuivattua chiliä maun mukaan
Pari kierrosta mustapippuria myllystä
1 tlk hyvää tomaattimurskaa
2 tl hunajaa
2 dl turkkilaista jogurttia
1 keskikokoinen kukkakaali
2 rkl öljyä
1 rkl paprikajauhetta
Suolaa

Paahda kuivia mausteita paprikaa lukuunottatta kuumalla pannulla niin että mausteet "aukeavat" - tunnistat tämän huumaavasta tuoksusta. Siirrä mausteet hetkeksi sivuun. 

Pilko sipuli, valkosipuli ja inkivääri pieneksi ja kuullota öljyssä noin viisi minuuttia pienellä lämmöllä niin, ettei valkosipuli ota väriä. Lisää tomaattipyree ja jatka kuullottamista hetki. Lisää paahdetut mausteet, tomaattimurska ja hunaja. Anna kiehua pienellä lämmöllä sen aikaa kun valmistelet kukkakaalin. 

Pilko kukkakaali pieniksi paloiksi, huuhtele tarvittaessa. Pyörittele kukkakaalinuput öljyssä ja paprikajauheessa, ja paahda nuppuja uunissa 220 asteessa 5-10 min nuppujen koosta riippuen (rakenne saa jäädä napakaksi). Jos käytät kanaa, paista kanapaloihin pinnat pannulla. 

Lisää kastikkeeseen jogurtti ja viimeisenä kukkakaali. Sekoita varovasti, ettet muussaa kukkakaalia. Kanaa käyttäessäsi lisää kastikkeeseen ensin kana, ja vasta kanan kypsyttyä jogurtti. Tarkista suola. 

Tarjoa riisin, naanleivän, tuoreen korianterin, limen ja turkkilaisen jogurtin kanssa. Naaaaam. 

Wannabe-Martan Vegevillitys: Palak Paneer

Kaaoskeittiössä näyttää olevan käynnissä kasvisten vallankumous. Ensin kasvikset alkoivat salakavalasti valloittaa tilaa lihan rinnalla, sittemmin liha on monessa tapauksessa syrjäytetty kasvisten tieltä kokonaan. Kasvikset jotenkin mystisesti houkuttelevat, ja koska Wb-Martta uskoo että keho tietää mitä tarvitsee (kuten "nyt tuntuu että tarvitsen suklaata/viiniä/pizzaa/jäätelöä/samppanjaa"), kasviksia on kokattu ahkerasti. Niin ahkerasti että niistä alkaa syntyä jo blogitekstejäkin. Sarjan sai kunnian aloittaa kikhernekeitto, joka tosin ylennettiin ensimmäiseksi osaksi vasta jälkikäteen, kun Wannabe-Martta hitaine hoksottimineen tajusi tämän olevan joku ihan oikea juttu eikä vain ohimenevä villitys (jota se toki voi vieläkin olla, mutta hei: kaksi juttua samasta aiheesta, mitä muuta se on kuin sarja?).

Kasvisten lisäksi Wb-Marttaa houkuttavat voimakkaasti maustetut ruoat, liekö kulunut kylmä ja runsasluminen talvi siihen syynä. Viime viikonloppuna Kaaoskeittiössä osuttiin kultasuoneen, kun testissä oli jo toistamiseen Palak Paneer, intialainen pinaattijuusto. Paitsi että noin kahdeksan reseptin ja muutaman oman raaka-aineen yhdistämisen jälkeen ei tämä ruoka taida enää Palak Paneerin kriteerejä täyttää, mutta saman tuo, superhyvää oli silti. Su-per-hy-vää. Ei tulista mutta lempeästi voimakkaan mausteista.

Epäuskoisille tiedoksi: Insinöörismies on tässä Vegevimmassa täysillä mukana. Eikä edes huijattuna vaan ihan tietoisesti 👍

Kokeile, tällä ohjeella tai jollain muulla (tämä on hyvää, niistä muista en mene takuuseen).

Wannabe-Martan Wannabe-Palak Paneer

2 tl juustokuminaa eli jeeraa
2 tl garam masalaa
1 tl currya
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl kuivattua korianteria (lehteä)
0,5 tl kardemummaa
Kuivattua chiliä oman maun mukaan, älä kuitenkaan lisää chiliä tulisuuteen asti
1 tl suolaa

1 sipuli pilkottuna
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
n. 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
Öljyä

1 dl cashewpähkinöitä
n. 2 dl vettä

200 g leipäjuustoa
150 g pakastepinaattia
1 dl turkkilaista jogurttia

Laita cashewpähkinät pehmenemään veteen.

Kuullota sipulia öljyssä, ja kun sipuli alkaa pehmenemään, lisää valkosipuli ja inkivääri. Kuullota vielä hetki, lisää mausteet suolaa lukuunottamatta, ja sekoita tahnaksi. Jatka maustetahnan kuullottamista muutamia minuutteja niin, että mausteet "aukeavat" - tunnistat tämän huumaavasta tuoksusta. 

Lisää sulanut pinaatti pannulle. Aja pehmenneet cashewpähkinät veden kanssa "maidoksi" sauvasekoittimella, lisää tarvittaessa vettä (haetaan suunnilleen oikein paksun kuohukerman koostumusta). Lisää cashewmaito pannulle. Anna porista viitisen minuuttia. Lisää suola, juustokuutiot ja jogurtti, ja kuumenna niin että juustokuutiot ihan aavistuksen sulavat. Tarkista maku, lisää mausteita tarvittaessa. 

Nauti riisin ja naan-leivä kera. Naan-leivän pettämätön ohje tarvittaessa täältä. 

Tässä Palak Paneerin kaverina myös linssidal, toinen namnam. Siitä lisää ehkä tuonnempana. 

Wannabe-Martan Vegevillitys: Keitto joka lämmittää pahimpanakin lumimyräkkäpäivänä

Oletko etsinyt keittoa, joka lämmittää pahimpanakin lumimyräkkäpäivänä, kuten tänään? Älä etsi enää, tässä se nimittäin on. Tämä meni heittämällä Wannabe-Martan vakkarikokkailulistalle. Lumisadettta on luvattu vielä muutama päivä joten testaa itse (ja lisää sitten omalle vakkarikokkailulistallesi).

Keltainen kikhernekeitto kahdelle

1 prk esikeitettyjä kikherneitä suolaliemessä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
noin 5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
tetra kookoskermaa
kanaliemikuutio
kurkumaa
voita
chiliä (tuoretta tai kuivattua)
pippuria
suolaa

Pinnalle
turkkilaista jogurttia tai ranskankermaa
limemehua
korianteria
tuoretta chiliä

Pilko sipuli ja inkivääri. Kuullota niitä voissa pienellä lämmöllä niin pitkään että sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää pilkottu valkosipuli ja huuhdellut kikherneet, mausta suolalla ja pippurilla. Nosta hieman lämpöä, ja paistele seosta kymmenisen minuuttia välillä sekoitellen. Lisää sitten kurkuma, kookoskerma, chili ja kanaliemikuutio. Keitä noin 20 minuuttia, tarkista maku. Jos keitto on mielestäsi liian löydää, soseuta keittoa kevyesti niin, että keitto sakeutuu, mutta suurin osa kikherneistä jää kokonaisiksi. Näin keiton koostumus muistuttaa perinteistä hernekeittoa.

Annostele keitto lautasille, purista päälle limemehua. Lisää päälle nokare jogurttia tai ranskankermaa, tuoretta chiliä ja korianteria. Nautiskele, ja ihmettele että mikä ihmeen talvi?

Flexitarismi - tiedostavan sekasyöjän synninpäästö

Wannabe-Martta on koko tiedostavan ikänsä ajan ollut (lihaa rakastava ja siksi omantunnontuskissaan kärvistelevä) eläinten- ja luonnonystävä. Jokainen tuotantoeläinten julmaa kohtelua kuvaava artikkeli raastoi teini-ikäisen Wb-Martan sydäntä, eivätkä 2010-luvulla jokapäiväisiksi muuttuneet uutiset ilmaston lämpenemisestä, maapallon ylikansoittumisesta ja nurkan takana odottavasta maapallon kantokyvyn totaalisesta kyykkäämisestä ole tilannetta helpottaneet. Ympäristöstä ja meidän kaikkien yhteisestä ja ainoasta maapallostamme huolehtiminen ei ole enää vain äärivihreiden viherpiipertäjien asia, vaan uutiset tavoittavat nykyisin meidät kaikki ja onneksi vakuuttavatkin kai valtaosan.

Mutta mitä tehdä, kun mediat rummuttavat kasvissyönnin välttämättömyyttä sekä oman että maapallon terveyden pelastamiseksi, ja itse vaan, niin no, tykkäät lihasta? Wannabe-Martta ei vastusta kasvissyöntiä, tietenkään, kuka nyt niin tekisi - mutta ei vaan ole ns Wb-Martan juttu. Ei vaan ole. Yön yli uunissa hautunut lihapata, hirvilihapullat sienikastikkeessa, huolella valmistettu bolognesekastike... ei pysty luopumaan. Ei pysty. Ei vaan pysty.

Mutta viime aikainen suuntaus on Wannabe-Martalle kuin synninpäästö. Ei kuulemma tarvitsekaan luopua? Ei kokonaan. Kunhan luopuu välillä, mahdollisuuksien mukaan suurimman osan ajasta. Vaikkapa arkena. Tai joka toinen viikko. Tai joka toinen päivä. Ja sitten kun valitsee lautaselleen lihaa, tekee valinnan huolella: riistaa, luomua, vastuullisesti kasvatettua ja teurastettua. Sitten valmistaa sen hyvin ja syö sen kaiken.

Wannabe-Martta on ollut tietämättään jo vuosia flexitaristi. Kasvisten ja lihan määrä ruokavaliossa vaihtelee vuodenajan, tilaisuuden ja mielialan mukaan. Välillä menee viikkoja, ettei lautasella ole juurikaan lihaa, välillä sitä on vähän enemmän. Ja sitten, kun pannulle päätyy pihvi, siitä nautitaan omantunnon tuskitta.

Ja ne kasvikset, ne pyritään valitsemaan samoin periaattein kuin Wb-Martta muutoinkin haluaa ruokansa valita: toiselta puolen maapalloa rahdattujen tuoreiden mansikoiden, kurkkujen ja tomaattien sijasta talvella syödään kaalia, juureksia ja sieniä. Marjat syödään tuoreena kesällä ja talvella pakastimesta. Satokausikalenteria selataan ahkerasti ja kasviksia ostetaan silloin kun ne tulevat läheltä. Onhan hieman absurdia ilmastovaikutusten vuoksi välttää kotimaista lihaa ja samanaikaisesti ostaa toiselta puolelta maapalloa lennätettyjä hedelmiä.

Ehdottomuus on (lähes) kaikessa pahasta (Wb-Martan vuoden takaisia mietteitä ehdottomuudesta voit lukea täältä). Erityisesti jos se tulee ulkoa päin, pakotettuna.
"Kaikki alkoholi on pahasta."
"Absolutismi on vaarallista."
"Kaikki liikkumattomuus on pahasta."
"Kahvakuulan heiluttelu on epäterveellistä."
"Positiivinen ajattelu voi olla vaarallista."
"Istuminen on vaarallista."
"Kesäaika on epäterveellistä."
"Sokeri on yhtä epäterveellistä kuin tupakka ja alkoholi."
"Ikävystyminen on vaarallista."
"Valituksen kuunteleminen on epäterveellistä."
"Flossaus-tanssi on vaarallista."
"Perinteinen suomalainen ruoka on epäterveellistä."
"Elämä on vaarallista."
Nämä ovat kaikki todellisia otsikoita viime vuosilta. Ja jokaiselle todennäköisesti löytyy yhtä ehdoton vastaväite.

Mitä jos pyrittäisiin pääsääntöisesti tekemään suurin piirtein oikeita valintoja ja silloin tällöin sallittaisiin itsellemme niitä ei-niin-täydellisiäkin valintoja. Ehkä maailma silti pelastuu.

Voihan (joka toinen) joulu sentään

Wannabe-Martta on palannut keittiöön, tai Wannabe-Martta is back niin kuin isossa maailmassa sanotaan. Kaaoskeittiössä on syksyn ajan ollut hiljaisempaa, kiitos töiden ja matkailun (sekä työ- että huvisellaisen), eikä niin ollen tarinoita jaettavaksi ole syntynyt.

Jouluksi Kaaoskeittiössä sentään porisi monta pataa ja kattilaa, ja kun peräkkäisiä vapaitakin siunaantui suorastaan ylellisesti, on nyt sopiva hetki katkaista kirjoitustauko. Tai oikeastaan julkaisutauko lienee kuvaavampi termi, sillä puolivalmiita kirjoituksia on jonossa viisi - jos siis välipäivinä inspis iskee, voi olla että julkaisuja tulee liukuhihnalta 😀

Wb-Martta ei varsinaisesti ole kovin kummoinen jouluihminen. Ei ainakaan perinteinen sellainen. Perinteistä joulukuusta Wb-Martalla ei ole juuri näkynyt, joululaulut kuunnellaan jazz-versioina (ja niitäkin korkeintaan pari päivää) eikä Kaaoskeittiön uunissa ole joulukinkkua tai joululaatikoita paistettu koskaan.  Perinteiset jouluruoat ovat melkoisen kaukana Wannabe-Martan herkkuruoista. Ihan kaikkein kummallisin jouluruoka Wb-Martan maailmassa on rosolli: keitettyä porkkanaa ja punajuurta vaaleanpunaisen kermavaahdon kanssa? Ei pääse Kaaoskeittiön listoille. 

Ja lisäksi Wannabe-Martta ja Insinöörismies juhlivat joulua vain joka toinen vuosi, joka onkin Wb-Martalle oikein sopiva joulujen esiintymistiheys 😀 (joka toinen vuosi Wb-Martalla on ollut tapana lähteä jouluksi johonkin reissuun ja välttää se vähäkin jouluhössötys). Ja sitten, joka toinen vuosi kohdalle osuessaan, joulu onkin todella, todella kivaa. 

Tänä vuonna vuorossa oli kotona vietettävä joulu. Loppusyksyn elämää tosin hieman häiritsi monen kuukauden saunaremontti, mikä jossain määrin jarrutteli myös jouluvalmisteluja. Jouluaaton menunkin suunnittelu jäi viime metreille. Mutta siitä huolimatta joulusta tuli kaikkinensa aivan loistava ❤️🎄

Ketään ei varmaan yllätä että joulunakin Kaaoskeittiössä on ruokaa paljon ja yleensä enemmän kuin tarpeeksi. Tänä vuonna päätettiin jo etukäteen että ruokalajien määrä pidetään rajallisena eikä ruokaa niin ollen tule liikaa. Mikä loistava suunnitelma!!! Eipä sitten muuta kuin toteuttamaan! 

Jouluseurueemme vietti syksyllä viikon Italiassa ja tätä teemaa haluttiin toteuttaa myös joulumenussa, sitä perisuomalaisilla ja perikaaoskeittiöläisillä elementeillä täydentäen. Lopputuloksena iloinen sekamelska suomalaista ja italiais(henkis)ta ruokaa, joka ei todellakaan muodostanut tarkkaan harkittua kokonaisuutta mutta olivatpa kuitenkin kaikki ihan tosi hyviä 😉

Muutaman vatulointikierroksen jälkeen aaton ruokalista muotoitui seuraavaksi :

Antipastojoulukuusi

Vodkalla maustettu graavisiika (Insinöörismiehen suosikki, aina pakko saada) 

Konjakkigraavattu lohi

Wasabi-lohipastrami

Jääankka vadelmakastikkeella (Wannabe-Martan suosikki, aina pakko saada) 

Sienisalaatti

Pintasavustettu naudan paahtopaisti piparjuurimajoneesilla

Prosciuttomelonirullat

Sienipizza

Äyriäisrisotto ja giniliekitetyt scampit ja kampasimpukat

Savuporopasta

Suolakinuskijuustokakku

Ihan tosi hienosti meni "tänä-vuonna-ihan-vaan-muutamaa-laatua-ruokaa" -teeman toteuttaminen, eikö? No oli miten oli, kaikki oli kuitenkin tosi hyvää eikä valmistaminenkaan rasittanut määräänsä enempää. Ja koska kaikkea valmistettiin varmuuden vuoksi aika reilusti (kun niitä laatujakin oli kuitenkin vain muutamia...), ei vielä Tapaninpäivän iltaan mennessä ole tarvinnut ruuan valmistamista edes ajatella. Kaikkea on vieläkin. Paljon 😀

Ihana joulun jatkoa kaikille!

Jouluaaton kattaus - eka kerta ikinä kun kattauksessa oli punaista 😮

Wannabe-Martta ei harrasta perinteisiä joulukuusia, mutta tämä vuonna nähtiin useampiakin ei-niin-perinteisiä versioita ☺️

Prosciuttorullat täytettiin hunajamelonilla, rucolalla ja sampanjabriellä 😋

Wannabe-Martan perinteinen joulun jääankka, reseptikin maailman helpoin. Paista jäiset ankanrinnat uunissa nahkapuoli ylöspäin 80 asteessa 8 tuntia. Poista nahka, ja upota kuumaan liemeen jossa soijaa 1 osa, vettä 5 osaa ja lihaliemikuutio jokaista 3 dl nestettä kohti. Jäähdytä ja marinoi jääkaapissa kolme päivää. Siivuta ja tarjoile esim vadelma- tai kirsikkakastikkeen ja saksanpähkinöiden kanssa.

Jouluvalmisteluiden ytimessä Wb-Martta puuhasi ei-niin-perinteisiä joulukuusia myös cupcakesien ja marenkien muodossa

Kesäruoka johon voit käyttää melkein mitä vain kaapistasi löydät

Kuten aikaisemminkin on tullut moneen otteeseen mainittua, Wannabe-Martta on todellinen kausieläjä, mitä ruokaan tulee. Kesä- ja talviruokakaudet poikkeavat toisistaan kuin, no, kesä ja talvi. Syys- ja kevätkaudetkin ovat havaittavissa, vaikkakin ehkä enemmän lämmittelynä "varsinaisille" kausille. Kesäkaudella, varsinkin säiden ollessa lämpimät, ruokaa tehdään enemmän ulkona, eikä uunin lämmittäminen tule kyseeseen (paitsi harvinaisen leipomiskohtauksen iskiessä), kasvisten määrä ruoanlaitossa lisääntyy ja torilla käydään tuoreita raaka-aineita hakemassa useamman kerran viikossa. Talvella taas kaivetaan uunipadat esiin ja pitkään haudutettavat ruoat tekevät kauppansa. Viinikin tummenee roseesta punaiseksi.

Wannabe-Martta on tänä kesänä hullaantunut grillitortilloihin, joka onkin näppärä ruoka koska niihin voi laittaa melkeinpä mitä vaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Tähän väliin todettakoon, että Wannabe-Martta rrrrrrakastaaaaa texmexiä: salsaa, guacamolea, juustokastiketta, nachoja, tacoja, burritoja... mutta nyt ei ole kyse siitä, mikä perinteisesti texmexiksi mielletään (joka on, sitä paitsi, talviruokaa). Ei ole varmaan texmexiä ollenkaan. Ihan eri juttu. Yhteistä oikeastaan vain se tortillalätty. Mutta oikein hyvä tämäkin on. Ehkä jopa parempaa kuin se oikea texmex. Kesällä varsinkin, paljon parempaa!

Kokeilepa ja kerro sitten mitä olit mieltä!

Wb-Martan kesäiset grillitortillat

Tarvitset:

- Keskikokoisia tai isoja tortillalettuja (tosimartta tekee itse, Wb-Martta oikoo ja ostaa kaupasta).

- Jonkun grillattavaksi passaavan pääraaka-aineen, esim nautaa, possua, kanaa tai lammasta, jättikatkarapuja, avokadoa, halloumia, portobelloa... tähän voit hyvin käyttää myös edellisen päivän grilliruoan ylijäämät, kunhan se kestää uudelleen grillauksen.

- Valinnan mukaan reilusti kasviksia, Wb-Martta suosittelee vähintään kolmea esimerkiksi seuraavista: salaattia, kirsikkatomaatteja, kurkkua siivuina, porkkanaa karkeana raasteena, ohuina tikkuina tai lantteina, retiisejä siivuina (kolme edellistä voit halutessasi myös pikaisesti pikkelöidä), ananasta, paprikaa, kesäsipulia varsineen... vain oma mielikuvituksesi on rajana. Kunhan on tuoretta ja paljon!

- Kastikkeeksi sopivat vaikkapa chimichurri, parikakastike (resepti kahteen edelliseen täältä), juustokastike (esim juokseva Koskenlaskija), majoneesi makusi mukaan maustettuna tai hedelmäinen kastike - jos et halua tehdä itse, esim Felixin chili-mangosalaattikastike toimii hyvin (ja on valmiskastikkeeksi siedettävä myös lisäaineluettelonsa perusteella).

- "Ripotteiksi" voit vielä varata makusi mukaan vaikkapa pähkinöitä, erilaisia siemeniä, tuoreita yrttejä sekä tietysti tuoretta chiliä. Limestä voit halutessasi puristaa koko komeuden päälle muutaman tipan mehua, antaa kivan lisäkirpakkuuden.

Sitten ei muuta kuin grillailemaan. Pääraaka-ainetta tarvitset maltillisesti (näiden tortillojen on tarkoituskin olla raikkaita ja kesäisiä, joten täytteessä on hyvä olla vähintään puolet kasviksia). Noin 100 g kypsää lihaa ruokailijaa kohti on jo paljon, kasvispääraaka-ainetta saattaa tarvita hieman enemmän.

Grillaa haluamasi täytteet, ainakin siis valitsemasi pääraaka-aineet, ja kasviksia makusi mukaan. Ja sitten se kaikkein tärkein: grillaa myös tortillaletut kevyesti (riittävän kuumassa grillissä 20 sek per puoli riittää). Sopivasti grillaantunut tortilla pullistuu hieman ja saa pintaansa väriä "leipäjuustomaisesti". Siitä tulee selvästi rapea, ja aivan ihanan makuinen. Hiiligrillissä saat tortilloihin parhaan maun, mutta hyvin homma onnistuu kaasugrillissäkin.

Tortilloita kannattaa grillata sitä mukaan kun niitä tarvitaan. Sitten kokoat vastagrillatulle tortillalle valintasi mukaan täytteitä, mutta ole täytteiden kanssa maltillinen: tässä tapauksessa vähemmän on enemmän. Tortilla makusi mukaan tötterölle (koulukuntia taittelusta on monia eikä Wb-Martta ota siihen kantaa), ja ääntä kohti. Veikkaan että ei jäänyt viimeiseksi grillitortillaksesi 😉

Grilliruokien parhaat kaverit

Helteet sen kun jatkuu! Wannabe-Martta ei pistä pahakseen pitkiäkään hellekausia, mutta Insinöörismies hikoilee ja huokailee. Pakenikin tänään toimiston viileyteen 😃

Helteinen kesä näkyy myös Kaaoskeittiössä. Suomen suven näyttäessä parhaat puolensa ei sisällä kuuman hellan edessä seisominen välttämättä houkuta. Kaaoskeittiö onkin siirretty sisätiloista grillin ääreen - silloin kun nyt ylipäänsä jaksetaan jotain kokata. Moni hellepäivän lounas on kuitattu leivällä ja sardiineilla (mikähän siinä on, että sardiinit maistuvat niin kumman hyviltä kuumana kesäpäivänä: muutoin Wb-Martta ei syö niitä koskaan?).

Wannabe-Martalla on kesäruokavalikoimassaan muutama grilliruokien ohella tarjottava kylmä kastike, jotka kuuluvat Kaaoskesäkeittiöön erottamattomasti. Jaan tässä ne teillekin, ehkä joku muukin saa näistä ideaa.

Auringonpaisteen täyttämiä kesäpäiviä kaikille!

Chimichurri
Argentiinalainen yrttikastike joka sopii mainiosti grillatun lihan, erityisesti naudan kanssa. Kokeile grillatun flanksteakin kaverina!
- Ruukku basilikaa
- Ruukku korianteria
- Ruukku lehtipersiljaa
- Noin 1 dl hyvää oliiviöljyä
- 2 valkosipulinkynttä
- Tuoretta chiliä maun mukaan
- Pari rkl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua
+ suolaa, pippuria

Leikkaa yrtit, chili ja valkosipuli hieman pienemmiksi. Hienonna öljyn ja etikan kanssa sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa rouheaksi (ei tarvitse olla ihan muussia). Mausta suolalla ja pippurilla. 

Joidenkin mielestä chimichurri on parhaimmillaan kun yrtit, valkosipulit ja chilin hienontaa veitsellä eikä käytä sauvasekoitinta lainkaan. Tällöin rakenne jää tietysti vielä karkeammaksi. 

Flanksteakin kanssa chimichurrin voi nauttia vaikkapa näin: leikkaa grillattu flanksteak noin tuuman siivuiksi, ja levitä chimichurriraidat lihan päälle. Kylkeen sopii erinomaisesti vaikkapa mansikka-vesimeloni-fetasalaatti.

Retiisitzatziki
Tämä on kuin monille tuttu kurkusta valmistettava serkkunsa. Wannabe-Martta suosii tätä erityisesti rasvaisen possunlihan, kuten kasslerin, kanssa.

- Nippu retiisejä
- Pari desiä turkkilaista jogurttia
- 3-4 valkosipulin kynttä
- Loraus valkoviinietikkaa
+ Suolaa, sokeria, mustapippurijauhetta, pari tippaa tabascoa

Raasta retiisit hienolla terällä, ja valuta ne huolellisesti siivilässä. Sekoita valutettu retiisiraaste, jogurtti ja etikka, purista joukkoon valkosipuli. Mausta. Anna maustua jääkaapissa pari tuntia.

Kastike paahdetusta paprikasta
Tämä maukas kastike sopii monenlaisen grilliruoan, esim broilerin ja possun, kanssa ja on omiaan myös burgerkastikkeena. Tätä kannattaa tehdä reilumpi erä kerralla, koska se säilyy vähintään viikon verran jääkaapissa.
5 punaista paprikaa
1-2 tuoretta chilipalkoa
pari rkl - puoli desiä oliiviöljyä
loraus valkoviinietikkaa
savupaprikajauhetta
suolaa, pippuria, hitunen sokeria

Leikkaa paprikat lohkoiksi, poista siemenet ja kanta. Paahda paprikoita uunissa tai grillissä 225 asteessa noin 15 min, kunnes kuori alkaa muuttua mustaksi. Lisää pellille loppuvaiheessa myös chilipalot (jos haluat vähentää tulisuutta, poista niistä siemenet). Jäähdytä ja poista mustuneet kuoren osat - kuoria ei tarvitse poistaa kokonaan.

Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittessa.

Paprikakastike on oivallista sellaisenaankin, mutta toimii myös erittäin hyvin kermaviiliin, turkkilaiseen jogurttiin tai majoneesiin sekoitettuna.

Hellekesän juomavinkki + Wannabe-Martan makumatka Euroopassa, osa 2: Espanja

Juuri nyt Suomea hellivät (tai piinaavat, kuka mitenkin sen kokee) uskomattomat hellekelit. Onnekseen Wb-Martta on lomalla, ja saa nauttia kesästä omalla terassilla toimiston sijaan. Kesäkelien makuun Wb-Martta tosin pääsi jo loppukeväästä matkalla Ranskassa ja Espanjassa. Tämä on matkatarinan jälkimmäinen osa (ensimmäisen osan voit lukea täältä).

Ranskasta Wannabe-Martan makumatka jatkui siis Espanjaan. Espanja on aikoinaan ollut yksi teini-ikäisen Wannabe-Martan ensimmäisistä matkakohteista, ja ehkä siksi muodostunut erityisen rakkaaksi. Nuorena Wb-Marttaan vetosi ehkä enemmän lämpö, palmut ja rannat, mutta sittemmin Espanjasta on tullut yksi merkittävimmistä makumatkakohteista.

Ensinnäkin: tapakset. Tarvitseeko edes selittää? Tapaksia saa Espanjasta kaikkialta - joskaan ne eivät ole kaikkialla hyviä. Tapas-ravintolan valintaan pätee samat säännöt kuin ravintolan valintaan ulkomailla yleensäkin: suuntaa sinne, missä paikallisetkin syövät. Älä valitse keskeisimmällä turistipaikalla olevaa ravintolaa, äläkä välttämättä sitäkään jossa on äänekkäin tai aggressiivisin (kyllä, näitäkin on nähty) sisäänheittäjä.

Espanjan ensimmäiset tapakset nautittiin Figueresissä, johon päädytiin Dali-museon houkuttelemana (vahva suositus Wb-Martalta, joka ei yleensä suuremmin museoista innostu). Sittemmin tapaksia tuli nautittua milloin lounaaksi, milloin muuten vaan pienenä suolaisena hiukopalana - ja toki lähes jokaisessa ravintolassa pöytään tuotiin pienet alkutapakset. Tapaksia siis syötiin moneen otteeseen.

Tällä kertaa Wb-Martta söi Insinöörismiehen kanssa myös paellaa. Paella on, jos mahdollista, vielä petollisempaa kuin tapakset. Sitäkin saa joka paikasta mutta se ei todellakaan ole kaikkialla hyvää. Unohda kaikki ravintolat, jotka lupaavat paellasi alle puolessa tunnissa - paella ei vain valmistu niin nopeasti. Alle puolessa tunnissa valmistuva paella on joko odotellut liedellä tovin tai on jotenkin puolivalmista, vaikkapa pakasteesta.

Cadaquesista (Dalin kotikaupunki, vink vink) löytyi kuitenkin aivan ihana kalaravintola (klik) jonka paella oli to-del-la hyvää. Mutta varoituksen sana: arroz negro eli mustekalan musteella värjätty paella todellakin sotkee. Kaiken. Aluksi hieman huvittavalta tuntuvat essut, jotka ruokailijoille ennen annosten saapumista laitetaan, tulevat tarpeeseen. Kaupunki on muuten aivan hurmaava muutoinkin, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan, jos siihen on mahdollisuus.

Myös espanjalaisten ylpeys (tai eräs niistä), Jamon Serrano (tai iberico-possun Jamon Iberico), ilmakuivattu kinkku, on vertaansa vailla. Sitä tarjotaan jopa aamupalalla. Erityisen vaikuttavia ovat kinkkuravintolat tai -myymälät, jamoneriat, joissa siivut veistetään suoraan kinkusta (ja "kokonainen" ei näytä suomalaiselta joulukinkulta vaan on kirjaimellisesti kokonainen, mukana on myös sorkka), ja joissa kokonaisia kinkkua voi nähdä katosta roikkumassa kymmenittäin.

Rakkaita espanjan makumuistoja Wb-Martalla on näidenkin lisäksi lukemattomia, joista nostetaan tähän juttuun vielä yksi, joka sopii helteisen Suomen kesälomailijoille kuin nenä päähän. Sangria on monille Espanjan-matkaajille tuttu, mutta paljon tuntemattomampi on sen vaatimaton maalaisserkku Tinto de Verano (mutta paaaaaljon parempi, jos Wb-Martalta kysytään). 

Tämä juoma on mitä parhain kesäisiin, lämpimiin iltoihin. Vastaa vahvuudeltaan mietoa olutta, ja samalla tulee kuin vahingossa nauttineeksi myös vettä, kivennäisaineita ja sokeria, joita hellepäivinä tarvitsee. Juoman voi valmistaa myös valko- tai roseeviinistä (nimi lienee silloin Blanco / Rosé de Verano). Ja huom, olkoon kuinka mietoa hyvänsä, kaikkea kesäpäivän juomista ei kannata hoitaa tällä juomalla, ensisijaisesti nesteytyksestä huolehditaan vedellä ja kivennäisvedellä, jookos?

Ihania hellepäivä kaikille, ja jos et tykkää niin relax, ei tätä Suomessa kovin kauaa kestä kuitenkaan.

Tinto de Verano - maailman helpoin kesäjuoma

1 osa punaviiniä

1 osa kivennäisvettä

1 osa sitruunalimonadia, esim sprite

Koristeluun vaikkapa sitrushedelmiä siivutettuna, tai marjoja

Jääpaloja

Sekoita kaikki. Juo aurinkovarjon alla.

Nyhjää tyhj... naatista!

Rakkaat lukijat, nyt tulee ässävinkki.

PORKKANAN NAATIT.

Kun ostat tuoretta porkkanaa torilta tai nostat sitä omasta maasta (markettiporkkanoihin tämä vinkki ei valitettavasti päde mutta usko pois, jo pelkkien naattien takia kannattaa tehdä matka torille), ÄLÄ HEITÄ NAATTEJA POIS. Porkkanoiden naateista, eli (kyllä, todellakin) siitä vihreästä maanpäällisestä osasta saat AIVAN TÖRKEÄN HYVÄN peston.

Porkkananaattipesto tehdään aivan kuten perinteinenkin pesto, mutta basilika korvataan porkkananlehdillä ja -varsilla. Eli suurinpiirtein näin:

Porkkananaattipesto

Porkkanan naatteja noin nipusta porkkanoita (eli n. 5 kpl:sta)
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl sitruunamehua
0,5-1 dl hyvää oliiviöljyä
0,5 dl pinjansiemeniä paahdettuna
0,5 dl raastettua parmesania
Pippuria
Suolaa

Irrota naatit porkkanoista, huuhtele ja anna kuivua esim puhtaan keittiöpyyhkeen päällä. Jos naateissa on kovia varsia, poista ne. Pehmeät naatit voit käyttää kokonaan.

Leikkaa varret veitsellä noin 5 cm pätkiksi, ja laita ne sauvasekoittimen kulhoon yhdessä oliiviöljyn (n. 0,5 dl), suolan ja pippurin kanssa. Soseuta (vinkkien vinkki: terään saattaa jäädä porkkananvarsien pitkiä, kuitumaisia osia, jotka on irrotettava terästä käsin: irrota silloin pistoke seinästä tai jos olet siihen liian laiska, älä ainakaan pidä sormea virtanappulalla...). 

Lisää tarvittaessa öljyä (jos vaikuttaa liian kuivalta ja/tai ei soseudu kunnolla).
Lisää parmesanraaste ja paahdetut pinjansiemenet ja soseuta vielä kevyesti.

Nauti esim siemennäkkärin päällä, tai pastan tai uusien perunoiden kanssa. 

  

Nam. Kun tätä kerran teet, harmittelet niitä kaikkia naatteja jotka elämäsi aikana olet heittänyt pois.

Vapise basika, täältä tulee porkkananaatti!!!

Mansikan ja suklaan kaunis liitto

Mansikkakausi on taas täällä 🍓🍓🍓 Mansikat eivät ole Wannabe-Martan suosikkimarjoja, mustikat ja vadelmat nousevat heittämällä mansikoiden ohi, mutta toki mansikoita pitää niiden huippusesonkina nauttia kaikissa mahdollisissa muodoissa, mukaanlukien Fresita (joka sekin maistuu vain mansikkakaudella vaikka saatavuus on erinomainen ympäri vuoden) 😃

Wannabe-Martalla on Fresitan lisäksi toinenkin ehdoton mansikkakauden superlemppari: suklaakuorrutetut mansikat. Suklaakuorrutetuista mansikoista saa pienellä vaivalla SUPERupeita jälkiruoka- tai napostelupöydän katseenvangitsijoita. Usko pois, kukaan ei tule uskomaan ettet ole supertaiteilija tai viettänyt edellistä yötä mansikoita koristellen, kun isket nämä pöytään. Kivaa, helppoa ja näyttävää! Kokeile vaikka.

Homma menee näin:

Suklaakuorrutetut mansikat

Tarvitset: isohkoja, napakoita mansikoita, tummaa ja valkoista suklaata, muita koristeita makusi mukaan (esim mantelirouhetta, nonparelleja, kookoshiutaleita, kuivattua mansikkaa), cocktailtikkuja, leivinpaperia, styroksia tai vaikkapa tyhjäksi koverretun melonin puolikkaan.

Älä poista mansikoista kantoja. Jos mansikat pitää huuhdella, anna niiden kuivua kunnolla. "Pörhötä" mansikan lehtiä hieman, eli nosta ne irti marjan pinnasta. Työnnä cocktail-tikut mansikoihin kannasta noin puoleen väliin asti.

Taittele leivinpaperista spritsauspussi eli pursotustötterö suklaalle (Wb-Martta taittelee pussin neliskulmaisesta leivinpaperista kahdeksaan osaan kolme kertaa kulmittain taittamalla, mutta erilaisia koulukuntia on, oman tapasi löydät kokeilemalla). 

Sulata suklaat vesihauteessa, eri värit eri astioissa. Valitse astiat, jotka voit pitää vesihauteessa koko työskentelyn ajan, on tärkeää että suklaa pysyy juoksevana. 

Täytä spritsauspussit suklaalla - enintään noin kaksi kolmasosaa tötteröstä, tai kolmasosa suklaan koko määrästä (suurin osa suklaasta menee dippaukseen). Leikkaa kärkeen pieni reikä.

Sitten päästään itse asiaan. Tikusta (ja tarvittaessa lehdistä, jos tuntuu ettei mansikka pysy tiukasti tikussa) kiinni pitäen, upota ensimmäinen mansikka noin puoleen väliin asti suklaaseen (kärki edellä tai hieman sivuttain, jos haluat kuorrutuksesta toispuoleisen). Anna ylimääräisen suklaan valua takaisin astiaan, ja pyöräytä mansikkaa tarvittaessa hieman, jotta "nokka" asettuu kauniisti.

Heti tämän jälkeen koristele haluamallasi tavalla, esim pursottamalla toisen väristä suklaata pohjasuklaan päälle, ja vetämällä siihen cocktail-tikulla kuvioita, tai dippaamalla vaikkapa mantelirouheeseen tai nonpareilleihin.

Laita mansikka tikusta styroksiin tai melonin kuoreen pystyyn. Toista kunnes mansikat tai suklaa loppuun (tähän jää koukkuun, voi luvata!).

Kuorrute kannattaa jäähdyttää pakastimessa noin 15 min ajan. Tämän jälkeen mansikat voi tarjoiluastiaan esille, eivät enää sotkeennu (jos ne laittaa astiaan ilman jäähdytystä, sotkeentuu varmasti).

Näin auki kirjoitettuna kuulostaa monimutkaiselta, mutta on oikeasti todella helppoa. Väitän että onnistuu lastenkin kanssa. Hauskoja taiteiluhetkiä!

Wannabe-Martan makumatka Euroopassa, osa I: Ranska

Wannabe-Martta on suuri automatkailufani. Automatkailu on kuulunut Wb-Martan lomailuperinteisiin nuoruudesta asti. Autolla matkaillessa vapaus on vertaansa vailla: voit päättää itse mitä näet ja koet, minne menet ja kauanko viivyt. Reitin varrelle voit makusi mukaan valita maaseutua tai kaupunkimaisemaa, rantaa tai vuoristoa, ostoskeskuksia tai luonnonpuistoja, moottoriteitä tai pikkuteitä - tai kaikkea tätä ja vielä paljon muuta. Vapaus liikkua paikasta toiseen, siirtyä tai viipyä, suunnitella reittiä pikkutarkasti tai olla suunnittelematta yhtään mitään. Automatkailun vapautta on vaikea muilla tavoin kokea - siksi automatkailu on Wannabe-Martan suosikkimatkailumuoto.

Wannabe-Martta ja Insinöörismies viettivät alkukesästä kaksi viikkoa autoillen Ranskassa ja Espanjassa. Ajan säästämiseksi tällä kertaa lennetiin Müncheniin, josta matkaa jatkettiin vuokra-autolla. Kevät oli molemmilla ollut rankka ja arki kellon ja kalenterin orjuuttamaa - ehkä siitä syystä lomalle lähdettiin tavallistakin löyhemmin suunnitelmin. Ensimmäisen illan hotelli oli varattuna, siitä eteenpäin kaikki suunnitelmat olivat täysin auki. Tarkemmat suunnitelmat oli tarkoitus tehdä ensimmäisenä iltana alsacelaisen viinilasin äärellä.

Ensimmäiset päivät päädyttiin viettämään Alsacen alueella: Ribeauville, Riquewihr, Eguisheim ja Colmar. Aivan ihastuttavia kaikki, kolme ensimmäistä pieniä kyliä, Colmar isompi kaupunki.

Mahtavat alsacelaiset juustot ja palanpainikkeena pari paikallista viiniä.
Mikäpä tässä oli lomaa suunnitellessa?

Colmarissa testattiin flammenkuchen, ensimmäistä kertaa ikinä. Voi suositella.

Ranskan lahja maailmalle (eräs niistä), macarons, ihanassa Riquewihrissä.

Kun Alsacessa ollaan, Crémant d'Alsace on must 💖
Tämä lasillinen nautittiin Colmarissa.

Wannabe-Martta tosin hieman yllättyi Alsacen saksalaisvaikutteisuudesta. Ranskassa kuvittelisi kaiken olevan, no, ranskalaista 😃 Alsace on kuitenkin aikojen kuluessa ollut vuoroin Saksaa, vuoroin Ranskaa, joka tietysti selittää saksalaishenkisyyden. Alsacen keittiökin on hyvin saksalaisvaikutteinen, siansorkkia ja hapankaalia tarjotaan lähes kaikkialla, hanhenmaksaa ja etanoita on selvästi vaikeampi löytää (hanhenmaksaa Wb-Martta ei tosin kaipaakaan).

Reittiä päädyttiin suunnittelemaan sääennusteen perusteella. Kiinnostavimmat suunnat olivat a) länteen kohti Atlantin rannikkoa, jossa odottivat Baskimaa, Atlantin rannikko, Biarritz ja San Sebastian, mutta mutta: lämmintä hädin tuskin kymmenen astetta; b) itään Wannabe-Martan luottomatkakohteeseen Pohjois-Italiaan: sääennusteen mukaan vettä taivaan täydeltä; ja c) etelään, kohti Espanjaa, jonne sääennuste lupaili vähintäänkin  kohtuullista säätä. Houkuttelevimmaksi suunnaksi osoittautui niin ollen Alsacesta Kaakkois-Ranskaan, kohti Espanjaa.

Ranska todellakin on ruokamatkailijan paratiisi. Wb-Martta pyrkii matkoillaan ainakin jossakin määrin syömään paikallisia ruokia. Tällä matkalla nousi yksi ruoka ylitse muiden: sinisimpukat.

Wb-Martta ei aiemmin juuri ole simpukoiden ystävä ollut, lähes päinvastoin. Taustalla on kummitellut vuosien takainen erittäin huono sinisimpukkakokemus Bryggestä, jossa Wb-Martta oli jääräpäisyydessään päättänyt ensimmäistä kertaa kunnolla syödä simpukoita (aikaisemmat kerrat kun olivat rajoittuneet yksittäisiin kappaleisiin frutti di mare -pizzan päällä). Totaalisen tietämättömänä sinisimpukoista tahi siitä, miten niitä kuuluu syödä, Wb-Martta (Insinöörismiehen yhtä mitättömän kokemuksen ja ymmärryksen "tukemana") päätyi tilaamaan turistien kansoittaman kadun varrella (ensimmäinen virhe) sijaitsevassa ravintolassa sinisimpukkakeittoa (mitä-ihmettä-se-edes-on sanoo Wb-Martta nyt, vuosia kokeneempana ja ehkä asteen viisaampana). Toinen virhe. ISO VIRHE. 

Ruoka oli yksinkertaisesti karmeaa. Jos sen haju oli luotaantyötävä. Syömättä jäi, ja sinisimpukat saivat vuosien ajan olla Wb-Martalta rauhassa. Wb-Martta kuvitteli, että "ei oo mun juttu", eikä tajunnut että tuossa kohtalokkaassa simpukkakeitossa yksinkertaisesti oli jotain pahasti pielessä. 

Vasta viime aikoina, monien vuosien jälkeen, Wb-Martta on uskaltanut antaa simpukoille mahdollisuuden. Ensin hieman pitkin hampain, sitten pieninä annoksina, ja pikkuhiljaa alkoivat simpukat maistumaan. Ja sitten, sitten tuli Mâcon, kaupunki Ranskan Bourgognessa, ja moules au roquefort eli sinisimpukat sinihomejuustokastikkeessa. Äkkikäännös simpukoiden puoleen tapahtui hetkessä, ja näitä syötiinkin kahden viikon aikana neljä kertaa.

Wannabe-Martan ranskalaisen keittiön ikisuosikkeihin kuuluu entrecôte. Sitä valmistetaan usein Kaaoskeittiössäkin, mutta kaikki parhaat entrecôtet Wb-Martta on takuuvarmasti saanut eteensä Ranskassa. Tälläkin matkalla näitä syötiin useampiakin, tämä lajinsa paras.

Insinöörismiehestä on Wb-Martan rinnalla kehkeytynyt niin ikään suuri autolomailufani. Aikaisemminkin Insinöörismies toki on autolla taittanut pitkiäkin matkoja, mutta juju onkin piillyt juuri siinä: pitkät etapit, vähän pysähdyksiä, tavoitteena määränpää. Kun autolla tehdään lomamatkaa, ovat tavoitteet jokseenkin päinvastaiset: pysähdytään aina kun siltä tuntuu, kilometreissä mitattuna matka ei välttämättä juurikaan etene, ja matkan tarkoitus on juuri se matka, ei lopussa häämöttävä määränpää.

Sopivalla joustavuudella ja toisen toiveiden huomioonottamisella (joka onkin autolomailun peruskivi: jos jo kotona ollaan lähtökohtaisesti kaikesta eri mieltä, ei välttämättä kannata lähteä pariksi viikoksi muutaman neliön kopperoon harjoittelemaan kompromissien tekemistä) yhteinen tapa lomailla on onneksi löytynyt ongelmitta, ja automatkoilla kumpikin ehtii tehdä itselleen kaikkein mieluisimpia juttuja.

Insinöörismiehen automatkailussa on yksi kohokohta ylitse muiden: pikniklounaat. Eurooppalaisten markettien leipä-, juusto-, leikkele-, hevi- ja leivostiskit kun tarjoavat ehtymättömän aarreaitan piknik-eväiden valinnalle, ja lounasmaisemankin voi valita itse. Ei pöllömpi piknik-paikka tuo ylhäällä olevakaan!

Ja mainitsinko jo aamiaiset? Ranskalaiseen aamiaiseen kuuluu erottamattomana osana croissantit, jotka ovat ällistyttävästi aina ja joka paikassa täydellisen kuohkeita ja rapeita. Tällaista aamiaista Wb-Martta ei koto-Suomessa kuuna päivänä söisi, mutta maassa maan tavalla, ja palanpainikkeenaan iso kupillinen maitokahvia, Ranskassa tämäkin maistui yksinkertaisesti täydelliseltä.

Sitten olikin aika siirtyä matkassa eteenpäin. Ranskalaisten maisemien, hyvä ruoan, viinin ja uusien kokemusten jälkeen vuokra-auton nokka suuntasi kohti Espanjaa, josta lähiaikoina oma postauksensa!